Ohjaus: Michael Chaves
Pääosissa: Taissa Farmiga, Jonas Bloquet, Storm Reid,
Anna Popplewell, Bonnie Aarons, Katelyn Rose Downey, Suzanne Bertish,
Léontine d'Oncieu, Anouk Darwin Homewood, Peter Hudson
Genre: Kauhu, Jännitys, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Jatkuvasti silmissä kasvava Kirottu-elokuvauniversumi on ailahtelevasta luonteestaan huolimatta onnistunut löytämään oman kannattajakuntansa ja syystäkin. Vaikka tasokkuus onkin heilahdellut rajusti spektrillä uusien lisäysten myötä, on jokaisessa konseptissa ollut vähintäänkin jonkin verran potentiaalia ennakkoon katsottuna. Vaikka lopullinen jälki ei olekaan aina niitä suuria odotusarvoja täyttänyt, on tekijöillä ollut aina mahdollisuuksia korjata taakse jätettyjä vajaavaisuuksia uusien osien ja kokonaiskuvaan luontevasti istuvien ideoidensa avustuksella.
Ensimmäinen Nunna-elokuva tuntui kuitenkin karttavan tätä ajatusta tietoisesti yrittäessään tienata mahdollisimman paljon teatterikierroksellaan halvalla hyppysäikäytysten karnevaalillaan. Vaikka seasta olikin eroteltavissa muutamia kiehtovia aihioita Valakin alkuperään liittyen, tuntui tuotos keskittyvän enemmän vain äänimaailmansa testailuun kuin olennaiseen, eli tarinansa kertomiseen. Poikkeuksellisen hyvin tienannut Nunna saa nyt odotetusti jatkoa tarinalleen ja uuden mahdollisuuden vakuuttamaan katsojat varteenotettavuudestaan, mutta onnistuvatko tekijät tällä kertaa käyttää aikansa viisaammin?
Neljä vuotta on ehtinyt jo kulua romanialaisen luostarin mystisistä tapahtumista, jotka järkyttivät maailmaa. Toinen toistaan erikoisemmat ja verisemmät murhat ovat alkaneet leviämään Ranskan maalla. Sisar Irene kutsutaan tutkimaan viimeisenä sattunutta papin murhaa, jonka takaa paljastuu voimakas demoni. Tämä paha on kuitenkin naiselle tuttu ilmestys, sillä hän oli kohdannut sen jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Vaarallisen maineen itselleen ansainnut Valak on palannut takaisin kylvämään kauhua uusilla tempuillaan.
Nunna II on elokuva, jolta ei voinut odottaa ainakaan suuria tekoja. Jos edeltäjä toimi millään tasolla mittarina, niin odotettavissa oli jatko-osankin tapauksessa vain lisää samanlaista materiaalia vailla sen syvällisempää painoarvoa. Edellinen elokuva nimittäin menestyi lippuluukuilla pelkästään nerokkaan markkinointistrategiansa avustuksella, joka herätti kiinnostusta katsojissa. Siteet suosittuun elokuvauniversumiin antoivat myös omaa lisätehoa lopputulemalle. Naiivissa maailmassa olisi mahdollisuus kuitenkin jollekin merkityksellisemmällekin lopputulokselle.
Sanotaanko näin, että naiivisuus ei tässä vaiheessa juurikaan auta, koska kaikki ennusmerkit tuntuvat nojaavan jo valmiiksi elokuvaa vastaan. Kuten pelättyä, Nunna II on käytännössä juurikin sellainen ilmestys minkälaisen sen odottaisikin ennakkoon olevan. Vaikka konsepti itsessään vaikuttaisikin kiinnostavalta alkuun, alkavat toinen toistaan geneerisemmät ratkaisut ja ideat valumaan kuvaan mukaan vesittämään lupaavan kutkuttavaa kyhäelmää. Rakenteellisesti elokuva lähtee työstämään urakkaansa varsin nopeatempoisella otteella ja hyvä niin.
Pääsemme tarpeeksi asiansa ajavasti käsiksi alkuasetelmaan ja liikuteltaviin pelinappuloihin, joita lähdetään sitten yksitellen riistämään tarinan eskaloiminen mielessä. Pitkään on tosin vaikea hahmottaa sitä, että mitkä hahmot toimivat käytännössä päähahmoina kokonaiskuvassa, sillä keskittyminen nojaa monesti enemmän sivuhahmoina toimiviin kohteisiin kuin niihin, joihin oletuksena uskoisi ohjaajan pääpainotteisesti keskittyvän. Tämän vuoksi emme pysty katsojina luomaan kovinkaan pitävää sidettä niihin tapauksiin, joiden olisi määre viedä tarinaa eteenpäin.
Jonas Bloquetin esittämä Frenchie ottaa kuitenkin valokeilan haltuun elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana. Hänen hahmoonsa pystyy katsojana alkukantaisesti investoitumaan ja se johtuukin siitä, että hänet nähdään ikään kuin miellyttävimpänä ihmisenä koskaan. Mies on hyvätahtoinen, lempeä ja puolustaa heikompia hädässä. Samaan aikaan päähahmoksi oletettu Taissa Farmigan esittämä sisko Irene taas näyttäytyy aina silloin tällöin näytöllä ensimmäisen puoliskon aikana. Nainen saa tietää näistä erikoisista murhista ja hänet lähetetäänkin selvittämään niitä pinnan alla kytevän pakokauhun sammuttamiseksi.
Hänellä on kuitenkin ihan omat kuvionsa käynnissä ja sisäiset traumansa taltutettavanaan. Joudumme siis vain odottamaan kärsivällisesti hahmojen yhteen lyöttäytymistä samaan aikaan, kun tilanne elää taustalla vähän miten sattuu. Tarinallisesti ohjaaja Michael Chavesilla on kaikki työkalut saada konseptistaan ihan päteväkin kauhuraina irti. Valitettavasti mitä pidemmälle siinä etenemme, sitä laiskemmiksi ja inspiroimattomiksi ratkaisut muuttuvat. Älkää ymmärtäkö minua väärin, kaikki ratkaisut eivät ole missään nimessä huonoja, osa niistä jopa yllättää kekseliäisyydellään ja brutaaliudellaan.
Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että ne tärkeimmät tarinaa edistävät ratkaisut ja käänteet näkee jo kilometrien päähän, mikä vesittää materiaalin painoarvoa ja efektiivisyyttä jo heti kättelyssä. Harmillisesti laatu ei siitä enää kohene, vaan elokuva päättää viedä tilanteen loppuu niillä eväillä, mitä on jo tarjolla. Alun brutaalius laimenee loppua kohden rajusti ja elementit alkavat saamaan jopa saippuaoopperamaisia piirteitä. Valitettavasti se kertoo jo paljon, jos vakavasti itsensä ottava kauhuelokuva saa aikaan enemmän naurua kuin pelkoa. Alkuun konseptia lähdetään pikkuhiljaa avartamaan jopa ihan lupaavallakin otteella ja sitten se vain lässähtää täysin loppua kohden.
Jos jotain positiivista voin elokuvasta sanoa, niin mainitsisin sen, että se pitää sisällään ehkä yhden kekseliään säikäytyskohtauksen, joka ideansa puolesta kieltämättä miellyttää silmää. Tuotannollisesti se on muutenkin pääosin vakuuttavaa seurattavaa. Kuvaus tarjoaa hetkittäin jopa upeita otoksia ja värimaailma sopii hyvin tähän maailmaan. Pahuuden alkuperään paneudutaan tällä kertaa astetta jykevämmin, vaikka lopulta käteen jääkin pelkkä luu. Loppukliimaksi muistuttaa parhaimmillaan videopelin lopputaistelua ja mielestäni tuonkin hetken lupaava potentiaali jää hyväksikäyttämättä.
Nunna II on elokuva, joka yrittää alkuun kyllä karistaa keskinkertaisen edeltäjänsä varjon kannoiltaan. Valitettavasti loppua kohden meno muuttuu niin geneeriseksi ja paikoitellen jopa naurettavaksi, että se vetää itsensä lopulta samaiseen turmion kuoppaan. Jatko-osa on toki edeltäjäänsä parempi, mutta sillä mittarilla vertailu ei välttämättä ole se ideaalisin, jos laatuun haluaa pistää rahansa. Lupaavista piirteistään ja aihioistaan huolimatta tekijät päättävät palata takaisin vanhalle tielleen repimään kaikkea pinnallista lumetta, mitä konseptista voi vain vielä puristaa. Valitettavasti yksi elokuvauniversuminsa kauhistuttavimmista antagonisteista jää jälleen kerran nuolemaan näppejään.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 7.9.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti