Ohjaus: Bryan Bertino
Pääosissa: Liv Tyler, Scott Speedman, Gemma Ward,
Kip Weeks, Laura Margolis, Glenn Howerton
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 26 minuuttia
''Why are you doing this to us? - Because you were home.''
The Strangers on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut psykologinen kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Bryan Bertino. Tuotos sai alkunsa, kun ohjaaja päätti väsätä käsikirjoituksen omien lapsuudenmuistojensa pohjalta. Haastatteluissa mies onkin sanonut, että eräänä iltana kun vanhemmat olivat poissa, hänen pikkusiskonsa avasi oven koputtajille, jotka kyselivät heille täysin tuntemattomien tahojen perään. Lopulta heille selvisikin, että odottamattomat vieraat koputtelivat jokaiseen naapuruston oveen löytääkseen tyhjän talon ryöstettäväksi.
Elokuvan inspiraationa toimii myös ''Helter Skelter'' -rikoskirja, joka käsittelee Manson-perheen murhia. Jotkut toimittajat ovat myös spekuloineet, että The Strangers on saanut inspiraationsa myös vuoden 1981 ratkaisemattomista Keddie-mökkimurhista, jotka tapahtuivat Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Bertino osallistui käsikirjoituskilpailuun ja voittaessaan sen hän myi työnsä Universal Pictures -tuotantoyhtiölle. Noin kaksi vuotta ehti jo kulua kaupoista, eikä projektia meinattu saada millään jaloilleen kaavailtujen ohjaajien perääntyessä projektista.
Universal Pictures päättikin siirtää vastuun tytäryhtiölleen Rogue Picturesille, joka tarjosi Bertinolle ainutlaatuisen mahdollisuuden esikoisohjaukseensa. Mies hyväksyi tarjouksen ja loput onkin historiaa. Elokuvaa markkinoitiin oikeisiin tapahtuviin pohjautuvina, mikä ennen 2010-luvun käännettä nosti etenkin kauhun lajityypin nimikkeiden tapauksessa kohdeyleisön selkäkarvat automaattisesti pystyyn. Kriittinen vastaanotto jakautui täysin kahtia, mutta sehän ei studiota haitannut, sillä elokuva menestyi lippuluukuilla poikkeuksellisen hyvin budjettiinsa nähden.
James Hoyt ja Kristen McKay saapuvat yöllä miehen eristyneeseen lapsuuden kesäkotiin viettämään iltaa. Yhteisen ystävänsä häistä saapuneen parivaljakon välit ovat hiljattain tulehtuneet Kristenin hylätessä Jamesin avioliittoehdotuksen kyseisten juhlallisuuksien aikana. Kiusallinen tilanne saa kuitenkin pian uudenlaisen käänteen, kun kesäkodin ovea koputtaa nuori nainen, jonka kasvot pysyvät pimeyden peitossa. Tämä etsii Tamara-nimistä henkilöä, mutta James käännyttää hänet ovelta pois virheen merkiksi. Pian erikoinen sananvaihto muuttuukin hyytäväksi taisteluksi elämästä ja kuolemasta.
The Strangers on elokuva, jonka muistan katsoneeni ensimmäistä kertaa 2010-luvun taitteessa. Muistan kuin eilisen, kuinka hyytävä ja painostava se osasi jo silloin olla, sillä katsastukseni jälkeen vainoharhaisuus tuntui enemmän suunnitellulta seuraamukselta kuin puhtaalta vahingolta. En katsonut elokuvaa tuolloin kuitenkaan kontekstin vuoksi, vaan pikemminkin sen tunteen, minkä vuoksi se tunne olikin jäänyt todella efektiivisesti elämään mieleni perukoille. Onnistuuko elokuva toistamaan vaikuttavan temppunsa näin kokeneemman silmäparin edessä vai alkaako se jo menettämään niin sanotusti otettaan uusintakatsastusten takia?
Tarina lähtee alustamaan asetelmaansa pienellä vilkaisulla tulevaan, joka on täynnä verta ja kaaosta mukailevaa tuhoa. Emme saa vielä tuossa vaiheessa mitään konkreettista yksityiskohdista selville, mutta ohjaaja Bryan Bertino pitää kuitenkin huolen siitä, että katsojan mielikuvitus lähtisi laukkaamaan ennen aikojaan. Sisäistämme avauskohtauksen aikana sen, ettei tämä tarina tulisi loppumaan hyvin, olkoot se kenen tahansa näkökulmasta katsottuna. Tämän jälkeen varsinainen tarina alkaa pohjustamaan käsiteltäviä hahmoja, heidän ristiriitaiseksi muuttunutta elämäntilannettaan, sekä itse asetelmaa, joka alkaisi pian eskaloitumaan rajusti yön edetessä.
Se, mikä tekee The Strangersista erityisen, on sen poikkeuksellisen efektiivinen tunnelma. Elokuva rakentaa jännitystään piinaavan hiljaisuuden ja pitkien heiluvien ottojen kautta, joiden vaikutus todellakin onnistuu hivuttautumaan luihin asti. Ei ainoastaan, että ohjaaja pitää katsojaa tunkeilijoiden tapaan ikään kuin pilkkanaan tunteiden leikkimisen puolesta, mutta samaan aikaan hän luo maanläheisellä visiollaan todella turvattoman ja vainoharhaisen ilmapiirin katsojan vastaanotettavaksi. Pääsemme investoitumaan käsiteltäviin hahmoihin yllättävän hyvin, minkä vuoksi tapahtumat tuntuvat paljon merkityksellisemmiltä kuin mitä ne loppujen lopuksi ovatkaan.
Parivaljakon epäonninen yö tuntuu jatkuvasti pahenevan, eikä merkkiä paremmasta ole edes saatavilla. Koska katsojana pääsemme alusta asti hyvin sisään elokuvan henkeen ja sisältöön, valtaa se meidät vaikuttavasti masentavalla ja toivottomalla luonteellaan, joka tuntuu vain korostuvan entisestään tarinan eskaloituessa. Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna The Strangers on varsin yksinkertainen idea ja toteutus, joita ei lähdetä turhaan ylimitoittamaan eeppisemmän kokonaiskuvan muovaamiseksi. Vaikka elokuva pysytteleekin kontekstuaalisesti tukevasti maan kamarassa, tuntuu sen vaikutus nimenomaan korostuvan lähestymistavasta.
Ihmisen primitiivisimmät pelot nojaavat yleisimmin tuntemattomaan vaaraan, joka vaanii jossain lähettyvillä. Vaikka pystyisimmekin tiedostamaan ja tunnistamaan sen päällepäin, emme koskaan voi tietää sen perimmäisiä motiiveja. Pahin skenaario olisikin se, ettei vastapuolella olisi niitä ollenkaan. Tässä elokuvassa kolmepäisellä murhaajaperheellä ei varsinaisesti ole motiivia toimilleen. He tekevät sitä ikään kuin harrastuksekseen, vailla taka-ajatuksia tai muita painavia syitä. Tämä ajatus, jos mikä kieltämättä kutkuttaa hyytävyydellään. Se nimittäin korostaa ''väärässä paikassa, väärään aikaan'' -toteamuksen epätoivoista ja -reilua luonnetta, johon kuka tahansa voi joutua halumattaankin.
Vuonna 2006 ranskalaista Uhka-elokuvaa muistuttava The Strangers on mainio psykologinen kauhuelokuva, joka yksinkertaisella ja maanläheisellä lähestymistavallaan saa melkein kaiken mahdollisen vakuuttavan irti konseptistaan. Vaikka viimeisen kolmanneksen alussa tapahtuva käänne jättääkin kysymyksiä ilmoille hahmojen ratkaisujen uskottavuudesta ja järjellisyydestä, onnistuu elokuva siitä huolimatta toimimaan varsin kekseliäänä ja odotuksia riepottelevana kokonaisuutena kaiken kaikkiaan. Katsojalle jääkin lopputekstien rullatessa katkeran makea luu käteen. Vaikka olemmekin tyytyväisiä epämiellyttävään kokonaiskuvaan, täyttää se meidät melankolisilla ajatuksilla ja tunteilla, jotka kummittelevat pitkään katsastuksenkin jälkeen.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti