Ohjaus: Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Jason Statham, Jet Li,
Dolph Lundgren, Eric Roberts, Randy Couture, Steve Austin, David Zayas,
Giselle Itié, Terry Crews, Mickey Rourke, Charisma Carpenter
Genre: Toiminta
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia (Extended Director's Cut - 1 tunti 53 minuuttia)
The Expendables on elokuvasarja, johon en ole oikein ikinä onnistunut pääsemään kunnolla sisään. Vaikka paperilla konsepti kuulostaakin aika potentiaaliselta nostalgian tykitykseltä, näkemäni materiaali ei ole kuitenkaan jäänyt elämään takaraivoon sen kummallisemmin vuosien karttuessa. The Expendables on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut toimintaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Sylvester Stallone. Mies pääsi toteuttamaan monen toimintaelokuvien suurkuluttajan märän unen yhdysvaltalaisen käsikirjoittajan David Callahamin ''Barrow''-nimellä kulkevan idean pohjalta.
Monen vuoden suunnitteluprosessi tuntui venyvän venymistään, kun oikeita tekijöitä yritettiin löytää massiivisen tähtisikermän täytteeksi. Monet suuremman luokan toimintatähdet nimittäin joutuivat kieltäytymään osallistumisesta. Samaan aikaan käsikirjoitusta hiottiin jatkuvasti uudemman kerran, mikä tuntui työntävän projektia koko ajan yhä eteenpäin ja eteenpäin julkaisukalenterissa. Lopulta elokuva saatiin vihdoin purkitettua ja valkokankaille katsojien vastaanotettavaksi. The Expendables menestyi lippuluukuilla ihan hyvin, vaikka vastaanotto olikin pääosin enemmän tai vähemmän negatiivinen.
The Expendables -niminen eliittipalkkasotureiden ryhmä ottaa vastaan lukuisia suuripalkkaisia ja vaarallisia tehtäviä, joiden päämääränä on eliminoida kohde kuin kohde. Ryhmään kuuluvat johtajana toimiva Barney Ross, teräaseiden spesialisti Lee Christmas, lähitaistelulajien mestari Yin Yang, lievästi häiriintynyt sotaveteraani Gunner Jensen, aseasiantuntija Hale Caesar, sekä räjähdyseksperttinä toimiva Toll Road. Herra Church -peitenimellä tunnettu CIA-agentti palkkaa kyseisen palkkasoturiryhmän eliminoimaan latinalaisen diktaattorin ja petturiksi muuttuneen kollegansa.
Alkuun on todettava, että elokuvaa voi arvostella monesta näkökulmasta katsottuna. Ottaen huomioon, että se edustaa selkeästi 1980- ja 1990-luvun ylilyövän juustoisia toimintaelokuvia, on sitä vaikea ottaa alustavastikaan liian tosissaan. Samaan aikaan kokemuksen laatu on niin sidoksissa odotusarvoihin ja toiveisiin, että sen mielekkyyden mitattavuus on täysin katsojan silmissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että The Expendables -elokuvaa pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla muihin nimikkeisiin verrattuna. Onnistuuko tuotos tarjoamaan sen, mitä siltä on ennakkoon odotettu?
Elokuva alustaa asetelmansa pelastusoperaation muodossa ja antaa samalla pienen maistiaisen tulevasta kokemuksesta. Saamme siinä ohessa myös alkukantaisen kuvan käsiteltävistä hahmoista, joiden kanssa tulisimme viettämään aikaa seuraavat vajaat kaksi tuntia. Vaikka tämä ensimmäinen operaatio edustaakin elokuvaa molemmin puolin sekä hyvässä, että astetta heikommassa, antaa se selkeän kuvan siitä, mitä tuleman tulisi lopulta pitämään. The Expendables on elokuva, joka nojaa vahvasti näyttelijäkaartinsa nimekkääseen vetovoimaan ja sen kyllä huomaa.
Sanotaanko näin, että vaikka näyttelijät ovatkin varsin nimekkäitä ja hyvin tunnettuja maailmalla monissa asian merkityksissä, tuntuu kokoonpanosta siltikin puuttuvan jotain kriittistä. Hahmoja on kyllä joka lähtöön ja tyyliin, mistä on annettava pisteet kotiin päin, mutta jotain ärhäkkäämpää potkua siltä tuntuu kuitenkin ontuvan. Ottaen huomioon, että elokuvan aikana pari legendaarisen statuksen omaavaa yllätysnimeäkin käy pyörähtämässä näytöllä, jättää se hieman ärsyttävän jälkimaun suuhun menetetyistä mahdollisuuksista, joita olisimme mielellämme toivoneet tapahtuvan.
Pienistä syventämisyrityksistään huolimatta elokuva sortuu lopulta todella itsestään selvän ja turhauttavan kliseisen tarinansa kertomiseen. Vaikka alkukantaisella tasolla se ei katsojana välttämättä haittaisikaan, ovat tietyt ratkaisut sen verran geneerisiä ja inspiroimattomia, että niitä ei vain voi katsoa sokeasti sormien läpi. Jos elokuvaa kuuluisi katsoa niin sanotusti kieli poskessa, tuntuu se polkevan turhan kauan paikoillaan esimerkiksi toisen kolmanneksen aikana. Jos sen taas pitäisi ottaa ihan tosissaan, niin sisältö ja laatu ontuu pahasti etenkin tarinallisesta näkökulmasta katsottuna.
Harmittavintahan tässä on se, ettei elokuva koskaan tunnu oikeasti löytävän sulavaa kultaista keskitietä kuljettavakseen. Se yrittää yliviivata tehtävälistansa kohtia läpi pikkuhiljaa, mutta se ei siltikään koskaan tarjoa parastaan juuri millään osa-alueella. Tämän vuoksi katsojana jää kuin jääkin väkisinkin nuolemaan näppejään paremman toivossa. Yksi asia mikä pisti kuitenkin positiivisesti silmään oli se, että Sylvester Stallone yrittää lisätä tilkan merkityksellisyyttä pinnalliseen konseptiinsa moraalin ja kunnian äärellä muhivilla teemoillaan. Kyse on tosin vain yksittäisistä kohtauksista.
Vaikka teemojen vaikutus jääkin lopulta vääjäämättömästi taka-alalle kummittelemaan, antaa se osviittaa siitä, että tekijät ovat yrittäneet tosiaankin muovata konseptista jotain muutakin kuin räjähtävää testosteronirymistelyä. Miten toiminnallinen puoli sitten toimii elokuvassa? Sanotaanko näin, että pääpiirteittäin se onnistuu tarjoamaan tarpeeksi viihdettä katsojalle kuin katsojalle. Vaikka taistelukoreografia ajoittain vaikuttaakin liian hiotulta ja sulavalta luonteeltaan, osaa se tarvittaessa myös näyttää sen brutaalimman puolensa. Näyttelijät antavat kuitenkin elokuvassa kaikkensa, mitä voi katsojana todellakin arvostaa.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on varsin ailahteleva toteutus. Kyse ei ole varsinaisesti laadusta tai suuntauksesta, vaan pikemminkin sen yhdistelmästä, joka tuntuu perimmiltään turhan äkkipikaiselta ja pahimmillaan jopa yltiöpäiseltä vastaanotettavalta. Leikkauspuoli tuntuu etenkin toimintakohtauksissa sekoittavan pakkaa liikaa, eikä kuvaustyylikään aina parastaan tarjoa. Samaan aikaan vastapuolella se osaa olla myös todella harkittua ja luontevan oloista. Musiikki ajaa mainiosti asiansa elokuvassa, vaikka siitä ei kovinkaan muistettavaa albumia välttämättä saisikaan aikaiseksi.
The Expendables on elokuva, joka onnistuu tarjoamaan keskitasoisen toimintarymistelyn katsojien vastaanotettavaksi. Vaikka konseptuaalisesti sillä olisikin mahdollisuus oikeasti tuntua massiiviselta ja merkitykselliseltä, tuntuu se lupaavuudestaan huolimatta hieman ontuvan sillä osa-alueella. Tarinallisesti ei elokuvalta kannata odottaa juuri mitään, sillä se puoli ei mitään erikoista keksi ajalleen. Hahmot ovat enemmän tai vähemmän onnistuneita tapauksia, vaikka elokuvasta on realistisesti mahdotonta kuvitella yhtään sen syvällisempää versiota. Tämä taas johtuu massiivisesta näyttelijäkaartista. Testosteronia tarjoillaan kyllä mielin määrin, mutta paljoakaan ei elokuvasta jää käteen muisteltavaksi.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.9.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti