Ohjaus: Neil Marshall
Pääosissa: Charlotte Kirk, Jonathan Howard, Jamie Bamber,
Mark Strepan, Hadi Khanjanpour, Leon Ockenden, Cesare Taurasi,
Adam Bond, Troy Alexander, Kibong Tanji, Mark Arends
Genre: Toiminta, Kauhu
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Loistavasta The Descent - loukussa- ja järkyttävästä Hellboy-elokuvista tuttu brittiläinen elokuvaohjaaja Neil Marshall on viime vuosien aikana ajautunut pienoiseen syöksykierteeseen uransa puolesta. Lupaava alku on lähtenyt rajusti laskuun, eikä pelastustarinaa tunnu millään joukosta löytyvän, mikä voisi mahdollisesti ponnistaa hänet takaisin jalustalle kohti valoisampaa tulevaisuutta. Tällä kertaa otamme käsittelyyn vuonna 2022 ensi-iltansa saaneen toimintapainotteisen The Lair -kauhuelokuvan, joka voisi toimia kurssin kääntäjänä.
Muutama kuukausi takaperin muistan nähneeni elokuvan trailerin Night Visions Festival -elokuvafestivaalin aikana ja harkitsin todella sen katsomista jo silloin. Valitettavasti aikatauluni oli täysin eri mieltä kanssani ja jouduin valitettavasti jäämään rannalle ennakkonäytöksestä. Onneksi kauaa ei sitä tarvinnut odottaa, sillä se tuli poikkeuksellisen nopeasti striimauspalveluihin vuokrattavaksi. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat kyllä hyvin maltilliset, vaikka konsepti vaikuttikin paperilla kiinnostavalta. Onnistuuko Shudder-striimauspalvelun alkuperäiselokuvana toimiva The Lair vakuuttamaan varteenotettavuudestaan?
Brittiläinen hävittäjälentäjä Kate Sinclair on ammuttu alas Afganistanin yllä. Nainen laukaisee itsensä heittoistuimella koneesta ulos ja laskeutuu turvallisesti maanpinnalle. Lentäjäparina toimiva Terry Johnson pelastaa tajuttoman naisen hengen, mutta uhrautuu itse taistelussa paikallisia kapinallisia vastaan, jotka ovat tulleet vangitsemaan heidät. Kate pudottaa hyökkääjät yksitellen maahan ja lähtee heitä karkuun. Etsiessään itselleen suojaa, löytää hän yllättäen maanalaisen hylätyn neuvostoliittolaisen tutkimuskeskuksen. Paetessaan kapinallisia, vapauttaa Kate vahingossa Ravager-nimisen, pahasti pieleen menneen DNA-kokeen lopputuloksen, joka herää yllättäen pitkäaikaisesta horroksestaan.
Nainen pääsee nipin napin karkuun olennolta ja läheiseltä tieltä hänet noukkivat yhdysvaltalaisten ja brittiläisten yhdistetyt erikoisjoukot. Kate yrittää vakuutella miehistölle, että hän on todistanut jotain epäinhimillistä maan alla ollessaan, mutta he väittävät tarinaa vain hourailuksi. Pimeän tullen tukikohtaan kuitenkin hyökätään ja ankarat taistelut jatkuvat aamunkoittoon asti, jolloin vihollinen vetäytyy takaisin maan alle. Kate ja muut henkiin jääneet päättävät lähteä kohti neuvostoliittolaista bunkkeria tehdäkseen verisistä hirveyksistä vihdoin ja viimein lopun ennen kuin on liian myöhäistä.
Kuten mainitsin aiemmin, The Lair on elokuva, jolta en odottanut paljoakaan. Vaikka jo markkinointimateriaali näytti hieman halvahkolta, kiinnostuin sen konseptista heti kättelyssä. Vastasiko elokuva lopulta potentiaaliaan? Valitettavasti joudun alkuun todeta, että ei - ei vastannut ollenkaan. The Lair on tyypillinen pienen budjetin räpellys, joka yrittää parhaansa mukaan keskittyä spektaakkelin luomiseen, mutta unohtaa samaan aikaan täysin ne tärkeimmät aspektit, jotka voisivat antaa painoarvoa aivottomalle tulittelulle. Vaikka arvostankin pienellä budjetilla tehtyjä elokuvia, niiden pitäisi myös osata keskittyä olennaiseen - mikä merkitsee loppupeleissä.
Seuraamme elokuvassa Charlotte Kirkin esittämää hävittäjälentäjää Katea, joka joutuu omaksi yllätyksekseen keskelle järkyttävää selviytymistaistelua. Takaa-ajettu nainen eksyy aavikon alla lymyilevään bunkkerimaiseen tutkimusyksikköön, joka pitää sisällään haudatun salaisuuden. Elokuva lähtee liikkeelle hyvin vauhdikkaissa tunnelmissa vailla sen ihmeellisempää alustusta. Hyppäämme aikalailla suoraan mutkittelematta keskelle takaa-ajotilannetta, joka antaa hyvin selkeän kuvan siitä, minkälaisesta elokuvasta olisi tällä kertaa kyse. Voi pojat, en edes tiedä mistä aloittaisin...
Tarinaa lähdetään rakentamaan jopa yllättävän ailahtelevalle alustalle, joka korttitalon lailla heiluu odottaen vääjäämätöntä romahtamistaan. Vaikka ohjaaja Neil Marshall pyrkiikin tuoda esiin tärkeitä yksityiskohtia ja elementtejä konseptinsa syvyyden maksimoimiseksi, tuntuvat ne kaikuvan vain kuuroille korville vailla sen suurempaa painoarvoa. Vaikka paperilla idea vaikuttaakin kiinnostavalta, näytön toiselle puolelle se välittyy kuitenkin todella laiskasti ja inspiroimattomasti. Erikoisinta tässä on se, että Marshall yrittää kovasti saada konseptinsa tuntumaan vakavaluonteiselta.
Valitettavasti kun toteutus osaa olla sen verran alkukantaista, itse materiaali välittyy enemmänkin huvittavana, mikä taas sotii suoraan ohjaajan alkuperäisen vision kanssa. Elokuva yrittää olla vakava ja uskottava luonteeltaan, mutta kun lähestymis- ja toteutustapa jäävät niin teennäisiksi, ettei lopputulokselta voi odottaa juuri mitään keskinkertaista parempaa. Käsiteltävät hahmot ovat järkyttävän kliseisiä ja karikatyyrimäisiä puupökkelöitä, joiden motiiveja ja uskottavuutta kyseenalaistaa katsojana jatkuvasti. Vaikka heidän ratkaisunsa välillä mukailevatkin oikeaa elämää, pysyvät aidot tunteet täysin pimennossa.
Näyttelijät ovat muutenkin hyvin ailahtelevia rooleissaan, enkä oikein tiedä miksi. Se saattaa toki johtua siitä, että käsikirjoitus rajoittaa hahmojen mahdollisuuksia tai sitten siitä, että ohjaaja on ohjeistanut heitä jättämään yliyrittämisen sikseen. Valitettavasti siinä samalla varmistetaan se, etteivät he pääsisi kunnolla näyttämään taitojaan - puhumattakaan niiden käyttämisestä silloin, kun ne merkitsisivät. Toimintaa pyritään puskemaan kovalla tempolla ja kaikkia sylintereitä hyväksikäyttäen, mutta sen itseään toistava ja nopeasti vanhaksi muuttuva luonne jättää katsojan kylmäksi.
The Lair on poikkeuksellisen laiska ja mitäänsanomaton toimintapainotteinen kauhuelokuva, joka ei omaa juuri minkäänlaisia uniikkeja piirteitä tai edes omia ideoita. Se koostuukin vain monista jo kerta toisensa jälkeen nähdyistä elementeistä ja ratkaisuista, joita on tämän sortin asetelmassa koettu jo monia kertoja. Elokuva ottaakin vahvasti vaikutteita esimerkiksi Paul W. S. Andersonin ohjaamista Resident Evil -elokuvista, minkä pitäisi sanoa jo paljon. Mysteerinen olio muistuttaa vain Marvel-kustantamon luoman Venomin ja Stranger Things -sarjasta tutun Vecnan kadonnutta jälkeläistä, jolla ei ole oikein mitään uutta tai kiinnostavaa tarjottavanaan. Suuri pettymys, mutta oliko se yllätys?
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti