Saw X (2023) - arvostelu

Ohjaus: Kevin Greutert

Pääosissa: Tobin Bell, Shawnee Smith,

Synnøve Macody Lund, Steven Brand, Michael Beach, Renata Vaca,

Paulette Hernandez, Octavio Hinojosa, Joshua Okamoto

Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 58 minuuttia

''Out of all the men to cheat, you pick John Kramer?''

Saw-elokuvasarja on ollut hyvin ristiriitainen tapaus kokonaisuudessaan. Vaikka monet rakastavatkin materiaalia sen ylilyövyyden vuoksi, on se saanut myös vähintäänkin yhtä paljon hallaa puoleensa. Hienon ensimmäisen elokuvan jälkeen, toinen toistaan huonommat jatko-osat alkoivat käymään yhä puuduttavimmiksi ja puuduttavimmiksi koettaviksi tarinan edetessä kohti suurta kliimaksiaan. Tarina vietiin Saw VII 3D -elokuvassa päätökseen, jonka jälkeen studio pyrki uudistamaan hieman lähestymistapaansa konseptiinsa elokuvasarjan kahdeksanteen osaan - Jigsawiin.

Ailahtelevan vastaanoton jälkeen elokuvasarja tuntui jo kituvan pois valkokankailta, kunnes studio päätti kokeilla onneaan Spiral: From the Legacy of Saw -elokuvan muodossa, joka veisi konseptin uuteen suuntaan. Asiansa ajavasta luonteestaan huolimatta kannattajat eivät pitäneet uudesta lisäyksestä ollenkaan. Sivuteiden kautta Twisted Pictures päätti palata materiaalinsa kanssa ajassa takaisin ensimmäisen ja toisen osan väliseen aikaan, johon Saw X -nimellä kulkeva jatko-osa sijoittuu. Ratkaisu on kieltämättä rohkea, sillä lukuisat jatko-osat ovat jo avartaneet maailmaa ja menneisyyttä lähes maksimiin, mutta odotin elokuvaa silti toiveikkaalla varauksella.

Saw X on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa valtaosan elokuvasarjan osien leikkaajana toiminut ja pari jatko-osaa ohjannutkin yhdysvaltalainen Kevin Greutert. Jatko- ja esi-osana samanaikaisesti toimivan tuotoksen oli tarkoitus ilmestyä jo ennen viimeisintä Spiral: From the Legacy of Saw-elokuvaa. Kun tämä elokuva jäi lippuluukuilla suureksi pettymykseksi, päättivät studiopomot palata takaisin alkuperäisen suunnitelman äärelle, jonka pitäisi toimia elokuvasarjan ''henkilökohtaisimpana'' lukuna. Onko Saw X:stä elokuvasarjan pelastajaa vai hakataanko tässä vaiheessa jo kuollutta ruhoa?

John Kramer saa tietää, että hänellä on edenneen aivosyövän vuoksi vain kuukausia elinaikaa jäljellä. Mies osallistuu syöpää sairastavien tukiryhmään, jossa hän tapaa Henry Kesslerin, joka väittää saaneensa hiljattain kuolettavan diagnoosin lääkäriltään. Aika kuluu ja John on jo valmistelemassa testamenttiaan, kunnes hän kohtaa yllättäen hyväkuntoisen Henryn nauttimassa elämästään. Kuulumisten vaihdon aikana mies ohjaa Johnin norjalaisen lääkäri Cecilia Pedersonin puheille, joka erikoistuu kokeellisiin syöpähoitoihin. Epätoivoiseksi muuttunut mies päättää jättää yhteydenottopyynnön ja saakin myönteisen vastauksen nopealla aikataululla.

Koska kyseinen norjalaisyritys on joutunut suurien lääkeyhtiöiden silmätikuksi ja heidän hoitokeinot ovat vielä kokeellisia, joutuvat he vaihtamaan toimipaikkaansa jatkuvasti ympäri maailmaa varmistaakseen palveluidensa jatkumisen. John lähetetään Meksikoon pienen ryhmän leikattavaksi. Onnistuneen leikkauksen jälkeen mies päättää palata takaisin kiittääkseen osallistuneita uudesta mahdollisuudestaan. Valitettavasti tuolloin hänelle selviää, että koko yritys on vain huijausta. John päättää etsiä tekijät käsiinsä antaakseen heille arvokkaan opetuksen elämän tärkeydestä ja kuolevien verukkeella rikastumisen hinnasta. 

Alkuun on todettava, että elokuvan kesto vaikutti ennakkoon pelottavalta ajatukselta, sillä yksikään aiempi osa ei ole koskaan ollut ''näin'' pitkä. Vaikka kaksi tuntia ei olisikaan mitään yhdelle tavalliselle tuotokselle, niin Saw-elokuvasarjan mittapuulla ajatus kieltämättä roikkui mielessä skeptisyyttä herättävänä seikkana. Aiheuttiko se lopulta ongelmia? Oliko elokuva mistään kotoisin? Yllättäen ja onneksi voin todeta heti alkuun, että Saw X ei ainoastaan onnistu yltämään pidättäytyneisiin odotuksiin, mutta osittain myös kiipeää voittajana niiden yläpuolelle. Johtuuko se vain siitä, että palaamme ajassa taaksepäin vai onko sillä muitakin meriittejä puolellaan?

Saw X:llä on jo nimittäin ennakkoon yksi iso ''mutta'' edessään ja se koskee luonnollisesti aikajanan rajoitteita. Ottaen huomioon, että tarinakokonaisuus on jatkunut pitkään ensimmäisen osan jälkimainingeissa, on hyppy takaisin kahden ensimmäisen elokuvan väliin ymmärrettävästi kyseenalaistettava ratkaisu. Tiedämme nimittäin tasan tarkkaan mihin tutut hahmot joutuvat osien edetessä ja monet yksityiskohdat heidän yllättäviin käänteisiinsä liittyen ovat jo kummittelemassa takaraivossa. Saw X lähestyy tarinaansa kuitenkin draaman kautta alustaen Tobin Bellin esittämän John Kramerin syöpädiagnoosia ja sen jälkeen sattuneita tapahtumia.

Saw X on Saw-elokuvaksi poikkeuksellisen kärsivällinen ja hidastempoinen ilmestys kaiken kaikkiaan. Vaikka se mukaileekin aiempia osia vakavahkolla luonteellaan ja yksittäisillä esteettisillä ratkaisuillaan, tuntuu se saaneen kuitenkin astetta laadukkaamman käsittelyn elokuvallisesta näkökulmasta katsottuna. Rakenteellisesti se ottaa koko aikansa saadakseen kaiken mahdollisen irti alkuasetelmastaan ja käsiteltävistä hahmoistaan. Vaikka kokonaiskestosta olisikin voinut saada napsittua vähintään kymmenisen minuuttia irti, ajaa se asiansa loppupeleissä varsin hyvin näilläkin eväillä. Ajankulua ei nimittäin huomaa, sillä katsojana sitä onnistuu investoitumaan tapahtumiin siitä huolimatta.  

Kun tekijät mainitsivat elokuvan olevan henkilökohtaisin luku Saw-elokuvasarjassa, eivät he puhuneet palturia. Saw X on pääpiirteittäin John Kramerin elokuva, jonka aikana mies ottaa opetettavakseen häntä huijanneet tahot. Hänen oikeana kätenä toimiva Shawnee Smithin esittämä narkomaani Amanda Young on myös päässyt hiljattain mukaan verisiin sielun puhdistusoperaatioihin ja hänen kokemattomuutensa on selkeästi läsnä tilanteessa kuin tilanteessa. Elokuva nojaa myös temaattisesti jälleen kerran Jigsaw'n kyseenalaiseen moraalikoodiin ja ahneuden seurauksiin, jota väännetään kieltämättä tällä kertaa maksimiin. Ottaen huomioon kohteiden teot, ei niiden oikeudenmukaisuudettomuudesta voi olla sittenkään niin varma.

Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on saanut selkeästi enemmän puhtia laatuun. Ei ainoastaan, että valtaosa kuvauksesta on todella mielekästä seurattavaa, mutta monet aiemmistakin osista tutut elementit on istutettu onnistuneesti kokonaisuuden jatkeeksi. Visuaalisia efektejä on käytetty todella vähän ja se, jos mikä saa materiaalin tuntumaan entistä tukalammalta vastaanotettavalta. Käytännön efektit ovat nimittäin erittäin graafisia ja uskottavia luonteeltaan. Mieleeni juolahtaa ehkä vain yksi tilanne, jossa ruumiista erottaa selkeästi keinotekoisuuden, mutta muuten jälki on erinomaista kaikin tavoin. Charlie Clouserin sävellykset palvelevat materiaalia oikein toimivasti, vaikka monet niistä nojaavatkin vahvasti aiempiin tunnusomaisiin elementteihin ja säveliin.

Sanotaanko näin, että vaikka elokuvan loppu jääkin hieman vaisuksi tiedostaessamme tulevat tapahtumat ja niiden koukerot, toimii Saw X kokonaisuutena yllättävän asiansa ajavasti. Kyseessä ei ole tietenkään mikään mestarillinen yhdistelmä elementtejä, mutta Saw-elokuvien mittarilla se antaa toivoa jopa tulevaisuudelle, jos sellaista on kaavailtu vielä vuosien päähänkin. Elokuvasarjan kannattajat tulevat varmasti arvostamaan elokuvaa, vaikka se mitään poikkeuksellisen uutta ei kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna tarjoaisikaan pöydälle. Lopputekstikohtaus onnistuu myös tuomaan hymyn katsojan huulille tuttavallisella lisäyksellään.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com