Ohjaus: Johannes Roberts
Pääosissa: Christina Hendricks, Martin Henderson, Bailee Madison,
Lewis Pullman, Damian Maffei, Emma Bellomy, Lea Enslin,
Mary Louise Casanta, Ken Strunk, Rachel Kuhn
Genre: Kauhu
Kesto: 1 tunti 25 minuuttia
The Strangers -elokuva erottui puolekseen erinomaisesta tunnelmastaan ja yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin hienovaraisesta tarinankerrontatyylistään. Vaikka päällepäin kyseinen tuotos vaikuttikin ikään kuin ''jo nähdyltä'' idealta, onnistui se tarjoamaan monia todella miellyttäviä ja hyytäviä hetkiä lähestyessään konseptiaan niin uskottavalla ja maanläheisellä tavalla. Menestyksekkään teatterikierroksen aikana huhut mahdollisesta jatko-osasta alkoivat toden teolla saamaan vauhtia alleen.
Rogue Pictures -tuotantoyhtiön edustajat totesivatkin lopulta, että jatko-osa olisi varmasti tulossa piakkoin. Vaikka alkuun näyttikin siltä, että edellisen elokuvan ohjannut Bryan Bertino olisi edelleen paalupaikalla jatko-osan ohjaajaksi, päätti mies siirtyä suosiolla pelkän käsikirjoittajan rooliin antaakseen tilaa uudenlaiselle visiolle. Vaikka ihan tuotantohelvettiin ei jatko-osa yltänytkään vuosien vieriessä, tuntui se siitä huolimatta olevan pienimuotoisessa limbossa etsiessään sopivia tekijöitä ja ideoita elokuvalleen.
Pienemmän luokan tuotoksistaan tunnettu brittiläinen Johannes Roberts päätyi lopulta ohjaajan rooliin ja tuotanto saatiin vihdoin ja viimein alkuunsa. Kuvaukset kestivät kuukauden ajan ja The Strangers: Prey at Night pääsi kuin pääsikin odotetulle teatterikierrokselleen. Vaikka elokuva menestyikin lippuluukuilla arvostettavasti, oli sen vastaanotto edellistäkin ristiriitaisempi. Kauhun lajityypin kannattajat pitivät näkemästään, kun taas kriitikot ihmettelivät sen olemassa oloa. Onko The Strangers: Prey at Night väärinymmärretty timantti vai jäikö se syystäkin edeltäjänsä jalkoihin?
Mike ja hänen vaimonsa Cindy lähtevät lastensa, Luken ja Kinseyn, kanssa matkalle tätinsä ja setänsä omistamaan asuntovaunupuistoon viettämään aikaa yhdessä, ennen kuin Kinseyn on määre lähteä sisäoppilaitokseen. Perheen saavuttua paikalle tuntematon nainen tulee koputtamaan heidän etuovelleen ja kysyy Tamara-nimisen henkilön perään. Pariskunta kertoo tälle, että hän on erehtynyt ovesta ja käännyttävät hänet matkoihinsa. Samaan aikaan Luke ja Kinsey ovat lähteneet kävelylle ja törmäävät yllättäen perävaunuun, jonka ovi on apposen auki. Sisältä he löytävät tätinsä ja setänsä ruumiit...
Muistan kun katsoin elokuvan ensimmäisen kerran. Vaikka se ei tuolloinkaan mitään kovinkaan suuria hurraa-huutoja saanutkaan aikaiseksi, olin ihan sinut asian kanssa. Näin viisi vuotta myöhemmin ja monta sataa elokuvaa sen jälkeen nähneenä, voin vain ihmetellä sinisilmäistä naiivisuuttani. The Strangers: Prey at Night ei ainoastaan onnistu yllättämään huonoudellaan, mutta se onnistuu myös hienosti unohtamaan sen, mikä teki edellisestä osasta niin efektiivisen ja vaikuttavan. Ottaen huomioon, että odotukseni elokuvaa kohtaan olivat minimaaliset, onnistui se siltikin pettämään minut toden teolla.
Seuraamme elokuvassa riidoissa kylpevää nelihenkistä perhettä, joka päättää lähteä viettämään laatuaikaa keskenään tuohon vuodenaikaan autiolta tuntuvaan asuntovaunupuistoon. Siellä tilanne lähtee nopeasti lapasesta, kun lapset löytävät sukulaistensa elottomat ruumiit. Vaikka asetelma itsessään kuulostaakin varsin asiansa ajavalta paperilla, jää toteutus kauaksi edeltäjästään etenkin hyytävän efektiivisyytensä puolesta. Lähestymistapa konseptiin on nimittäin tällä kertaa täysin päinvastainen aiempaan verrattuna, minkä vuoksi katsojana sitä vain ihmettelee sen kliseistä ja mitäänsanomatonta luonnetta.
Toki, vaikka edellinenkin elokuva on paperilla varsin yksinkertainen, lymyilee sen pinnan alla kuitenkin poikkeuksellisen painostava ja armoton tematiikka, jonka ympärille tilannetta lähdetään lopulta rakentamaan. Tämän konseptin kohdalla kyse ei ole nimittäin materiaalin brutaaliudesta tai siitä mitä näytetään näytöllä. Kyse on pikemminkin siitä, mitä katsojalle ei näytetä, mutta yritetään kuitenkin muistutella hienovaraisesti aika ajoin. Tämä osittainen tulkinnallisuus ja asioiden pohtiminen oikean elämän valossa tuo konseptiin valtavasti lisäarvoa, jonka avulla se erottuukin puolekseen niin yllättävän positiivisesti. Valitettavasti se on täysin unohtunut jatko-osaa tehdessä...
Rakenteellisesti elokuva lähestyy tarinaansa liiankin tavanomaisesti ja ennalta-arvattavasti, sillä kaikki ratkaisut tuntuvat niin laiskoilta ja inspiroimattomilta perimmiltään. Ei ainoastaan, että katsojina emme pääse käsiksi käsiteltäviin hahmoihin juuri millään tasolla, mutta itse tarjonta jää todella vaisuksi aikalailla kaikista näkökulmista katsottuna. Tunnelmallisesti elokuva tekee hyvin erikoisen ratkaisun, mikä rokottaakin sitä jatkuvasti koko kestonsa ajan. Se, mikä teki edeltäjästä niin painostavan ja hyytävän perimmiltään oli se hiljaisuuden ympärille rakennettu jopa klaustrofobisia vivahteita tarjonnut tunnelma, joka riepotteli efektiivisyydellään.
Jatko-osa päättää ottaa tämän toimivaksi todetun elementin ja ahtaa sen täyteen 1980-lukua mukailevilla sävellyksillään, sekä muilla kappaleillaan, jotka vesittävät koko idean tunnelman takana minimiin. Älkää ymmärtäkö minua väärin, musiikki on hyvää itsessään, mutta tämän konseptin osana se ei vain toimi alkuunkaan. Visuaalinen tarinankerronta on on korvattu täysin käsikirjan mukaiseen ponnettomaan slasher-kaavaan, jolla ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin tarjota yhdentekevän verilöylyn. Toki, elokuva antaa vastaanottavalle osapuolelle enemmän mahdollisuuksia murhaajien edessä, mutta nopeasti sekin muuttuu vain pyöreän kehän lailla puuduttavaksi koettavaksi.
The Strangers: Prey at Night on sekä kontekstuaalisesta, että tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna varsinainen emämunaus, jolla ei ole mitään järkevää tarjottavanaan loppupeleissä. Se ei ainoastaan yritä ikään kuin pukeutua jatko-osaksi edeltäjäänsä mukailevilla esteettisillä ratkaisuillaan, mutta se ei tunnu edes yrittävän viedä konseptin armotonta temaattista sanomaa mihinkään suuntaan. Materiaali on parhaimmillaan turhauttavaa koettavaa, minkä vuoksi se ei edes viihteellisesti onnistu tarjoamaan mitään arvoa käytetylle ajalle. Jatko-osa ei tunnu alkuunkaan löytävän kunnon jalansijaa pitääkseen katsojan edes alkukantaisesti investoituneena, minkä vuoksi lopputulema ei voisi vähempääkään kiinnostaa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti