Phenomena (1985) - arvostelu

 

Ohjaus: Dario Argento

Pääosissa: Jennifer Connelly, Daria Nicolodi, Dalila Di Lazzaro,

Patrick Bauchau, Donald Pleasence, Fiore Argento, Federica Mastroianni,

Gaspare Capparoni, Fiorenza Tessari, Mario Donatone

Genre: Kauhu, Jännitys

Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

Italialainen Dario Argento on giallokauhun ikonisimpiin nimiin kuuluva elokuvaohjaaja, joka on onnistunut nousemaan lajityyppinsä tunnetuimpien tekijöiden joukkoon omaperäisen tyylinsä ja lähestymistapansa johdosta. Herran filmografia on säväyttänyt tähän asti poikkeuksellisen efektiivisellä ja unenomaisella luonteellaan, joten ennakko-odotukseni tuntuvat aina kasvavan uuden katsastuksen lähestyessä. Phenomena on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka alkuperä kiehtoo kieltämättä itsessäänkin.

Argento nimittäin innostui kirjoittamaan kyseisen tarinan kuultuaan ranskalaisen radiolähetyksen, jossa kerrottiin murhatapauksesta, joka onnistuttiin ratkaisemaan ruumiissa pesineiden hyönteisten äärelle keskittyneen tutkimuksen ansiosta. Inspiraatiota miehessä herätti myös saksalaisen taiteilija Caspar David Friedrichin näyttävät maalaukset, joissa ihmisten ja luonnon välinen romantisoitu side korostuu vahvasti esille yksityiskohdista. Elokuvaa pidetään korkeassa arvossa etenkin ohjaajaa kannattavien tahojen keskuudessa, vaikka yleisellä tasolla sillä onkin monia epäilijöitä.

Nuori tanskalainen turistityttö myöhästyy bussistaan ja lähtee etsimään apua läheisestä mökistä. Tutkiessaan rakennusta epätoivon saartamana, törmää hän kahleista vapautuneeseen henkilöön, joka hyökkää hänen kimppuunsa ja mestaa hänet läheisen vesiputouksen äärellä. Noin kahdeksan kuukautta myöhemmin turistin murhaa ovat tutkimassa oikeuslääketieteellinen hyönteistutkija John McGregor ja poliisitarkastaja Rudolf Geiger. Tyttöihin kohdistuneita murhia on tapahtunut jo jonkin aikaa ja tapaus muistuttaakin McGregorin entisen avustajan tapausta, joka myös katosi mysteerisissä olosuhteissa.

Samaan aikaan kuuluisan yhdysvaltalaisen näyttelijän tytär, Jennifer Corvino, saapuu sveitsiläiseen tyttökouluun isälleen tutuksi tulleen Frau Brücknerin valvovan silmän alle. Ensimmäisenä yönä tyttö lähtee kävelemään unissaan pitkin koulun käytäviä katolle, jossa hän todistaa toisen opiskelijan verisen murhan. Hän herää äkillisesti ja pakenee metsään, missä McGregorin avustajana toimiva Inga-simpanssi löytää hänet ja johdattaa hänet hyönteistutkijan kotiin. Huomattuaan tutkittavien hyönteistensä kiintymyksen Jenniferiä kohtaan, uskoo mies, että tytöllä on telepaattinen yhteys niihin.

Muistan kuin eilisen, kun katsoin ensimmäistä kertaa Dario Argenton Suspiria - tappavat huokaukset -elokuvan. Tuolta istumalta elokuva vaikutti todella vieraannuttavalta ja erikoiselta ilmestykseltä, johon en kokemattomuudessani meinannut saada millään kunnollista sidettä luotua. Vasta uusintakatsastus avarsi mieleni täysin uudenlaiselle kauhun suuntaukselle, johon olenkin sittemmin tykästynyt kovasti. Phenomena-elokuvan tapauksessa en halunnut edes tietää mitään ennakkoon, sillä toivoin kokemuksen vievän vain mennessään tarjoten samalla jotain tavanomaisesta poikkeavaa pureskeltavaksi.

Sanotaanko näin, että toiveisiini näköjään vastattiin, sillä teos todellakin tarjosi aikamoisen elämyksen sekä hyvässä, että pahassa. Phenomena on elokuva, joka todellakin erottuu puolekseen erikoislaatuisesta yhdistelmästään. Vaikka sen ytimessä sykkiikin odotettu murhamysteeri, tuntuu se päällepäin pitävän paljon hengellisiä ja unenomaisia piirteitä, jotka yhdessä tarjoavat aivan omanlaisen kurvipallon totuttuun giallo-kaavaan. Valehtelisin, jos väittäisin, että elokuva onnistui tempaamaan minut täysin mukaansa jo ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Vaikka tarina herättikin kiinnostukseni jo alussa, tuntui se hakevan kultaista keskitietään kauan ennen kuin se pääsi konseptiinsa kunnolla käsiksi. Osittain se johtuu toki siitä, että Phenomena-elokuvalla on samaan aikaan monta toisistaan rajusti eroavaa rautaa tulessa, joita se yrittää parhaansa mukaan yhdistellä ja tasapainotella. Tämä yhdistelmä tuntuu paikoitellen todella kulmikkaalta ja äkkipikaiselta luonteeltaan, minkä vuoksi katsojana sitä saattaa monesti irtautua tiukemmaksi muuttuneesta illuusiosta äkkinäisten muutosten keskellä.

Vaikka se ei jälkikäteen katsottuna varsinaisesti haittaakaan, on se sillä hetkellä hieman häiritsevää koettavaa. Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna Phenomena tarjoilee pääosin miellyttävän kokemuksen. Ei ainoastaan, että ohjaajan visio välittyy näytölle jälleen kerran vaikuttavasti omaperäisestä kameratyöskentelystä, mutta yllättävän paljon elokuvan aikana vietämme aikaa päiväsaikaan, minkä vuoksi myös valoisampi värimaailma tuntuu tuovan omanlaista lisäarvoa esillepanoon. Tässä elokuvassa dialogi ei ole ehkä sitä vahvinta antia, vaikka yksittäiset hetket ovatkin varsin vaikuttavia vastaanotettavia näin muuten todettuna.

Monesti tulkinnalliselta tuntuvia tapahtumia nimittäin selitellään turhaan auki mysteerin edes viemiseksi, minkä vuoksi sitä katsojana on kuin vuoristoradan kyydissä - vailla minkäänlaista kontrollia. Elokuvassa murhamysteeri jää monesti Jennifer Connellyn esittämän päähahmon yliluonnollisia piirteitä sisältävän tarinakaaren varjoon, minkä vuoksi tasapaino järkkyykin monesti keskittymisen vaakkuessa jatkuvasti toinen toistaan suurempien ideoiden välillä. Jos toinen kolmannes jää vähän ristiriitaiseksi vastaanotettavaksi rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, niin viimeinen kolmannes repäisee laastarin todella armottomalla liikkeellä irti.

Elokuvan viimeinen vartti tarjoaa nimittäin satunnaisuutensa puolesta aivan mielipuolisen elämyksen, joka ei ihan hetkeen tule unohtumaan. Jos elokuvalla oli jotain ongelmia aiemmin, niin ne unohtuvat todennäköisesti kokonaan poikkeuksellisen vahvan lopetuksen ansiosta. Ikävintä tässä on kuitenkin se, että siihen menee yli puolet kestosta ennen kuin alamme pääsemään sille miellyttävälle mukavuusalueelle, joka tarjoaisi niitä muistettavia ja tunnelmallisesti vaikuttavia hetkiä. Phenomena on hyvä kauhuelokuva, joka ailahtelevaisen identiteettikriisinsä keskeltä onnistuu lopulta viemään erikoisen ideakirjonsa näyttävällä tavalla kliimaksiinsa.

Vaikka materiaalinsa puolesta tuotos osaakin olla välillä todella raastavaa seurattavaa epätavanomaisen yhdistelmänsä vuoksi, kiehtoo sen kaikki tarinakaaret siitä huolimatta yhtä paljon tarinan edetessä. Kaikessa ristiriitaisuudessaankin elokuva osaa olla unenomainen, oudolla tavalla hypnoottinen ja uniikki luonteeltaan, vaikka kokonaiskuvan toimivuus onkin ihan katsojan silmissä. Uskaltaisin väittää, että Phenomena ''lämpiää'' uusintakatsastusten myötä, sillä ajatukset pyörivät jatkuvasti sen omaperäisten ideoiden äärellä. Ohjaaja Dario Argenton listausten korkeimpiin kärkikahinoihin ei elokuvalla ole valitettavasti asiaa, vaikka kaikki työkalut olisivatkin käytettävissä ja tarjolla.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com