Ohjaus: Emma Tammi
Pääosissa: Josh Hutcherson, Piper Rubio, Elizabeth Lail,
Matthew Lillard, Mary Stuart Masterson, Kat Conner Sterling,
David Lind, Christian Stokes, Joseph Poliquin
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Five Nights at Freddy's on vuonna 2014 julkaistu kauhupainotteinen indie-videopeli, joka onnistui hurjan maailmanlaajuisen menestyksensä ja suosionsa myötä luomaan yhden vaikuttavimmista kauhuvideopelikonsepteista koskaan. Videopelisarja tuntuu edelleenkin porskuttavan tukevilla jaloillaan tarjoten tähän mennessä yhteensä yhdeksän virallista ja viisi haarautuvaa spin-off -osaa kokonaisuudessaan. Sen lisäksi konsepti on tarjonnut myös vuosien varrella novellitrilogian, kahdentoista nimikkeen verran jatkunutta antologiasarjaa, sekä seitsemän sarjakuvakirjaa.
On täten reilua sanoa, että Five Nights at Freddy's on onnistunut tekemään poikkeuksellisen suuren vaikutuksen ihmisiin. Kaikki tämä siis on tapahtunut alle kymmenessä vuodessa, mikä on kieltämättä mieletön saavutus ajatuksenkin tasolla. Ensimmäisen videopelin myötä keskustelut elokuvasta kävivät todella kuumina ja huhut osoittautuivatkin todeksi, kun jo seuraavana vuonna Warner Bros. Pictures -tuotantoyhtiö päätti ostaa elokuvaoikeudet nimiinsä. Valitettavasti tuotantotahti ei ollut yhtä lennokasta tuolla puolella, sillä projektia ei meinattu saada jaloilleen alkuunsakaan.
Tilanteen mutkistuessa studio päätti oikoa suunnitelmansa ja myydä oikeudet Blumhouse-tuotantoyhtiölle, joka taas lähestyi projektiaan sinnikkäämmällä otteella. Vaikka alkuun elokuva näyttikin jälleen kerran ajautuvan niin sanotusti ''ei-kenenkään-maalle'', oli odotus kannattajien keskuudessa korkeimmillaan. Muutaman vuoden päästä oikeuksien hankkimisesta projekti sai kuin saikin lopulta mutkansa suoriksi ja kuvionsa selviksi. Lokakuun lopulla vuonna 2023 elokuva julkaistiin Peacock-striimauspalveluun ja päivää myöhemmin elokuvateattereihin.
Vaikka vastaanotto onkin ollut pääosin ristiriitaista katsojien keskuudessa, on sen odotettu toimivan siitä huolimatta suuremman luokan hittinä Blumhouse-tuotantoyhtiölle. Five Nights at Freddy's on elokuva, jota itse odotin vesi kielellä. En välttämättä sen takia, että siitä tulisi mitenkään mestarillinen taidonnäyte liikkuvien kuvien maailmassa, vaan sen vuoksi, että kyseiset videopelit pelasivat suuren roolin elämässäni nuorempana. Onnistuiko elokuva nostattamaan lämpimiä muistoja menneisyydestäni takaisin pinnalle vai jäikö se vain laiskaksi rahastusyritykseksi?
Mike Schmidt on kauppakeskuksessa työskentelevä vartija, joka erotetaan virastaan heti sen jälkeen, kun tämä pahoinpitelee tuntemattoman miehen luultuaan tätä lapsensieppaajaksi. Tapahtuneen vuoksi mies lähetetään uraneuvoja Steve Raglanin vastaanotolle, joka tarjoaa hänelle sekä hyviä, että huonoja uutisia. Pahoinpitelyn seurauksena työn löytäminen saattaa olla todella rajoitteellista ja vaikeaa, mutta siitä huolimatta Raglan tarjoaa Mikelle oivan mahdollisuuden pysyä alalla. Hänen ainoana mahdollisuutena tässä tilanteessa on joko tarttua tarjoukseen tai kävellä ulos työttömänä miehenä.
Vaikka alkuun Mike onkin vastahakoinen yötyölle, hyväksyy hän tarjouksen pakon edessä, sillä sosiaalipalvelut uhkaavat ottaa hänen holhoamansa Abby-sisaren huostaansa. Uutena paikkana toimii suljettu Freddy Fazbear's Pizza -ravintola, jossa hän vastaa siitä, ettei kukaan tulisi urkkimaan tiluksille missään asiayhteydessä. Vuorojen edetessä Mike tajuaa, että paikka pitää sisällään paljon enemmän historiaa kuin mitä siitä päällepäin uskoisi. Kun ravintolan julkisivussa komeilevat pehmoiset animatroniset robottihahmot heräävät yhtäkkiä eloon, saa ravintolan historia aivan uuden merkityksen.
Kuten mainitsin aiemmin, Five Nights at Freddy's -videopelit ovat olleet tärkeässä asemassa nuoruudessani ja muistelen edelleenkin lämmöllä niiden herättämiä tuntemuksia. Ei ainoastaan, että pelit saivat minut uppoutumaan täysillä poikkeuksellisen syväluotaavaan mytologiaan, mutta niiden efektiivisyys korostui muovautuvaisen tarinan ja hyytävän ilmapiirin kautta joksikin todella merkittäväksi vastaanotettavaksi. Palaamme takaisin tähän hetkeen konseptista tehdyn elokuvan äärelle, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Uskaltaisin myös väittää, etten ollut ainoa, joka odotti sitä innolla.
Five Nights at Freddy's lähestyy konseptiaan todella erikoisesta näkökulmasta katsottuna. Vaikka elokuva ottaakin aukottoman uskollisesti monia tunnistettavia tarinakaaria ja yksityiskohtia alkuperäismateriaalistaan, tuntuu se sekoittavan pakkaa toden teolla kertoakseen oman versionsa tapahtumista. Onkin kiehtovaa seurata kokonaiskuvan muovautumista, sillä eri aikakausilta pohjautuvia elementtejä sekoitetaan aika vapaalla kädellä pitkin tarinaa. Seuraamme elokuvassa Josh Hutchersonin esittämää Mike Schmidtiä, jonka elämä on ajautunut vaikeuksien tielle.
Päähahmona Mike toimii varsin asiansa ajavasti ja tämä johtuukin siitä, että hänen tarinansa pitää sisällään monta syvälle ulottuvaa kerrosta ja toinen toistaan vaativampia pattitilanteita, joista hänen on selvittävä elokuvan aikana. Ei ainoastaan, että hänen työelämänsä on täynnä kivuliaita kuhmuja, mutta hänen vieraantunut suhde Piper Rubion esittämään Abby-sisareen ajaa perheen tulevaisuuden todella ahtaalle. Kaiken kukkuraksi Miken traumaattinen menneisyys kummittelee edelleenkin miehen unissa, eikä hän meinaa millään saada kidutukseensa päätöstä emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna.
Tarina rakentuu todella vankasti tämän yllättävän toimivan perhedraaman ympärille, joka syvällisyydestään huolimatta tuntuu ajoittain vieraannuttavan alkuperäismateriaalia tuntevaa katsojaa itse konseptista. Vaikka omana haarautuvana jatkumonaan elokuvan tapahtumat ja elementit ajavatkin parhaimmillaan asiansa toteutuksensa puolesta, tuntuvat tekijät heittävän vähän harkitsemattomastikin kaikki mahdolliset ainekset kattilaan nähdäkseen, että tuleeko siitä lopulta mitään. Rehellisesti sanottuna yhdistelmä on hieman ylimitoitettu pienimuotoiselle tarinakokonaisuudelle.
Vaikka elokuva tarjoileekin yllättävän rohkeita ja kiehtovia ideoita tarinansa puolesta, tuntuu tasapaino ailahtelevan liikaa elementtien välillä pitääkseen konseptin tarpeeksi tiukkana ja keskittyneenä olennaiseen. Elokuvan visuaalinen esillepano on poikkeuksellisen miellyttävää koettavaa etenkin näin kannattajan näkökulmasta katsottuna. Ei ainoastaan, että maailma herätetään vaikuttavasti eloon, mutta sen tarjoamat yksityiskohdat ovat aukottoman onnistuneita kaiken kaikkiaan. Sitä puolta ei voi paljoakaan kritisoida, sillä elementit tuntuvat hyppäävän videopeleistä suoraan valkokankaille.
Tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna taas Five Nights at Freddy's on valitettavan köykäinen tapaus. Vaikka tarinallisesti ja visuaalisesti se antaakin aihetta innostukselle, tuntuu sen tunnelma aivan järkyttävän lattealta perimmiltään. Tämä, jos jokin, toimii elokuvan suurimpana akillesjänteenä, joka ottaa liikaa osumaa ''tiukemman'' paikan tullen. Materiaali ylettää kauhun sfääreihin vain ajatuksen tasolla ja ehkä käsiteltävien teemojensa puolesta, mutta ei muuten. Odotammekin vain kärsivällisesti sitä hetkeä, jolloin tilanne lähtisi vihdoin eskaloitumaan kunnolla. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahdu.
Five Nights at Freddy's on valitettavan ristiriitainen elokuva kaiken kaikkiaan. Vaikka arvostankin todella yritystä ja halua miellyttää kannattajia mahdollisimman monipuolisella tarjonnalla, tuntuu se jotenkin jäävän hieman ponnettomaksi niissä elementeissä, joiden pitäisi erottua joukosta merkittävimpinä. Siitä huolimatta elokuva ymmärtää konseptuaalisesti alkuperäismateriaalinsa oikukkaan ja mysteerisen olemuksen, joka pitää mielenkiinnon miellyttävästi yllä. Vaikka oma kantani tuotosta kohtaan onkin hyvin ristiriitainen sen monissa asiamerkityksissä, näen rivien välistä lupaavia merkkejä tulevaisuuden kannalta.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 28.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Itse kävin katsomassa tämän ensi-illassa kaverini kanssa. Olemme molemmat Fnafin faneja, ja meillä oli oikein hauskaa elokuvan parissa.
VastaaPoistaIhan ensimmäinen ajatukseni leffan jälkeen oli, että arvasin kritiikin "liian monimutkaisesta tarinasta" oikein. Leffa on niin faneille tehty, että jos ei tiedä Fnafin tarinasta ja loresta mitään, niin leffankaan tarina ei aukea ollenkaan. (Ja jälkeenpäin minulle selvisi, että ohjaaja Tammi ja Matthew Lillard ovat sanoneet leffan olevan nimenomaan faneille tehty.) Tästä syystä joitakin asioita, kuten Williamin motiiveja teoilleen, ei selitetä ollenkaan, koska ne selitetään jo peleissä. Tämä ei siis ole kuin Jokeri-elokuva, jonka pystyi katsomaan ihan helposti ilman, että tiesi Batmanista yhtään mitään. Mitään suuria juonellisia vapauksia ei ole, menee aika yksi yhteen pelin loren kanssa.
Itseäni ei haitannut goren puute ollenkaan, sillä kuten aina sanotaan, ihmismieli pystyy kuvittelemaan niin paljon pahempia asioita kuin missään elokuvassa voisi näyttää. Ja mielestäni kuolemat olivat hienosti tehty ilman, että niitä näytettiin ruudulla. Maxin kuoleman kohdalla yleisö hurrasi, mutta se varmaan johtui kuolintapaan liittyvästä viittauksesta peleihin. Erään tubettajan mielestä leffa on näin myös uskollisempi peleille, sillä peleissä ei ole juuri ollenkaan väkivaltaa, jolloin olisi typerää, että leffa olisikin kunnon brutaali verimässäily.
Vaikka leffa on suurimman osan ajasta enemmän kauhukomediaa kuin puhdasta kauhua, niin mielestäni jatkuvasti oli sellainen enemmän tai vähemmän ahdistava ja painostava tunnelma. Että kaikki ei ole oikein. Vasta viimeisen puolen tunnin (suunnilleen, vaikea arvioida teatterissa) aikana meno muuttuu puhtaaksi kauhuksi, ja viimeinen taisto on todella näyttävä ja eeppinen. Myöskään päiväosuudet eivät häirinneet, ne kuljettivat juonta eteenpäin hienosti. Animatronicit ovat aivan uskomattoman hienoja ja yksityiskohtaisia, ja niiden persoonallisuudet on myös saatu siirrettyä elokuvaan. Esimerkiksi peleissä aggressiivisin animatronic on myös elokuvassa aggressiivisin. Juonen kannalta ohjaaja Tammi pitää tämän paketin hyvin kasassa.
Oikeastaan ainoa negatiivinen asia oli, ettei tunnaria kuultu kertaakaan. Se oli kuitenkin trailereissa. Mistä lie johtuu.
Tuossa nyt silleen enimmäkseen omat ajatukseni, toivottavasti jaksat lukea tämän tekstiseinän :D
Kokemuksen laatu riippuu vahvasti siitä, mitä katsoja elokuvalta odottaa ennakkoon. Vaikka en itse odottanutkaan mitään verellä mässäilyä tai muuta vastaavaa, olisin ehdottomasti toivonut enemmän sitä piinaavaa jännitystä, jota videopelit onnistuivat välittämään näytön toiselle puolelle niinkin efektiivisellä tavalla.
PoistaPidin kyllä siitä, että se sekoitti kaikkien pelien yksityiskohtia yhdeksi luontevaksi kokonaisuudeksi, mutta samaan aikaan se tulee kulkemaan ristiriidassa tulevien tapahtumien kanssa, sillä monia tarinakaaria ja ideoita on nyt sekoitettu niin paljon keskenään, että ihan mielenkiinnolla odotan, että mitä aikovat jatko-osan kanssa tehdä.
Elokuva sai ainakin palaamaan takaisin kyseisten videopelien äärelle! Yllättävää kyllä, ne toimivat edelleenkin retrospektiivisesti.
Omasta mielestäni elokuvan loppu jätti hyvän asetelman sille, mikä olisi kolmannen pelin tarina. Ymmärtääkseni kaikki kolme - pelit, kirjat ja elokuva - ovat omaa universumiaan, eivätkä sinänsä canonia keskenään, muutamaa kohtaa lukuunottamatta (esim. miltä springlock-asun lukittuminen oikeasti näyttää, ja miten Williamin murhaamat lapset kuolivat). Yllätyn jos elokuva ei saa jatkoa, ainoa syy minkä voin keksiä sille on, jos Scott jättäytyy pois, eikä elokuvaa haluta tehdä ilman häntä.
PoistaKävin katsomassa elokuvan toisen kerran (koska voin :D) ja nyt jäin ehkä enemmän kaipaamaan sitä pelien sisältöä. Ensimmäinen yö tai pari olisi voinut olla vain kameroiden katselua ja puolustautumista. Tosin en tiedä kuinka mielenkiintoisen juonen siitä olisi saanut, Fnaf kun on muutenkin pelinä melko kuivaa katsottavaa, ellei ole kuin Markiplier ja huuda koko ajan päälle.