Ohjaus: Fritz Kiersch
Pääosissa: Peter Horton, Linda Hamilton, R. G. Armstrong,
John Franklin, Courtney Gains, Robby Kiger, Jonas Marlowe,
Anne Marie McEvoy, Julie Maddalena, John Philbin
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Tällä kertaa on aika palata takaisin Stephen Kingin töihin perustuviin elokuviin, kun vuoroon astelee vuonna 1984 ensi-iltansa saanut Maissilapset-kauhuelokuva. Yhdysvaltalaisen Fritz Kierschin esikoisohjauksena toimiva Maissilapset pohjautuu legendaarisen kirjailijan kirjoittamaan samannimiseen novelliin vuodelta 1977, joka julkaistiin semmoisenaan ensimmäistä kertaa Penthouse-nimiseen miestenlehteen. Vuotta myöhemmin se liitettiin mukaan osaksi vuonna 1978 julkaistua ''Yön äänet'' -kokoelmaa, joka sisältää lukuisia kirjoittajan lyhyitä tarinoita.
Hal Roach Studios -tuotantoyhtiö sai hieman yllättäenkin oikeudet elokuvasovitustaan varten ja potentiaalisia käsikirjoituksia alettiin kuumeisesti odottelemaan. Vaikka alkuperäismateriaalin kirjoittanut Stephen King muovasikin oman versionsa tarinasta elokuvan muotoon, ei tuo käsikirjoitus studiopomoja kuitenkaan miellyttänyt, vaan he päättivät lopulta ottaa George Goldsmithin version pohjatyökseen. Elokuva sai julkaisunsa ja sen vastaanotto jakaantui kahtia. Vuosien varrella elokuva on kuitenkin saanut rakkautta osakseen ja noussut jonkin sortin kulttiklassikoksi kauhuelokuvien saralla.
Vicky ja hänen poikaystävänsä Burt matkustavat Nebraskan maaseudun halki matkallaan Seattlen kaupunkiin, missä miehen olisi määre aloittaa työt lääkärinä. Reissun aikana pari törmää autollaan odottamattomasti tielle pystyyn nostettuun poikaan, jonka kurkku on kuitenkin viilletty jo valmiiksi auki. Nuori pari päättää etsiä lähimmän kaupungin kutsuakseen apua tilanteen selvittämiseksi, mutta he ajautuvatkin täysin autioon Gatlinin maalaiskaupunkiin. He huomaavatkin pian, että paikkaa kontrolloi paikallisten lasten aloittama uskonnollinen kulttiseura, joka palvoo ''Hän Joka Kävelee Sarkojen Takana'' -nimiseen jumalaan.
Maissilapset on elokuva, jonka olen muistaakseni joskus nuoruudessani katsonut ohimennen kerran tai kaksi. Vaikka muistikuvat siitä olivatkin hyvin pinnalliset, olivat jotkut pienet yksityiskohdat jääneet mieleni perukoille kuitenkin kummittelemaan muistettavina tapauksina. Onko elokuva onnistunut kestämään aikaa sitten ollenkaan vai oliko se syystäkin huvennut unholan porteille? Sanotaanko alkuun näin, että vaikka pidänkin yleisellä tasolla Stephen Kingin töihin perustuvista nimikkeistä, on niiden osumatarkkuus ailahdellut laatuspektrillä rajusti todella loistavasta lähes luokattomaan.
Osasyynä siihen on esimerkiksi se, että kirjailijan töitä on sovitettu niin monta kertaa, niin moneen eri muotoon ja niin monen eri tasoisen tekijätiimin puolesta, että lopputulos voi rehellisesti olla minkälainen tahansa. Tämä elokuva on siitä erikoinen tapaus, että se päättää lähestyä konseptiaan ikään kuin päinvastaisesta suunnasta, minkä vuoksi monet yksityiskohdat ja tunnelmalliset elementit eivät toimi ihan odotetun lailla. Ottaen huomioon, että kirjailijan työt yleensä nojaavat vahvasti mysteeriin ja sen myötä kutkuttavaan ilmapiiriin, paljastetaan lähes kaikki kortit heti kättelyssä jo avauskohtauksen aikana.
Huvittavintahan siinä on myös se, että kyseinen avauskohtaus jää kuin jääkin lopulta koko elokuvan vaikuttavimmaksi aikaansaannokseksi alkukantaisesta luonteestaan huolimatta. Se herättää toki katsojan kiinnostuksen tarinaa kohtaan, mutta ei tarpeeksi, jotta materiaali pitäisi tätä tiukasti hyppysissään pitkin kestoaan. Ristiriitaisen avauksen jälkeen lainehdimme vain keskinkertaisilla teillä vailla sen suurempia paineita tai yllätyksiä. Puiseva toteutus jatkuu jatkumistaan ihan loppumetreille asti, minkä vuoksi sitä vain kyseenalaistaa omia valintojaan elokuvan katsomisen puolesta.
Maissilapset-elokuvan konsepti on jo paperiltakin luettuna varsin huvittava ja maalaisjärjellisesti erikoinen tapaus kaiken kaikkiaan, minkä vuoksi sen uskottavuuden herättämiseksi tekijöiden pitäisi oikeasti saada paljon enemmän irti materiaalistaan. Vaikka elokuva mukaileekin alkuperäismateriaalia tapahtumiensa puolesta, on monia kriittisiä elementtejä vesitetty tarkoituksella, jotta sisältö uppoaisi ''paremmin'' katsojiin. Peter Hortonin esittämä Burt ja Linda Hamiltonin esittämä Vicky ovat novellissa keskenään jatkuvasti riitelevä pariskunta, joista ei juurikaan voi pitää.
Elokuvassa hahmot ovat kuitenkin syvästi rakastuneita toisiinsa ja päällepäin miellyttäviä tapauksia, jotka ajautuvat pienen kaupungin hirveyksien keskelle halumattaan selviytymään tulevista koitoksista. Tässä muodossaan hahmot tuntuvat aivan liian yksiulotteisilta ja yksinkertaistetuilta, sekä vailla sitä kaivattua keskinäistä dilemmaa, joka voisi antaa heille sitä tarpeellista kasvutilaa omien tarinakaariensa määrätietoiselle edes viemiselle. Nyt he nimittäin vain vellovat tyhjyydessä vailla sen suurempaa tarkoitusta. Elokuva pitää sisällään kiehtovia teologisia teemoja, joiden keskellä tarinakin pyrkii parhaansa mukaan pysytellä.
Vaikka novellissa yksityiskohdat ovat paljon vaikuttavampia ja moniulotteisempia, onnistuu liikkuva kuvakin sisällyttämään muutaman tärkeän sanoman uskonnosta ja sen ''kehityksen'' mahdollisesta vaarallisuudesta. Tarinahan ei itsessään ole mitenkään anti-uskonnollinen tai uskontoa kritisoiva kokonaisuus, vaan pikemminkin se antaa osviittaa siitä mitä tapahtuu, kun uskomuksia liitetään osaksi omaa elämää ja sovitetaan osaksi omia tarpeita, sekä haluja. Elokuvassa tätä ajatusta pohditaan onneksi edes jollain tasolla. Koska tämä on Stephen Kingin tarina, on mukana oltava jonkin sortin yliluonnollinen piirrekin, joka niin sanotusti myisi konseptin kutkuttavana.
Taustalla muhivana pahana toimiva ''Hän Joka Kävelee Sarkojen Takana'' -jumala on varsin kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan. Vaikka emme saakaan antagonistista kovinkaan tukevaa otetta, tuntuu hänen läsnäolonsa ja mysteerisyytensä vähintäänkin pitävän mielenkiinnon yllä loppua ajatellen. Kyseistä jumalaa fyysisesti edustavat John Franklinin esittämä Isaac ja Courtney Gainsin esittämä Malachai, jotka taas toimivat elokuvassa yllättävän hyvinä antagonisteina. He saavat huvittavan vastakkainasettelun poikimaan jopa varteenotettavuuttakin teatraalisilla roolisuorituksillaan. Muut lapset ovatkin taas toteutukseltaan hieman naurettavampaa osastoa.
Tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on selkeästi aikansa tuotos, joka ei lähde ainakaan yrittämään liikoja yliluonnollisten elementtiensä myymiseksi. Etenkin viimeisen kolmanneksen aikana visuaaliset efektit astuvat kunnolla kuvaan ja ne ovat kieltämättä huvittavia. Elokuvan kuvaus ajaa parhaimmillaan asiansa, vaikka ajoittain sen halpamaisuus paistaakin toteutuksesta selkeästikin. Tunnelmallisesti se osaa olla puuduttavaa koettavaa, sillä tuotos tuntuu enemmänkin karttavan kaikkea kauhuun liittyvää pitääkseen materiaalinsa ikään kuin lapsiystävällisempänä. Tämän vuoksi kokemus jää hieman tehottomaksi ja pitkästyttäväksi vastaanotettavaksi.
Maissilapset on valitettavan keskinkertainen elokuva, joka sovittaa alkuperäismateriaalinsa vain pinnallisesta näkökulmasta katsottuna. Rakenteellisesti se yltää parhaimmillaan vain keskinkertaiselle tasolle edetessään, eikä riskejä oteta juuri ollenkaan. Vaikka tapahtumaketjua seurataankin suhteellisen uskollisesti, tuntuu siitä puuttuvan se painostava mysteeri ja tietyn sortin potku kokonaan. Myös kauhuelementit on vesitetty minimiin, minkä vuoksi elokuvasta ei saa oikein mitään jännitystäkään irti. Jos jotain hyvää voisin sanoa siitä, niin on pakko nostaa tarjottimelle Jonathan Eliaksen sävellykset, jotka toimivat omana itsenäisenä elementtinään varsin loistavasti. Nostalgia saattaa kullata muistot, mutta todellisuudessa elokuva jää varsin raakileeksi.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti