Ohjaus: William Peter Blatty
Pääosissa: George C. Scott, Ed Flanders, Jason Miller,
Scott Wilson, Brad Dourif, Grand L. Bush, Nicol Williamson,
Nancy Fish, Tracy Thorne, Barbara Baxley
Genre: Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Vuonna 1973 ensi-iltansa saanut Manaaja on elokuva, joka jakautuneesta kriittisestä vastaanotostaan huolimatta onnistui lopulta löytämään ansaitun arvostuksensa elokuvarakastajien maailmassa. Seuraavaksi Warner Bros. Pictures päättikin luonnollisesti siirtyä jatko-osien luvattuun maailmaan, mutta siinä yrityksessä tuntui menevän kuitenkin kaikki päin mäntyjä. Manaaja II: Luopio tienasi lippuluukuilla korkeintaan omansa takaisin, eikä kriittinen vastaanottokaan tuntunut ihan toivottuun lopputulokseen yltävän - itseasiassa päinvastoin.
Katastrofaalisen ensimmäisen jatko-osan jälkeen jatkosuunnitelmista luovuttiin kokonaan, kunnes alkuperäismateriaalin kirjoittanut William Peter Blatty päätti viedä tarinaa eteenpäin uuden elokuvan muodossa. Vaikka alkuun tilanne näyttikin lupaavalta ja studio antoi luottamuksensa tekijöille, joutui toinen jatko-osa tuotannolliseen helvettiin, minkä vuoksi vuonna 1983 mies päättikin mieluummin julkaista ''Legion''-nimisen romaanin kyseisen ideansa pohjalta. Kirja menestyi markkinoilla hyvin, mikä herätti taas huhut elokuvasovituksesta uudelleen eloon.
Blatty halusi tehdä elokuvasta mahdollisimman uskollisen alkuperäismateriaalilleen ja yrittikin löytää sopivaa ohjaajaa tämän toiveen täyttämiseksi. Vaikka alustavasti ensimmäisestä elokuvasta tuttu William Friedkin olikin palaamassa takaisin ohjaajan tontille, lähtivät miehet lopulta omille teilleen eriävien mielipiteiden vuoksi. Myös John Carpenter oli kiinnostunut projektista jonkin aikaa, kunnes samaiset ongelmat tulivat heidänkin tielle. Lopulta Blatty päätti ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Manaaja III menestyi lippuluukuilla arvostettavasti, vaikka alustavasti vastaanotto olikin jälleen kerran jakautunutta katsojien kesken.
Viisitoista vuotta on kulunut Regan MacNeilin manauksesta. Isä Dyer ja paikallisena etsivänä toimiva luutnantti William F. Kinderman muistelevat tapauksessa kuollutta isä Karrasia yhdessä vuosittaisella perinteellään. Seuraavana aamuna William kutsutaan uudelle rikospaikalle, jossa lapsen ruumis löydetään päättömänä. Pian tämän jälkeen kuolonuhreja alkaa kasaantumaan yllättävän nopeaan tahtiin ja luutnantilla on täysi työ tekijän selvittämisessä. Vaikka alkuun tekijä vaikuttaisikin olevan aina eri henkilö, herättää itse tekotapa suuria epäilyksiä miehessä. Se nimittäin muistuttaa kovasti vuosia sitten teloitetun sarjamurhaajan käsialaa...
Manaaja III on elokuva, joka järkyttävän edeltäjänsä vuoksi antoi kieltämättä aihetta ennakoivalle epäilykselle. Vaikka jatko-osien kirous onkin yleensä vahvasti läsnä etenkin kauhun genren puolella, antoi kolmannen osan tekijätiimi aihetta pienelle toivollekin. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat toki varautuneet, mutta optimistiset. Olen saanut myös sellaisen käsityksen, että tämä olisi yksi niistä aliarvostetuista kauhuelokuvista, jotka täytyisi ehdottomasti kokea. Se myös pyyhkii ensimmäisen jatko-osan tapahtumat mennessään toimiessaan todellisena ensimmäisenä jatko-osana alkuperäiselle elokuvalle, mikä on kieltämättä hieno asia.
Onnistuuko Manaaja III palauttamaan konseptin takaisin voittojen tielle? Sanotaanko näin alkuun, etten oikein osannut odottaa sitä mitä tuleman voisi pitää, sillä lähestymistapa tarinankerrontaan ja konseptiin eroaa vahvasti edeltäjistään. Vaikka ilmassa tuntuikin roikkuvan se tuttu hyytävä tunne, painimme tällä kertaa niin sanotusti ihan toisenlaisen pedon kanssa. Elokuva alustaa asetelmansa vakuuttavasti pidemmän kaavan kautta esittelemällä käsiteltävät hahmot ja pohjustamalla tulevan murhasarjan alkua. Se lähestyy konseptiaan kuin rikostrilleriä konsanaan, mikä alkuun kieltämättä hämää näin katsojan näkökulmasta katsottuna.
Seuraamme elokuvassa George C. Scottin esittämää luutnantti William F. Kindermania, joka joutuu kurkottamaan rajojensa ulkopuolelle löytääkseen tuoreimman sarjamurhaajan. Valitettavasti kyseessä ei ole kuka tahansa pakkomielteinen tekijä, vaan jokin muu paha, joka mukailee edesmenneen sarjamurhaajan toimintatapoja. Tapaukset radikalisoituvat entisestään ja astetta epätavanomaisempi shakkipeli on valmiina alkamaan. Päähahmona toimiva William on mies, joka on viidentoista vuoden aikana muuttunut rajusti nähdessään alallaan kaiken sortin pahaa ihmisissä. Se on turmellut tätä ja ajanut hänet melkein hermoromahduksen partaalle.
Uuden rikostutkimuksensa aikana mies huomaa, että hänen menneisyytensäkin haamut alkavat palaamaan mieliin. Ohjaaja William Peter Blatty tuo tarinankerronnallisen puolensa hyvin vahvasti esille elokuvan aikana. Tarina nimittäin etenee kuin lukuja ahmiessa. Vaikka monet kohtaukset ovatkin hyvin kuvailevia ja hitaasti palavia luonteeltaan, tuntuu mysteeri tempaavan katsojan vaikuttavasti mukaansa. Seuraammekin tarinan aikana, kuinka tilanne lähtee pikkuhiljaa eskaloitumaan astetta yliluonnollisemmalle ja loogisesti selittämättömämmälle puolelle. Tunnelma kiristyy kiristymistään ja katsojana sitä todellakin pysyttelee penkin reunuksella odottaen seuraavaa käännekohtaa.
On kiehtovaa ajatella, että emme koskaan juurikaan todista yhtään murhaa käytännössä. Kaikki mitä näytetään tapahtuu joko sitä ennen tai sen jälkeen, mikä antaa hyvin tilaa mielikuvituksen rajoille. Mikä kiehtovinta, elokuva tuntuu siitäkin huolimatta hyytävältä ja pelottavalta kaikissa asian merkityksissä. Audiovisuaalinen toteutustapa ei miellytä ainoastaan silmiä ja korvia, mutta se herättää monenlaisia muitakin tuntemuksia katsojassaan pitkin kestoaan. Elokuva tarjoilee myös yhden parhaiten rakennetuista hyppysäikäytyksistä koskaan, enkä edes liioittele asian suhteen. Jos ohjaaja osaa noin hyvin leikkiä katsojan odotusarvoilla ja veikkauksilla, niin kyseessä on kyllä mestari työssään.
Manaaja III on loistava elokuva, joka ei ainoastaan onnistu toimimaan erinomaisena jatko-osana alkuperäiselle osalle, mutta erottuu puolekseen omaperäisemmällä lähestymistavallaan. Tarinallisesti se onnistuu todellakin repimään kaiken potentiaalinsa irti, eikä mukaansatempaavaa kirjallista dialogiakaan pysty olla huomioimatta. Vaikka sanoisinkin, että loppuhuipennus tuntuu hieman väkisin ahdetulta konseptinsa puolesta, onnistuu sekin miellyttämään eeppisyydellään. Elokuva on yksi niistä tapauksista, joka jää varmasti elämään mielen perukoille pidemmäksikin aikaa. Ei ainoastaan hyytävyytensä ja synkkyytensä puolesta, mutta kiehtovuutensakin.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 5.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti