Ohjaus: David Gordon Green
Pääosissa: Leslie Odom Jr, Ann Dowd, Jennifer Nettles,
Norbert Leo Butz, Lidya Jewett, Olivia Marcum, Ellen Burstyn,
Okwui Okpokwasili, Raphael Sbarge, Danny McCarthy
Genre: Kauhu
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Manaaja on operoinut jo viiden vuosikymmenen ajan sekä valkokankailla, että pienemmillä ruuduilla. Vaikka elokuvasarja pitääkin sisällään pari hienoa osumaa, tuntuu sen pitkäjänteisyys olevan jo koetuksella laadun suhteen. Viisi elokuvasovitusta ja kaksi televisiosarjan tuotantokautta myöhemmin Blumhouse-tuotantoyhtiö päätti ottaa konseptista kopin kokeillakseen onneaan. Monesti kuulee sanottavan, että ''Manaajaan ei saisi koskea'', mutta ilmeisesti jostain se rahakin on lopulta tehtävä.
Koska uudet ideat ovat uurastavia ja vaikeita toteuttaa, ajautuvat studiot nykyään yhä useammin ja useammin helpon tienestin perään. Sanotaanko näin, että odotukseni elokuvaa kohtaan olivat poikkeuksellisen minimaaliset. Ei sen takia, että Manaaja on minulle jollain tapaa pyhä asia, mutta koska näimme varmasti kaikki mitä studio sai aikaiseksi viimeisimmällä Halloween-trilogiallaan. Vaikka alku vaikuttikin lupaavalta, putosi laatu kuin lehmän häntä konsanaan seuraavan kahden osan aikana.
Siitä elokuvasarjasta jäikin sitten hieman karvas maku suuhun jälkikäteen todettuna. Samaa ei toivoisi kuitenkaan tälle konseptille, vaikka järkyttäviä syvyyksiä sekin on jo pahimmillaan vuosien mittaan kokenut. Manaaja: Uskon merkki on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen David Gordon Green. Sen on määre pyyhkiä kaikki muut jatko- ja esiosat tieltään toimiakseen ensimmäisenä jatko-osana alkuperäiselle mestariteokselle. Mitä siitä lopulta seurasi?
Kolmetoistavuotiaat Angela ja Katherine katoavat yllättäen jäljettömiin ja palaavat kolme päivää myöhemmin huonossa kunnossa ja ilman muistia siitä, mitä heille on tapahtunut tänä aikana. Sairaalassa lääkärit toteavat, että tyttöjen testitulokset ovat erinomaisia, eikä huolelle olisi varsinaista syytä. Kotiuduttuaan hoidosta tyttöjen terveys alkaa kuitenkin saamaan huolestuttavia piirteitä ja oireiden radikalisoituessa vanhemmat päättävät hakea epätoivoisesti apua. Merkit viittaavat demoniseen riivaukseen, joka pistää kauhistuttavan tapahtumaketjun aluilleen.
Kuten mainitsinkin jo, odotukseni elokuvaa kohtaan olivat todella alhaiset ja hyvästä syystäkin. Mielen perukoilla painoi nimittäin vieläkin muistot ohjaaja David Gordon Greenin Halloween-trilogian sukelluksesta. Olin kuitenkin valmis antamaan elokuvalle reilun mahdollisuuden, kuten mille tahansa muullekin lypsettävälle konseptille. Manaaja: Uskon merkki lähestyy konseptiaan kärsivällisemmällä otteella alustaen tarinaansa hyvin pitkäjänteisen kaavan kautta. Seuraamme elokuvassa Lidya Jewettin esittämää Angelaa ja Olivia Marcumin esittämää Katherineä, jotka lähtevät koulun jälkeen kokeilemaan jonkin sortin spiritismiä läheiseen metsään.
Yllättäen he katoavat kuvasta muutamaksi päiväksi ja tilanne alkaa saamaan pientä tunnelman poikasta alleen. Seuraamme sillä välin ymmärrettävistä syistä hätiköiviä vanhempia, jotka yrittävät epätoivoisesti löytää lapsensa. Vaikka itse mysteeri ei olekaan kovin mukaansatempaava tai erikoinen perimmiltään, odotamme optimistisesti ja toiveikkaasti tulevaa. Kun tytöt lopulta löydetään nuhjuisina, alkaa se kauan odotettu tilanteen purkaminen. Vaikka kovinkaan paljoa ei ensimmäisen kolmanneksen aikana tapahdukaan näytöllä, tuntuu pinnan alla muhivan jotain ''lupaavaa''. Sitä ei vain pysty sormella valitettavasti osoittamaan suoranaisesti. Se odottava tunne vain muhii sisällä.
Sen tunteen voi kuitenkin nopeasti unohtaa, sillä ongelmat alkavat pikkuhiljaa kasaantumaan elokuvan edetessä. Toisen kolmanneksen aikana alamme katsojina sisäistämään sen, ettei Manaaja: Uskon merkki ole tullut rikkomaan kaavoja tai tuomaan konseptiin mitään poikkeuksellista elokuvasarjan uuteen jatkumoon. Se kieltämättä turruttaakin mieltä. Tiedättekö sen tunteen, kun elokuva vain ''on''? Se ei ihan vedä puoleensa, mutta se ei oikein estä poispäin työntämistäkään, minkä vuoksi sitä katsojana vain velloo jossain välimaastossa odottaen jotain määrittämätöntä tulevaa? Manaaja: Uskon merkki on juurikin sellainen tapaus.
Vaikka pääpiirteittäin elokuva yrittääkin täyttää tehtävätaulukkoaan läpi, se ei ota ollenkaan riskejä tehdäkseen itsestään uniikimman tai tavanomaista erityisemmän. Jälki tuntuu turhan laskelmoidulta ja itsestään selvältä alusta asti, ettei se oikein onnistu saamaan katsojastakaan kunnollista otetta. Kyseenalaisia ratkaisuja löytyy monia pitkin kestoa, eikä sitä voi edes jättää tiedostamatta. Materiaali tuntuukin vain ponnettomalta ja inspiroimattomalta perimmiltään. Etenkin loppua kohden moottoripyörä lähtee lievästi sanottuna käsistä, kun väkinäisiltä tuntuvat juonenkäänteet alkavat saamaan jopa koomisia piirteitä.
Tunnelmallisesti elokuvalla olisi potentiaalia vääntää nuppeja rajusti kaakkoon, mutta loppujen lopuksi jää sekin puoli varsin kesyksi. Pelottavuus nojaa pelkästään väsyneisiin hyppysäikäytyksiin ja äkillisiin ääniefekteihin, jotka yllättävät vain reaktiopainotteisen luonteensa puolesta, eikä kontekstuaalisen. Näyttävyytensä puolesta elokuva ajaa asiansa, vaikka värimaailma onkin hieman mitäänsanomaton ja yksitoikkoinen. Visuaaliset efektit erottuvat näytöltä liiankin selkeästi, vaikka käytännön ratkaisut osaavatkin olla ajoittain ihan vakuuttavia. David Wingon ja Amman Abbasin sävellykset jäävät täysin taka-alalle kummittelemaan ja syystäkin.
Manaaja: Uskon merkki on elokuva, joka tuntui jo ennakkoon halvalta rahastukselta ja sitä se pääpiirteittäin lopulta onkin. Vaikka alkuun sitä luulisikin, että tuotos voisi mahdollisesti tarjota jopa jotain omaperäistä, jää käteen loppujen lopuksi vain järsitty luu vailla sen kummallisempia lisämausteita. Näyttelijät yrittävät kyllä kaikkensa saamallaan materiaalillaan, mutta ihmeiden aika on jo kuitenkin ohi, eikä se puoli tunnu pelastavan muuten keskinkertaista elokuvaa. Vaikka Manaaja: Uskon merkki ei ehkä ihan luokattoman Manaaja II: Luopion tasolle yllä huonoudessaan, ei se kauaksi siitä valitettavasti jää, mikä kertoo kaiken oleellisen.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti