Ohjaus: Zack Snyder
Pääosissa: Sofia Boutella, Michiel Huisman, Ed Skrein,
Djimon Hounsou, Doona Bae, Charlie Hunman, Ray Fisher,
Staz Nair, Anthony Hopkins, Fra Fee, Cleopatra Coleman
Genre: Toiminta, Scifi, Seikkailu, Fantasia
Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia
Yhdysvaltalainen Zack Snyder on ollut ehdottomasti yksi 2020-luvun käänteen kohutuimpia elokuvaohjaajia, joka on operoinut niin sanotusti myrskyn silmässä jo pidemmän aikaa. Herran filmografia pitää sisällään paljon tyyliä ja lupaavia piirteitä, mutta kovin vähän sitä tukevaa laatua, minkä vuoksi hänen imagonsa onkin alkanut kieltämättä heikentymään ajan edetessä. Itselleni Snyder on yksi niistä tapauksista, jotka ovat joskus onnistuneet herättämään kiinnostukseni elokuvia kohtaan uudestaan.
Siitä kiitos kuuluu tietenkin hänelle, mutta valitettavasti herra on sittemmin aiheuttanut enemmänkin turhautumista ja hämmennystä omilla alkuperäisillä ideoillaan. Nyt on aika kääntyä vuonna 2023 julkaistun Rebel Moon - Part One: A Child of Fire -elokuvan pariin, jota Snyder on yrittänyt saada jaloilleen jo vuodesta 1997 asti. Alun perin Tähtien sota -elokuvaksi tarkoitettu konsepti on lojunut ohjaajan pöydällä pidemmän aikaa etsien kotiaan ja uurastavan etsinnän päätteeksi Netflix-striimauspalvelu päätti ottaa projektin haltuunsa.
Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat todella pidättäytyneet, vaikka toiveet omaperäisemmästä konseptista kummittelivatkin mielen perukoilla julkaisua odotellessa. Onnistuuko Rebel Moon - Part One: A Child of Fire aloittamaan jotain eeppistä ja mieleenpainuvaa vai kompastuuko tämäkin yritys lopulta vääjäämättömästi omiin jalkoihinsa? Seuraamme tarinassa, kuinka rauhallinen siirtokunta kaukaisen kuun reunalla joutuu tähtiä hallitsevan tyrannimaisen voiman armeijan alistamaksi. Kyläläisten keskuudessa asuva salaperäinen muukalainen päättää kuitenkin tehdä asialle jotain.
Elokuva alustaa megalomaaniselta tuntuvan asetelmansa kärsivällisellä otteella ja vaikuttaa alkuun jopa lupaavaltakin ilmestykseltä, kunnes tarinaa lähdetään eskaloimaan vihdoin eteenpäin. Paperilla konsepti vaikuttaa varsin kiehtovalta ja mielenkiintoiselta tapaukselta, vaikkakin rakenteelliset yksityiskohdat ovatkin jo entuudestaan hyvin tuttuja lukuisista muista vastaavanlaisista elokuvista. Tässä pääsemmekin ongelmien ytimeen, sillä vaikka kyse onkin alkuperäisteoksesta, tuntuu se lainailevan turhan häikäilemättömästi ja häpeilemättömästi konseptuaalisia seikkoja muista nimikkeistä.
Rebel Moon - Part One: A Child of Fire on elokuva, joka ei tunnu koskaan löytävän itseään kaikkien inspiraatioiden lähteidensä keskeltä. Lainaileminen on nimittäin juurtunut niin syvälle projektin selkärankaan, ettei sille jää oikein muita vaihtoehtojakaan kuin viedä tarinaa kaikista odotetuimpaan ja laiskimpaan suuntaan. Vaikka alustus antaakin aihetta jonkin sortin toivolle, alkaa elokuva pikkuhiljaa korostamaan yhä enemmän ja enemmän sisällöllistä onttouttaan, kun tilannetta lähdetään eskaloimaan alustusta pidemmälle.
Sofia Boutellan esittämä Kora toimii ajatuksen tasolla päähahmon roolissa ihan asiansa ajavasti. Hänen pyrkimyksensä muuttuvat kuitenkin entistä kliseisemmiksi ja pinnallisemmiksi kun tarinan itsestään selvät käänteet alkavat paljastumaan pinnan alta. Paperinohuita sivuhahmoja ladotaan tämän vierelle joka suunnasta ja jatkuvalla syötöllä ilman, että heihin perehdyttäisiin edes alkeellisella tasolla. Esittelykohtaukset yrittävät viitata kaikkeen oleelliseen heistä, mutta koska kuoret ovat niin tyhjät, ei yhdenkään hahmon tarinakaari tunnu kantavan omaa esittelyään pidemmälle.
Vastarintaliikkeeksi rakentuva ryhmä kulkee paikasta toiseen noukkien toinen toistaan persoonattomampia hahmoja kyytiinsä taistellakseen ultimaattista pahaa vastaan. Toki, elokuva pysähtyy aina aika ajoin kertomaan Koran menneisyydestä ja sen traagisuudesta, mutta hahmojen välisiin merkityksellisiin suhteisiin ja heidän yhteiskemiaan ei käytetä aikaa juuri ollenkaan, minkä vuoksi emme pysty saamaan minkäänlaista sidettä kehenkään muuhunkaan aikaiseksi. Syvyyttä ja emotionaalisuutta ei elokuvalta kannata siis toivoa alkuunkaan, sillä sitä ei ole valitettavasti tarjolla.
Ohjaajana toimivaa Zack Snyderia moititaankin useasti siitä, että hän keskittyy tuotoksissaan enemmän visuaalisen silmänsä esittelemiseen kuin itse sisältöön, minkä vuoksi häntä ei enää otetakaan kovin tosissaan elokuvapiireissä muuten kuin tosikannattajien keskuudessa. Se on toki ihan pätevä väite, kun filmografiaa silmäilee etäältä. Tämä kuitenkin tuntuu korostuvan enemmän herran alkuperäisideoiden suhteen kuin adaptaatioiden. Rebel Moon - Part One: A Child of Fire vain alleviivaa sitä väittämää. Zack Snyder on monella tapaa visionäärinen ohjaaja, kun puhutaan visuaalisista yksityiskohdista.
Kun keskittyminen nojaa taas tarinaan, sen rakenteluun ja hahmojen käsittelemiseen on jälki enemmän tai vähemmän ailahtelevaa seurattavaa. Tämä ei välttämättä haittaisi, jos kyseessä olisi vain itsetietoinen toimintarymistely, mutta koska elokuva ottaa itsensä niin vakavasti, vaikuttavat ratkaisut poikkeuksellisen saamattomilta perimmiltään. Elokuvan episodimainen tahditus pistää myös silmään ikävästi. Katsojana tuntuukin siltä, että konsepti on alun perin ollut tarkoitettu sarjan muottiin, eikä yhden kokopitkän elokuvan.
Tämän vuoksi se ei anna ollenkaan mahdollisuuksia hahmojen syventymiseen tai kehittymiseen, eikä yksikään tapahtuma tunnu erottuvan joukosta merkittävänä. Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva jää hieman ristiriitaiseksi vastaanotettavaksi. Miljööt kuhisevat tyyliä ja suureellisuutta, mutta samaan aikaan tämä ohjaajan kunnianhimoinen lähestymistapa paljastaa myös selkeät ongelmakohdat toteutuksessa. Vaikka visuaalisesti se osaakin olla todella näyttävää seurattavaa, tuntuvat esimerkiksi jälkikäteen lisätyt taustat erottuvan liiankin selkeästi valtaosassa kohtauksista.
Käytännön efektit, puvustukset ja maskeeraukset ajavat asiansa mainiosti, eikä sen puoleen voi mitään konkreettista kritiikkiä suunnata. Efektityöskentely taas ailahtelee elokuvan edetessä loistavasta kehnoon, mikä on erikoista, koska aina aika ajoin jälki on todella vakuuttavaa seurattavaa ja hetken päästä taas todella silmiinpistävää. Maailman uskottavuus tuntuukin poukkoilevan jatkuvasti spektrillä, sillä jälki on niin epävakaata ja -varmaa. Jos jotain positiivista pitää elokuvasta keksiä keksimällä, niin nostaisin varmaankin toimintakohtaukset, jotka osaavat yllättää eeppisyydellään.
Rebel Moon - Part One: A Child of Fire on valitettavan keskinkertainen elokuva, joka alustaa konseptiltaan lupaavan avaruusoopperaeepoksen pettävin tuloksin. Vaikka potentiaalia olisikin vaikka mihin, tuntuu se hakevan itseään ja tarkoitustaan todella pitkään löytämättä koskaan omaa luontevaa suuntaustaan. Sanotaanko näin, että ensimmäinen osa ei toiveita paljoakaan herättele tulevaisuuden suhteen, mutta olen silti jollain alkeellisella tasolla kiinnostunut uteliaisuudestani näkemään, että mihin tämä tarina on itseään loppujen lopuksi viemässä. Aika sen näyttää...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 27.12.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti