After Ever Happy (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Castille Landon

Pääosissa: Josephine Langford, Hero Fiennes Tiffin, Louise Lombard,

Chance Perdomo, Rob Estes, Arielle Kebbel, Stephen Moyer,

Anton Kottas, Mira Sorvino, Frances Turner

Genre: Romantiikka, Draama

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Nuorten keskuudessa suureen suosioon raketin lailla noussut After-kirjasarja on odotetusti löytänyt tiensä valkokankaille elokuvasarjan muodossa, joka tuntuu jatkuvan jatkumistaan. After Ever Happy on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka ohjaajana toimii aiemmat kaksi osaakin nikkaroinut yhdysvaltalainen Castille Landon. Se toimii elokuvasarjan neljäntenä osana ja sen pitäisi myös toimia alustuksena tarinakokonaisuuden ultimaattiselle päätösosalle. Mihin suuntaan elokuva vie konseptin tällä kertaa?

Järkyttävä totuus tuo naiivin Tessan ja lapsellisen Hardinin jälleen kerran lähemmäksi toisiaan. He eivät ole enää niin erilaisia kuin silloin, kun he tapasivat toisensa ensimmäisen kerran. Elämä potkii molempia päähän jatkuvalla syötöllä, eikä kumpikaan heistä osaa vieläkään varautua eteen tupsahtaneisiin käänteisiin. Toksisuuden lumoissa polkevan nuoren parin on kuitenkin vielä päätettävä, että mitä he tekevät intohimoiselle ja epäterveelliselle suhteelleen, joka alkaa saamaan entistä ikävämpiä käänteitä. Onko Tessalla ja Hardinilla enää tulevaisuutta?

Voi pojat! Olen odottanut kuin kuuta nousevaa sitä, että elokuvasarjalta loppuisi vihdoin jäljelle jäänyt happi, ja että se viimeinkin tukehtuisi mahdollisimman nopeasti omaan turhanpäiväiseen hinkkaamiseensa. After Ever Happy jatkaa edellisten osien aloittamaa syöksykierrettä, joka ei tunnu löytävän tuumaakaan tilaa uusille ajatuksille tai ideoille. Ei ainoastaan, että seuraamme kuumeisesti tämän toksisuuden perikuvana toimivan parin masokistista tangoa keskenään, mutta tyhmyyden rajoja todellakin rikotaan ja ihan vääristä syistä.

After-elokuvasarja alkaa näyttämään todellisen pitkäjänteisyytensä etenkin tässä neljännessä osassa, jossa tuntuvat ideat loppuneen täysin kesken. Koska jotenkin on saatava materiaalia puristettua, täytyy konseptia lähteä venyttämään entistä huvittavimpiin ja raivostuttavan yltiöpäisiin suuntiin. Ymmärrän toki, etten ole osana konseptin kohderyhmää, enkä todellakaan ole yksi niistä, joka pitäisi siitä alkuunkaan, mutta jonkin sortin logiikkaa tai alkukantaista järkeä pitäisi tällaisestakin fantasiasta löytyä. Sitä on kuitenkin mahdoton odottaa tämän sortin ajan haaskaukselta...

Konseptin pyhänä kolminaisuutena toimii pettymys, riitely ja sovintoseksi. Jokainen osa on tähän asti pyörinyt ainoastaan näiden kolmen elementin varassa ja ilman muutoksia. Jotkut saattavat toki väittää, että materiaali tarjoilee myös iloa jossain määrin. Ei - ei tarjoile. Kaikki sovinnot mitä tehdään on vain fyysisen kosketuksen kautta, jonka jälkeen ilmestyy jälleen kerran uusi ''kriittinen'' syy erotella pari toisistaan. Ei sillä, että heidän kannattaisikaan olla yhdessä, mutta kun anteeksiantamattomia tekoja tehdään jatkuvalla syötöllä, emme voi katsojina käsittää, miksi hahmot yrittävät väkisin puskea eteenpäin.

Elokuva on suoraan sanottuna sietämätöntä katsottavaa. En puhu vain rakenteellisista yksityiskohdista, vaan ihan pelkän viihteenkin puolesta. En ymmärrä alkuunkaan, miten tämän sortin sekoilu voi joitakin katsojia oikeasti miellyttää. After Ever Happy ei nimittäin muuta tee kuin tarjoile jatkuvaa väkisin väännettyä ja naurettavaa draamaa; toinen toistaan huvittavampia käänteitä, jotka ylittävät hyvän maun rajoja minkä kerkeävät; sekä kaksi etunenässä toimivaa idioottia, jotka ajattelevat enemmän tunteillaan kuin aivoillaan. Ei siinä, tunteilla ajatteleminen on ihan inhimillistä, mutta kuinka pitkälle sitä voi vielä viedä...

On kiehtovaa ajatella, että elokuvasarjan aikana katsojana sitä tuntuu enemmän kannustavan hahmoja eroon kuin yhteiseen onneen - etenkin kun otetaan huomioon, että minkä sortin lajityyppiä nämä tekeleet perimmiltään edustavat. Vihdoinkin tarinan aikana hahmot alkavat leikkimään ajatuksella oikeasta erosta ja ainakin toinen osapuoli selkeästi yrittää edetä elämässään eteenpäin. Valitettavasti tiedämme jo ennakkoon, että tämä ei tule vielä loppumaan, koska seuraavakin osa oli vielä tuloillaan. Kai sitä voisi kuitenkin toivoa paremmasta tulevasta? 

Hero Fiennes Tiffinin esittämä Hardin ei ole muuttunut miksikään elokuvasarjan edetessä. Hänen toksinen ''olenpas, enpäs ole'' -tarinakaari alkaa saamaan jo järkyttävän naurettavia piirteitä. Vaikka elokuva yrittääkin väkisin repiä kaiken sympatian hahmosta irti, ei sitä katsojana halua enää vastaanottaa tämän lapsellisia purkauksia alkuunkaan. Josephine Langfordin esittämä Tessa taas ottaa naiivisti osumaa joka suunnasta, eikä elämäkään tunnu säästelevän tätä omilta traumaattisilta iskuiltaan. Hän herää todellisuuteen vasta silloin, kun hän on jo vertauskuvallisesti haudassa haukkomassa henkeään.

After Ever Happy on elokuva, joka koettelee katsojan kärsivällisyyttä monella tapaa. Ei ainoastaan, että tarina pullottaa täydellistä tyhjyyttä pyörimällä ympyrää tuulesta tempaistujen käänteiden verukkeella, mutta se jättää jo valmiiksi riepotellun konseptin täysin ammolleen halvan ''jatkuu seuraavassa jaksossa'' -lopetuksen muodossa. Kukaan ei ole oikeasti alkuunkaan niin idiootti, että antaisi sokeasti tällaiselle tilaa elämässään - edes rakkauden tähden. Kuten mainitsinkin aiemmin, elokuvasarja jatkaa vielä viimeiseen osaan, jonka jälkeen tarinakokonaisuuden pitäisi olla vihdoin paketissa vai onko se sittenkään?

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.9.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com