Cowboy Bebop (1998-1999) - arvostelu

 

Luoja: Shinichirō Watanabe

Pääosissa: Kôichi Yamadera, Unshô Ishizuka, Megumi Hayashibara,

Aoi Tada, Norio Wakamoto, Gara Takashima, Isshin Chiba, Hiroshi Naka,

Jin Hirao, Tsutomu Tareki, Miki Nagasawa, Toshihiko Nakajima

Genre: Anime, Scifi, Seikkailu, Draama, Komedia, Western

Jaksoja: 26

''You're gonna carry that weight.''

Cowboy Bebop on alun perin vuosien 1998 ja 1999 välillä TV Tokyo- ja Wowow-televisiokanavilla esitetty animesarja, jonka on kehittänyt japanilainen Sunrise-animaatiostudio. Sen alkuperäiseksi luojaksi on nimitetty Hajime Yatate, joka on tunnettu salanimi studion animaatiohenkilöstön yhteiselle työpanokselle. Japanilainen Shinichirō Watanabe toimii kuitenkin sarjan ohjaajana, joka on tehnyt valtaosan suunnittelutyöstä ja ideoimisesta varsinaiseen sisältöön liittyen. Vaikka tuotannon alkutaival olikin hieman raskas yllättävän sponsorivaihdoksen vuoksi, saatiin tuotanto jaloilleen ja rullaamaan esimerkillisesti kohti määränpäätä.

Kyseinen sarja ilmestyi eteeni yllättäen kuin hetken mielijohteesta. En vielä tuossa vaiheessa ymmärtänytkään sitä, kuinka mieleenpainuvaksi ja järisyttävän upeaksi tämä kokemus muuttuisikaan jaksojen katsomisen myötä. Päätin nimittäin lähteä tähän kelkkaan täysin tietämättömänä osapuolena tutkimatta sarjan taustoja tai muitakaan sen sisältöä kuvailevia tekstejä ennakkoon. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä Cowboy Bebop ei ainoastaan onnistunut muuttamaan käsitykseni animen rajoista ja mahdollisuuksista, mutta se avasi aivan uudenlaisen näkökulman jopa tarinalliseen ja visuaaliseen toteutukseen yleiselläkin tasolla.

Vuosi on 2071. Noin viisikymmentä vuotta on kulunut hyperavaruusyhdyskäytävän tuhoisasta onnettomuudesta, joka teki maapallosta lähes asumiskelvottoman. Ihmiskunta on sittemmin lähtenyt asuttamaan aurinkokuntansa muita kiviplaneettoja ja kuita pitkäkestoinen elämä haaveenaan. Vaikka ajatus onkin varsin jalo, ei integroituminen ole sujunut ihan toivotuimmalla tavalla. Rikollisuuden räjähtäessä nousukiitoon ISSP-poliisivoimat perusti nimittäin laillistetun sopimusjärjestelmän, jossa rekisteröidyt palkkionmetsästäjät voivat jahtaa rikollisia ja tuoda heidät oikeuden eteen vastineeksi rahakkaasta palkkiosta.

Bebop-avaruusaluksella näitä kohteita metsästävät Spike Spiegel, maanpaossa ollut rikolliseen Red Dragon -nimiseen syndikaattiin kuulunut entinen palkkamurhaaja, sekä Jet Black, entinen ISSP-upseeri. Kaksikon nippuun liittyvät myös ajan kanssa muistinmenetyksestä kärsivä äkkipikainen femme fatale nimeltään Faye Valentine, eksentrinen ja poikkeuksellisen taitava hakkerilapsi Edward Wong, sekä geneettisesti muokattu welsh corgi pembroke -rotuinen Ein-koira, joka omaa neron älykkyyden. Bebopin miehistö kohtaa seikkailujensa aikana tiukkaa kilpailua palkkioista ja toinen toistaan traagisempia haamuja menneisyydestään.

Cowboy Bebop -sarja koostuu kahdestakymmenestäkuudesta jaksosta, jotka toimivat sekä omina yksittäisinä episodimaisina tarinoinaan, että pienempinä osina pitkäjänteisemmälle tarinakokonaisuudelle. Vaikka teoriassa niistä voisikin nauttia yksittäinkin vailla sen kummallisempaa järjestystä, efektiivisimmän vaikutuksen yksityiskohdista ja teemoista saa kuitenkin irti seuraamalla jaksoja alkuperäisessä esitysjärjestyksessä. Seuraamme sarjassa Kôichi Yamaderan esittämää Spikea ja Unshô Ishizukan esittämää Jetiä, jotka yrittävät selvitä arjestaan päivä kerrallaan metsästäen aurinkokuntansa suurimpia rikollisia.

Koska vastassa on monta sataatuhatta muutakin palkkionmetsästäjää, on menestys alalla vaikeasti tavoiteltavissa. Tarinan eskaloituessa mukaan lyöttäytyvät myös yksitellen Megumi Hayashibaran esittämä Faye Valentine, Aoi Tadan esittämä Edward Wong, sekä Ein-koira, jotka kaikki liittyvät miehistöön ikään kuin sattuman kaupalla. Heistä yksikään ei suoranaisesti seuraa hae tai pidä taustallaan kovinkaan pitäviä motiiveja ollakseen osana ryhmää, mutta loppujen lopuksi he siltikin asettuvat aloilleen osaksi ristiriitaista perhettä, joka erilaisista persoonistaan huolimatta onnistuu jollain tavalla operoimaan tilanteessa kuin tilanteessa. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ongelmia synny jatkuvasti erilaisten persoonien, sekä luonteenpiirteiden sotiessa keskenään ties mistä syystä ja milloinkin. Tämä miehistön toimintahäiriöinen dynamiikka nouseekin vaikuttavasti etualalle sarjan aikana, mistä ei voi olla nauttimatta täysin rinnoin. Ei ainoastaan, että hahmot nahistelevat jatkuvasti keskenään ja kummastelevat toistensa toimintatapoja, mutta selkeistä eroavaisuuksistaan huolimatta he välittävät toisistaan ja pitävät toistensa puolia ongelmien ilmaantuessa - vaikkakin ajoittain koomisen vastahakoisesti. Kuulostaa ihan perheeltä konsanaan ja sitähän ei voi itse valita, joten kuvaus istuu tässäkin tapauksessa kuin sukka jalkaan.

Vaikka päällepäin hahmot ovatkin mukaansatempaavia ja huvittavia monella tapaa, piilee pinnan alla astetta vaativampi menneisyys, joka jollain tapaa pidättelee heitä etenemästä elämässään. Näissä ankkureissa voi olla kyse sammuneesta rakkaudesta, kadonneesta kodista tai esimerkiksi traagisesta menetyksestä, jotka kummittelevat jatkuvasti mielen perukoilla odottaen resoluutiotaan tai käsittelyään. Tämän vuoksi hahmot vellovatkin ikään kuin tyhjyydessä keskenään odottaen merkkiä toiveikkaammasta tulevaisuudestaan, jota he eivät ole kuitenkaan välttämättä valmiita kohtaamaan. Hahmot eivät ole kuitenkaan ainoa aspekti mikä toimii sarjassa saumattoman upeasti.

Cowboy Bebop on tehty alun perinkin sillä ajatuksella, että se rikkoisi kaikkia tavanomaisia malleja ja kaavoja, joita tietyt lajityypit tuntuvat korostavan kerta toisensa jälkeen traditionaalisessa mielessä. Se käyttää näitä kliseisimpiä olettamuksia ja karikatyyrejä hyväkseen uhmatakseen katsojan ennakko-odotuksia tätä itseään vastaan. Vaikka sarja käyttääkin tuttuja ideoita ja malleja kertoakseen tarinaansa, sen epätavanomainen ja kaaosta korostava olemus pitää huolen siitä, ettemme katsojina pysty välttämättä arvaamaan ennalta lopputulemaa. Siinä piilee toki se valtava riski, ettei näytölle kyhäilty yhdistelmä välttämättä tavoittaisi toivottua lopputulosta. Onneksemme tämän sarjan tapauksessa jokainen ratkaisu tuntuu jopa yllättäen osuvan napakymppiin.

Nämä eksentriset lajityyppien sekoitukset pitävät materiaalin niin sanotusti jatkuvasti ''tuoreena'', eikä pitkästyminen tule missään vaiheessa edes mieleenkään. Sarjan heikommatkin jaksot tuntuvat hyvin mukaansatempaavilta ja kiinnostavilta, mikä kertoo jo paljon materiaalin tasokkuudesta. Vaikka päällepäin luulisi, että jaksoissa olisi paljon tyhjäkäyntiä tarjolla, ei voisi kyseisen väitteen kanssa olla enempää hukassa. Jos tarina pysähteleekin hetkeksi hengähtämään, se tekee sen hyvästä syystä. Näihin pieniin hengähdysväleihin on nimittäin ujutettu monia tärkeitä ja merkityksellisiä hahmovetoisia hetkiä, jotka joko antavat entistä enemmän syvyyttä hahmoille tai sitten niiden avulla yritetään alustaa jotain tulevaa käännettä tai tapahtumaa.

Tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna sarja kattaa kaikki mahdolliset tunteet, joita katsoja voi vain mahdollisesti tuntea vastaanottavana osapuolena - paitsi ehkä vihaa. Sekin tosin riippuu ihan katsojasta ja perspektiivistä, mutta itselleni kokemus oli todella syväluotaava ja silmiä avartava kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että saamme monipuolisesti kokea väkevää draamaa, masentavaan melankoliaan uppoavaa surua, yllättävän huvittavaa komediaa, mitä mukaansatempaavinta toimintaa ja jopa hyytävää jännitystä, mutta sarja onnistuu yhdistelemään näitä aspekteja poikkeuksellisen esimerkillisellä tavalla tuntumatta liian ylitseajavalta tai ylilyövältä perimmiltään.

Sarjan audiovisuaalinen toteutus on aikaansa nähden poikkeuksellista seurattavaa. Vaikka ajoittain materiaali nojaakin yksittäisiin tietokoneella ohjelmoituihin animaatiohetkiin, on sarja käytännössä kokonaisuudessaan käsin piirretty alusta loppuun asti kaksiulotteiselle pohjalle. Yksityiskohdat pomppaavat siitä huolimatta varsin näyttävästi esille näytöltä ja antavat syvyyttä kuvalle kuin kuvalle. Sarjan värimaailma on pääosin melankolisen haalea, mutta väriäkin se osaa tarjota myös moneen lähtöön. Musiikit pelaavat myös ison roolin kokonaiskuvassa, jonka moniulotteisuus häkellyttää tässä vaiheessa itsessäänkin.

Yoko Kannon sävellykset yllättävät positiivisesti epätavanomaisuudellaan nojatessaan pääpainotteisesti bluesin ja jazzin musiikin lajityyppeihin. Ajoittain ne eksyvät myös elokuvallisten lajityyppien tavanomaisimpiin suuntauksiin tiettyjen ratkaisujensa puolesta. Materiaalin lailla musiikit kuitenkin kuvastavat osuvasti sarjan jatkuvasti muuntautuvaa ja vaeltelevaa luonnetta, jotka nitovat kokonaisuuden toimivaksi kokonaisuudeksi rohkeasta improvisoivasta otteesta huolimatta. Sivuseikkana on myös mainittava, että useimmat jaksot on myös nimetty jonkinlaisen musiikillisen konseptin mukaan - joko laajemman lajityypin alatyylin tai tietyn kappaleen mukaan.

Cowboy Bebop on yksi animehistorian suurimmista merkkiteoksista, joka on massiivisen arvostuksensa todellakin ansainnut. Ei ainoastaan, että se rikkoo rajoja minkä kerkeää tarinankerronnallisesta näkökulmasta katsottuna, mutta sen audiovisuaalinen toteutus vakuuttaa täysin varteenotettavuudellaan. Vaikka pintapuolisesti sarja onkin poikkeuksellisen viihdyttävää ja mielekästä seurattavaa, vaanivat taustalla varsin vaativat teemat, joihin kukin voi tavalla tai toisella samaistua omaan elämäänsä peilaten. Ikävä toki huomata, että sarja jäi vain yhden tuotantokauden mittaiseksi, mutta toisaalta mikään sivuprojekti ei pysty enää ainakaan pilata tai vesittää tätä kokonaisuutta.

''See you space cowboy...''

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.9.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com