Ohjaus: Rob Minkoff
Pääosissa: Eddie Murphy, Terence Stamp,
Nathaniel Parker, Marsha Thomason, Jennifer Tilly, Wallace Shawn,
Dina Spybey, Marc John Jefferies, Aree Davis
Genre: Komedia, Fantasia, Kauhu, Perhe
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia
Kummituskartano on vuonna 2003 ensi-iltansa saanut kokoperheen fantasiapainotteinen kauhukomediaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Rob Minkoff. Tuotos pohjautuu Walt Disney World -teemapuiston samannimiseen nähtävyyteen. Elokuva on minulle tuttu jo lapsuudesta, mutta viimeisestä katselukerrasta on kuitenkin vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta, minkä vuoksi sen sisältö on jäänyt vääjäämättömästi unholaan. Nyt onkin aika kääntää kelloja taaksepäin ja palata takaisin lapsuuden muistoihin. Onko Kummituskartano syystäkin jäänyt mielen varjoisempiin syövereihin?
Jim ja Sara Evers ovat menestyviä omaa yritystä pyörittäviä kiinteistönvälittäjiä, joilla on kaksi lasta, Michael ja Megan. Jim on työnarkomaani, jolla ei tunnu olevan aikaa perheelleen kiireidensä keskellä. Eräänä päivänä Jim myöhästyy hääpäivän juhlallisuuksista pitkittyneiden työtehtäviensä vuoksi ja yrittää lennosta korjata tilanteen ehdottamalla perheen yhteistä lomaa läheiselle järvelle. Yllättäen puhelin kuitenkin soi ja tuntematon mies kutsuu Saran ylelliseen Graceyn kartanoon sopimaan mahdollisesta myynnistä, joka tarjoaisi mojovan palkkion onnistuneista asuntokaupoista.
Vaikka Sara onkin alkuun ajatusta vastaan, päättää Jim ylipuhua hänet puolelleen kuultuaan asunnon rahakkaasta sijainnista. Pari sopii keskenään, että he pistäytyvät paikan päälle hetkeksi matkallaan järvelle sopiakseen alustavasti kartanon myynnistä. Perhe saapuu valtavalle kartanolle ja tapaa sen omistajan Graceyn, hänen hovimestarinsa Ramsleyn, sekä piika Emman ja lakeija Ezran. Ulkona riehunut myrsky onnistuu aiheuttamaan tulvan ajoteille, minkä vuoksi matka keskeytyy kokonaiseksi yöksi. Vierailunsa aikana perhe oppii yliluonnollisesta kartanosta ja sen synkästä historiasta.
Kuten aiemmin mainitsinkin, Kummituskartano on elokuva, joka kuului minun lapsuuteeni, vaikkakin pienemmissä määrin. Muistan omistaneeni siitä VHS-kasetin, eikä se ei kovinkaan montaa uusintakatselua saanut valitettavasti osakseen vuosien aikana. Herättikö uusintakatsastus hautautuneita muistoja ja tuntemuksia takaisin henkiin vai oliko se syystäkin jäänyt unholan porteille? Sanotaanko näin, että lähdin katsomaan elokuvaa varautuneella optimistisuudella, sillä olen kuullut paljon moittivia sanoja sen laadukkuudesta vuosien vieriessä. Halusin antaa sille kuitenkin reilun mahdollisuuden näyttää niin sanotusti todelliset kyntensä.
Onnistuiko se lopulta siinä? Kummituskartano on varsin kevytmielinen ja yllättävän mukaansatempaava kokoperheen kauhukomedia, joka ei ainoastaan onnistu miellyttämään viattomalla ja hassulla olemuksellaan, mutta joka pinnallisuudestaan ja alkukantaisuudestaan huolimatta viihdyttää katsojaa asiansa ajavalla tilannetajullaan kestonsa aikana. Seuraamme tarinassa Eddie Murphyn esittämää Jim-isää, Marsha Thomsonin esittämää Sara-äitiä, sekä Marc John Jefferiesin esittämää Michael-poikaa ja Aree Davisin esittämää Megan-tytärtä, jotka joutuvat vastahakoisesti keskelle yliluonnollista selviytymistaistelua.
