Ohjaaja: Shinobu Tagashira
Pääosissa: Mami Koyama, Hiro Shimono, Yuji Mitsuya,
Rie Suegara, Hikaru Midorikawa, Hiroyuki Yoshino, Kaori Nazuka
Genre: Anime, Kauhu, Jännitys
Jaksoja: 14
Tällä kertaa sukellamme hyvin kiehtovan aiheen pariin. Vuorossa on nimittäin yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi kauhumanga-artistiksi tituleeratun japanilaisen Junji Iton lyhytelokuvakokoelma. En tiennyt koko herran olemassaolosta kuin vasta hiljattain törmättyäni ajatuksia herättävään videoon miehen töistä, jotka ovat järkytyksellään ihastuttaneet ihmisiä ympäri maailmaa jo monen vuosikymmenen ajan. Ostin myös muutaman mangakokoelman itselleni tämän katsottuani, mikä kertoo jo paljon materiaalin vaikutuksesta.
Junji Ito Collection on vuonna 2018 julkaisunsa saanut kauhupainoitteinen antologiasarja, joka pohjautuu siis Iton sekalaisiin töihin vuosien varrelta. Studio Deenin animoiman sarjan tarkoituksena on ollut luonnollisesti tuoda tiivistunnelmaiset ja kauhistuttavat tarinat suoraan sivuilta välitettynä animaation muotoon. Jaksoja on kaksitoista ja jokainen jakso sisältää yleisimmin kaksi tarinaa. Näiden jaksojen lisäksi julkaistiin myös kaksi erillistä lisäjaksoa kahden seuraavan kuukauden ajan kokoelman viimeistelemiseksi, jotka molemmat käsittelevät samaa tarinaa.
Junji Ito on tullut mangapiireissä koko maailmalle tutuksi hyvin omaperäisestä tyylistään ja poikkeuksellisen painostavista tarinoistaan. Kiehtovinta hänen konsepteissaan on se, että ne käsittelevät yleisimmin jotain tuiki tavallista aatetta tai esinettä, mikä tai joka ei välttämättä itsessään kovin erikoisia tuntemuksia herätä. Iton tyyliin kuuluukin kuitenkin se, että hän saa harmittomimmankin asian käännettyä päälaelleen. Normaalisti kauhussa nojataan kirjaimellisesti jonkin kauhistuttavan tai pelottavan äärelle luomaan jännitystä vastaanottavassa osapuolessa, mutta Junji tekee sen kuitenkin nurinpäin ja yllättävän efektiivisesti.
Onnistuuko sarja sitten vangitsemaan tämän elävän legendan hurjimpia aikaansaannoksia? Sanotaanko näin, että jos en olisi nähnyt ennakkoon kuvia hänen alkuperäisistä töistään, niin tämä sarja olisi voinut olla paljon vaikuttavampi. Nyt kun tunnen alkuperäismateriaalin ja olen myös sisäistänyt sen mieleenpainuvuuden, on elävään kuvaan adaptoitu materiaali hieman liian kesyä vastaanotettavaa siihen verrattuna. Toki, tekijät yrittävät parhaansa mukaan tuoda tarinoille olennaisia yksityiskohtia esille ja leikkiä hurjilla käänteillä, mutta sen vaikutus on ihan eri luokkaa alkuperäismateriaaliin verrattuna.
Tähän on monta syytä. Kun sanotaan, että kirja on yleensä aina avartavampi kokemus kuin filmatisointi - ovat väittäjät täysin oikeassa. Liikkuvan kuvan muotissa täytyy saksia niin paljon pois alkuperäisestä visiosta, että se toimisi jouhevana kokonaisuutena ja pitäisi kiinnostuksen yllä. Asia on vain näin, eikä siitä sen enempää. Tärkeintä onkin, että pystyykö ohjaaja tuomaan kirjalle keskeisimmät teemat ja yksityiskohdat näytölle sillä tavalla, millä alkuperäinen luoja on sen tarkoittanut vastaanotettavan. Sarja voisi toki olla suora kopio mangasivuilta, mutta onko sen vaikutus siltikään sama siinä vaiheessa? Ei välttämättä...
Junji Ito Collection nimittäin imitoi alkuperäismateriaaliaan ja muuttaa muutamia kriittisiä artistisia yksityiskohtia liikkuvaa kuvaa mairittelevimmiksi. Iton työt ovat olleet mustavalkoisia aina, mikä tuo tietenkin oman pienen lisänsä visuaalisuuteen ja sen manipuloimiseen. Yksityiskohdat ovat hyvin korostettuja ja moniulotteisia, mikä varmistaa sen, että lukija pääsee vaadittuun tunnelmaan moitteettomasti. Tarinakin on toki tärkeässä osassa, sillä ilman sitä emme pääsisi mielessämme käsiksi sen herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin. Tässä animesarjassa tehtiin ehkä yksi kriittinen virhe, mille ei vain oikein voi mitään.
Se muutettiin värilliseksi. Toki, kysytte varmaan, että miten sen olisi pitänyt sitten olla? Vastaankin, että värillisenä, mutta lähestymistapa olisi voinut kuitenkin olla huolellisempi. Nimittäin tässä tapauksessa tuntuu koko ajan siltä, että monet yksityiskohdat - niitä muistettavimpia paneeleja lukuun ottamatta - eivät oikein välity näytölle toivotulla tavalla. Niistä puuttuu se tietty palon tunne ja määrätietoinen ote, joka tulee yleisimmin jännitystä rakentaessa. Sarjassa monet ajatukseltaan pelottavat kohtaukset jäävät kieltämättä hieman vaisuiksi sen vuoksi ja niistä puuttuu se pienienkin yksityiskohtien korostus, mikä samalla korostaisi kuvasta huokuvaa kauhua.
Tarinat itsessään kiehtovat enemmän perimmiltään kuin elävämmän kuvan kautta esitettynä, minkä kyllä ymmärtää, sillä se efektiivisyys ei todellakaan ole samalla tasolla alkuperäismateriaalin kanssa. Dialogi on hyvin kyseenalaista luonnollisuutensa puolesta, mikä välillä saakin silmät seuraamaan kattorajaa ihmetyksestä. Muuten tarinankerronta on hyvällä tasolla johtuen tietenkin siitä, että kopioidessa suoraan sivuilta on vaikea ampua ohi maalista. Hahmoista saadaan jonkin verran syvyyttä irti niinkin vähäisessä ajassa, mikä yllätti kanssa. Kertoo hyvin sen, että ajalla ei ole merkitystä - ainoastaan tekijällä ja tämän taidoilla.
En haluaisi välttämättä paljastaa enempää sarjasta, sillä se saattaa jopa yllättää jotkut ehkä positiivisestikin. Se riippuu ihan siitä, että tiedättekö mitään käsiteltävästä aiheesta ja kiinnostaako teitä kauhupainotteiset mangat tai animet ylipäätään. Sen sanon ainakin, että siihen olisi voinut asennoitua hieman huolellisemmalla tavalla käyttäen ehkä alkuperäisiä artistisia ratkaisuja yksityiskohtien kanssa. Tunnelma on paikoitellen ihan mainiota vastaanotettavaa, mutta siltikin usein miten vain asiansa ajavalla tasolla. Musiikki sopii hyvin kokonaiskuvaan, vaikka nyt mitään poikkeuksellisen mestarillisesta ei tässä missään nimessä olekaan kyse.
Junji Ito Collection on keskitasoinen animesarja, joka lupailee paljon konseptiensa puolesta. Valitettavasti mangan sivut eivät välity yhtä vakuuttavasti näytölle, mikä taas jättää kokemuksen hieman mollivoittoiseksi lupaavista piirteistään huolimatta. Valitsen vaikka lopuksi vielä kolme suosikkitarinaa, jotka mielestäni saivat ihoni kihelmöimään edes jossain määrin elävän kuvan toteutuksen puolesta. ''Slug Girl'' yllätti etovuudellaan, ''Glyceride'' teki sen samoista syistä, mutta eri asiayhteydessä ja ''The Neighbour's Window'' painosti ahdistavan luonteensa vuoksi. Joukossa oli pari heikompaakin jaksoa, mutta muuten taso oli aika yksimielistä pitkin kauden. Katsokaa sarja ihmeessä, jos kiinnostaa, mutta käykää vilkaisemassa ehdottomasti Junji Iton tuotoksia, sillä ne vasta ovatkin upeita.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 7.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti