Ohjaus: Mari Okada
Pääosissa: Junya Enoki, Reina Ueda, Misaki Kuno,
Kōji Seto, Kento Hayashi, Taku Yashiro, Tasuku Hatanaka,
Daiki Kobayashi, Ayaka Saitō, Maki Kawase
Genre: Anime, Draama, Fantasia
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Muun muassa Chainsaw Man- ja Jujutsu Kaisen -animesarjoista vastannut MAPPA on japanilainen tuotantoyhtiö, joka on onnistunut lukuisista kiistanalaisista taustalla muhineista käänteistään huolimatta pysymään animetöiden kannattajien huulilla jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä kertaa keskittymisemme kääntyy Netflix-striimauspalvelun levittämän Maboroshi-elokuvan suuntaan, jonka ohjauksesta vastaa japanilainen Mari Okada.
Naista pidetään tällä hetkellä yhtenä alansa vaikuttavimmista ja suosituimmista tekijöistä, joka on tullut tutuksi enimmäkseen käsikirjoittajan töistään, vaikka hänen kädenjälkensä ulottuukin myös ohjauksen ja mangan alueille. Itselleni teokset ovat kuitenkin täydellisiä mysteereitä, minkä vuoksi oli vaikea asettaa minkäänlaisia ennakko-odotuksia elokuvalle. Törmäsin teokseen yllättäen ja luettuani sen tarinakuvauksen, herätti se uteliaisuuteni. Onnistuiko elokuva vakuuttamaan varteenotettavuudellaan?
Kolmannen vuoden yläasteen oppilas Masamune asuu pienessä Mifuse-nimisessä kaupungissa, jossa aika on pysähtynyt täysin paikoilleen. Paikallisessa terästehtaassa sattunut äkillinen räjähdys on yllättäen sulkenut kaikki uloskäynnit kaupungista. Palatakseen jonain päivänä takaisin normaaliin arkeen, kaupungin asukkaat joutuvat elämään muuttumattomassa oravanpyörässä mahdollistaakseen tulevaisuutensa saavuttamisen. Jatkuva synkkyys alkaa kuitenkin vaikuttamaan heihin negatiivisesti.
Eräänä päivänä Masamunen uusi arvoituksellinen tuttavuus, Mutsumi, johdattaa hänet terästehtaan viidenteen masuuniin, jossa heitä odottaa villi ja epätavanomainen Itsumi-tyttö. Tämä Masamunen, Mutsumin ja Itsumin yhteinen kohtaaminen vaikuttaa yllättäen koko maailman ailahtelevaan tasapainoon. Arkielämäänsä kyllästyneiden poikien ja tyttöjen väliset rakkausimpulssit alkavat ravisuttamaan kaupunkia liitoksistaan ja avaavat säröjä aivan toisenlaiseen maailmaan.
format(webp).jpeg.jpg)
Alkuun on kyllä todettava, että Maboroshi on poikkeuksellisen erikoinen elokuva perimmiltään. Ei ainoastaan konseptuaalisesta näkökulmasta katsottuna, mutta niin myös toteutuksensa puolesta. Ohjaaja Mari Okada lähtee nimittäin lähestymään konseptiaan hyvin epätavanomaisella tavalla. Vaikka jälkikäteen katsottuna kokonaisuus nivoutuukin kyllä jossain määrin umpeen, tuntuu se hakevan itseään todella kauan ennen kuin pääsemme vihdoin suuntaamaan tarinassa johonkin konkreettiseen suuntaan.
Ensimmäinen puolisko on rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna todella ailahteleva ja sekava kokonaisuus, joka hyppelehtii ideasta toiseen vailla yhtenevää punaista lankaa. Toki, alustuksen aikana mysteeri luodaan kaupungin kohtalon ympärille ja siellä asuvien tahojen rooleihin suuremmassa kuvassa, mutta kohtaukset tuntuvat erottuvan toisistaan niin paljon etenkin tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna, että seuraaminen tuntuu enemmän työltä kuin luontevalta vastaanottamiselta.
Se onkin sääli huomata, koska itse mysteeri herättää uteliaisuuden mainiosti alkumetreillä. Käsiteltävät hahmot tuntuvat jopa yllättävän vieraannuttavilta muutamista samaistuttavista piirteistään huolimatta, minkä vuoksi elokuvaan onkin niin vaikea päästä emotionaalisella tasolla käsiksi. Hahmot eivät itsessäänkään tunnu paljoakaan auttavan asiaa, sillä he jäävät etenkin ensimmäisellä puoliskolla todella raakileiksi. Vasta jälkimmäisellä puoliskolla alkavat yksityiskohdat pikkuhiljaa osumaan maaliinsa.
Elokuva alkaa keskittymään yhä syvemmin konseptiinsa ja niihin astetta vaativampiin teemoihinsa, joihin olisi toivonut enemmän valokeilaa jo aiemmassa vaiheessa. Turruttavan alkupuoliskon jälkeen katsojana sitä alkaa pikkuhiljaa lämpenemään elokuvan perimmäiselle idealle ja sen sanomalle, mutta koska alustus tuntuu niin epätasaiselta ja suunnattomalta, tuntuu takaisinmaksu jälkikäteen jokseenkin lattealta palkinnolta kaiken sen tarpeettoman uurastamisen jälkeen.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on parhaimmillaan todella hienoa seurattavaa. Ei ainoastaan, että animaatiotyyli yllättää monimuotoisuudellaan, mutta pöytien takana on selkeästi taitavia artisteja, jotka voisivat saada jotain poikkeuksellistakin aikaiseksi hieman yhtenäisemmällä visiolla. Materiaali nimittäin heittelee erilaisia räikeitä ideoita ja ratkaisuja kehiin vailla sen suurempaa tarkoitusperää - ja etenkin alkupuoliskolla, jossa ongelmat tuntuvat korostuvan eniten joukosta.
Taitojen moninaisuutta ja ulottuvuutta esitellään kyllä näyttävällä tavalla, mutta se kriittinen yhdistävä punainen lanka tuntuu uupuvan silläkin osa-alueella, minkä vuoksi jälki välittyy enemmänkin esittelykierroksena kuin tarinankerronnallisena työkaluna. Roolisuoritukset ajavat asiansa mainiosti, eikä siihen aspektiin pysty oikein takertumaan puoleen, jos toiseenkaan. Ääninäyttelijät tekevät työnsä käskettyä ja yrittävät parhaansa mukaan saada ailahtelevasta materiaalistaan kaiken potentiaalin irti.
Maboroshi on lupaavasta konseptistaan huolimatta varsin kaksijakoinen kokemus, joka hakee itseään pahemman kerran ensimmäisellä puoliskolla ja parantaa huomattavasti vasta jälkimmäisellä. Vaikka kaikki työkalut onkin tekijöillä käytettävissä ja taidot yltävät parhaimmillaan mainiollekin tasolle, tuntuu kokonaisuus valitettavan turruttavalta ja epätasapainoiselta vastaanotettavalta. Pienellä hiomistyöllä ja alustuksen uudelleenrakennuksella olisi konseptista voinut repiä enemmänkin irti. Valitettavasti näillä eväillä elokuva painuu unholaan ja nopeasti, mikä on kyllä sääli huomata.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.1.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti