After Everything (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Castille Landon

Pääosissa: Hero Fiennes Tiffin, Josephine Langford, Louise Lombard,

Stephen Moyer, Mimi Keene, Benjamin Mascolo, Cora Kirk,

Rosa Escoda, Jessica Webber, Ella Martine, Laura Dutra

Genre: Romantiikka, Draama

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Nuorten keskuudessa suureen suosioon raketin lailla noussut After-kirjasarja on odotetusti löytänyt tiensä valkokankaille elokuvasarjan muodossa, joka tuntuu jatkuvan jatkumistaan. After Everything on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka kapellimestarina toimii aiemmat kolme osaakin ohjannut yhdysvaltalainen Castille Landon. Tämä elokuva toimii elokuvasarjan viidentenä ja viimeisenä osana tarinakokonaisuudelle. Onko päätösluvullakaan mitään konkreettista sanottavanaan vai pyörimmekö taas samojen elementtien äärellä odottaen vääjäämätöntä loppukliimaksia?

Vaikka vihdoin järkiinsä tullut Tessa ja edelleenkin lapsellisia piirteitä omaava Hardin erosivatkin vähintäänkin ymmärrettävistä syistä, on valkoisella ratsullaan ratsastava rääväsuinen prinssi päättänyt korjata tilanteen ja herättää parivaljakon rakkauden takaisin liekkeihin. Kun Hardin matkustaa Portugaliin näkemään Tessaa, hänen entinen kumppaninsa Natalie ilmestyy yllättäen takaisin hänen elämäänsä. Nuoren miehen on kohdattava omat menneisyyden haamunsa saadakseen omalle sielulleen rauhan. Kun hän on tämän onnistunut tekemään, voi hän vielä viimeisen kerran pyytää Tessan kättä.

Viiden puuduttavan vuoden kidutuksen jälkeen After-elokuvasarja on saamansa vihdoin päätöksensä, jota olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa ja monista eri syistä. Onko se tosiaan yksi kaikkien aikojen huonoimmista elokuvasarjoista mitä on tarjolla? Jos asiaa katsoo laadullisesta näkökulmasta katsottuna, niin on kieltämättä vaikeaa löytää tapausta, jossa jokainen elokuva viisiosaisessa saagassa olisi vähintään yhtä luokaton. Samaan aikaan subjektiivisesta näkökulmasta katsottuna asiasta voi olla lopulta mitä tahansa mieltä. Mitä ''merkittävää'' After Everything tuo pöytään?

Vaikka After Ever Happy toimikin näin jälkikäteen katsottuna vain ylivenytettynä alustuksena päätösosalle, tuntui se siltikin pitävän sisällään muutamia lupaavia piirteitä yksityiskohtaisella tasolla. Pitkäjänteisyys ei tunnu kuitenkaan olevan After-elokuvasarjan suurimpia vahvuuksia, minkä vuoksi niitä lähdettiin lopulta sabotoimaan samaisen elokuvan aikana. Ei ainoastaan, että tämä väkisin aluilleen pistetty syöksykierre ei tunnu näkevän vieläkään loppuaan, mutta tarina on jo ollut pitkään siinä pisteessä, ettei sitä olisi enää kannattanut edes jatkaa.

Jatkuvalla kierrätysmyllyllä itseään ravitseva materiaali on polkenut paikoillaan jo pidemmän aikaa ja katsojana sitä on miettinyt tosissaan koko konseptin olematonta tarkoitusperää. Vaikka alkujaan sillä olisikin voinut olla jopa yllättävän merkityksellinen sanoma käsissään, piti sekin mahdollisuus tyriä rahanahneuden luoman tyhjiön täyttämiseksi ja käsittämättömän kieroutuneen fantasian myymiseksi nuorisolle. Ei siinä mitään. Jos ihmiset oikeasti nauttivat tämänkaltaisesta sekoilusta, niin mukava kuulla, mutta tämä ei yllä edes parhaimmillaan oman lajityyppinsä siedettävämmälle puolelle, mikä kertoo jo kaiken oleellisen.

After Everything päättää erilaisena tapauksena lähteä viemään tarinaa ihan ''omille urilleen''. Seuraamme elokuvassa Hero Fiennes Tiffinin esittämää Hardinia, joka on onnistunut lyömään itsensä läpi kirjamarkkinoilla kohua aiheuttaneella debyytillään. Valitettavasti menestyksen myötä tulevat myös velvollisuudet, joita nuori mies ei pysty toistaiseksi täyttämään. Kustantamo on pistänyt herralle takarajan jatko-osan viimeistelemiseksi, mutta koska hän on niin keskittynyt juomiseen ja säälittävään murjottamiseen omien virheidensä myötä, ovat kirjoitushommat jääneet todella vaisuiksi ajatuksen tyngiksi parhaimmillaan. Hardin päättää lähteä etsimään inspiraatiota Portugalista, jossa hän löytää yllättäen ''muusansa''.

Josephine Langfordin esittämä Tessa taas on sopimattoman kirjan julkaisun myötä päättänyt jättää Hardinin lopullisesti historiaan. Hän on edennyt elämässään eteenpäin ja kehottaa entistä kumppaniaankin toimimaan samoin. Valitettavasti uppiniskaisuudestaan tuttu Hardin on asiasta eri mieltä. Erilaisesta lähestymistavastaan huolimatta After Everything ajautuu lopulta epätoivoiselle tielle viemään tarinaansa loppuun, joka ei tule miellyttämään katsojaa mistään näkökulmasta katsottuna - tai ei ainakaan kuuluisi miellyttää. Tarina nimittäin ottaa sietämättömän Hardinin keskipisteeksi ja yrittää kaikkien näiden aiempien kyseenalaisten tapahtumien jälkeen tehdä tästä melkeinpä uhrin.

On yksi asia yrittää muuttaa lähestymistapaa konseptin niin sanotuksi ''maustamiseksi'', mutta se on taas ihan toinen asia kääntää koko konsepti päälaelleen tarinan väkinäiseksi jatkamiseksi. Ottaen huomioon, että emme voi sietää hahmoa tai hänen lapsellisen impulsiivista luonnetta alkuunkaan, on todella paksua yrittää manipuloida katsojaa siihen suuntaan, että tuntisimme minkään sortin sympatiaa tätä kohtaan. Vaikka ihmiset ovatkin jossain määrin pelastettavissa ja muutettavissa ajan myötä, ei se tarkoita sitä, että meidän pitäisi alkaa pitämään heistä yhtään sen enempää. Tämä elokuva onkin pyhitetty sille ajatukselle, että kaikki mennyt on mennyttä. Vai onko se mennyttä sittenkään? Lopputulema nimittäin kertoo täysin toisenlaisen tarinan...

Tessa jää täysin taka-alalle tekemään ties mitä omalla ajallaan ja vastakkaisista väitteistään huolimatta hän odottaa myös naiviisti Hardinin vääjäämätöntä paluuta. Elokuvassa puhutaan elämän jatkamisesta erossa, kun todellisuudessa parivaljakko tuntuu hetkellisestä erostaan huolimatta palaavan takaisin vanhoille urilleen. Kaikki ''opetukset'', joita elokuvasarjalla on ollut tarjottavanaan kumotaan hetkessä mitättömyyksiin. Yksityiskohdatkaan eivät merkkaa enää mitään tarinakokonaisuuden edetessä. Yhtenä päivänä jokin asia ei ole yksinkertaisesti vain mahdollista, mutta sitten se kaikki vain unohdetaan onnellisen lopun varmistamiseksi, joka ei käy maalaisjärjellisesti mieleen alkuunkaan.

After Everything on elokuva, joka itseironisesti päättää ''kaiken jälkeen'' viimeistellä tarinakokonaisuutensa mitä idioottimaisimmalla tavalla. Jos elokuvasarja olisi loppunut edelliseen osaan, niin olisi sekin avonaisesta luonteestaan huolimatta toiminut paljon järkeenkäyvempänä lopetuksena kuin se, mitä saimme lopulta todistaa. Toksinen pari pysyisi vihdoin erossa toisistaan ja elokuvasarjalla olisi tulkinnallisesti ehkä jotain merkittävää sanottavanaan kaikesta turhanpäiväisestä pintakiillostaan ja sisällöstään huolimatta. Mutta ei... Elokuvasarjalle piti saada väkisin väännettyä onnellinen lopetus, jota ei koskaan edes ansaittu. Ei lisättävää aiheesta.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.9.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com