Odotetustikin tilanne lähtee eskaloitumaan kohti odottamattoman epätavanomaisia tapahtumia, jotka koettelevat perheen sisäisiä siteitä entistä vaativammin. Vaikka elokuva on varsin yksinkertainen ja suoraviivainen toteutuksensa puolesta, onnistuu se jollain erikoisella tavalla sitomaan katsojan näyttöön kiinni. Ei välttämättä sen vuoksi, että materiaali erottuisi puolekseen poikkeuksellisella varteenotettavuudellaan, vaan pikemminkin sen takia, että elokuva tietää tasan tarkkaan mihin suuntaan viedä konseptiaan. Pääpiirteittäin Kummituskartano on hyvin kevyehkö sukellus yliluonnollisen kartanokauhun äärelle.
Tämän vuoksi koko perhe voi nauttia sen antimista vailla sen suurempia ongelmia. Vaikka toki tietyt yksittäiset kohtaukset saattavatkin olla turhan pelottavia pienimmille katsojille, selviävät hekin taatusti niistä ongelmitta etenkin aikuisen seurassa. Perheen vanhimmatkin pääsevät varmasti hyvin uppoutumaan elokuvaan sisään, vaikka ote onkin monella tapaa lapsellista ja kesyä perimmiltään. Jos leikittelevä ja monella tapaa kliseinen tarina ei aiheuta turhaa päänvaivaa, onnistuu materiaali todellakin tempaamaan mukaansa. Se tulee vain vaatimaan pientä uskonhyppyä. Tunnelmallisesti elokuva onnistuu täyttämään kaikki oletukset.
Ei ainoastaan, että se tarjoaa kevyttä draamaa ja yllättävän oikukkaita kauhuelementtejä, mutta se osaa olla parhaimmillaan varsin hulvaton komedialtaan ja monipuolinen fantasialtaan samaan aikaan. Tämä yhdistelmä toimii yllättävän sulavasti näytöllä tarinan edetessä, eikä sen puoleen kovinkaan suuria epäkohtia tunnu juurikaan ilmaantuvan. Visuaalisesti elokuva leikittelee erilaisilla ideoillaan ja artistisilla ratkaisuillaan, vaikkakin suurin osa niistä ovatkin jo parhaat päivänsä nähneet vuosia sitten. Efektit hyppäävät nimittäin silmille aika rajulla tavalla, minkä vuoksi illuusio yliluonnollisesta miljööstä vesittyy useampaan kertaan katselun aikana olemattomiin.
Tuon vajaavaisuuden elokuva paikkaa kuitenkin mainioilla lavastuksillaan ja puvustuksillaan, jotka välittävät elokuvan tunnelman ja luonteen väkevästi näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi. Vaikka näyttelijäkaarti suoriutuukin rooleistaan siedettävällä tavalla, tuntuu Eddie Murphy toimivan selkeästi elokuvan vetovoimaisimpana osapuolena. Vaikka nostalgian havina onkin omissa kirjoissani vahva herran kohdalla, on hänen heittäytyvä olemuksensa ja koominen ajoituksensa yleisestikin ottaen aina ollut erittäin vaikuttavalla tasolla. Myös tässä elokuvassa Murphy ottaa päävastuun hartioilleen ja kannattelee kokonaisuutta omalla valloittavan itsevarmalla otteellaan.
Kummituskartano on elokuva, joka ajaa asiansa puhtaana viihteenä alkukantaisesta ja yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta. Tarina ei välttämättä suuria omaperäisiä harppauksia ota ainakaan kontekstinsa puolesta, eivätkä hahmot kovin syvällisiksi muutu sen edetessä, mutta elokuva onnistuu pitämään kiinnostuksen yllättävän toimivasti yllä. Reilun puolitoistatuntisen aikana pääsemme kuitenkin todistamaan monenlaista fantasiaa ja seikkailuhenkisyyttä, joka varmasti tempaa katsojan kuin katsojan vähintäänkin osittain mukaansa. Kummituskartano on viaton, kevyt ja hassu elokuva kaikissa asian merkityksissä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti