Mean Girls (2004) - arvostelu

 

Ohjaus: Mark Waters

Pääosissa: Lindsay Lohan, Rachel McAdams, Lacey Chabert,

Amanda Seyfried, Tina Fey, Tim Meadows, Lizzy Caplan, Daniel Franzese,

Amy Poehler, Ana Gasteyer, Neil Flynn, Jonathan Bennett

Genre: Komedia

Kesto: 1 tunti 37 minuuttia

''On Wednesdays, we wear pink.''

Mean Girls on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Mark Waters. Käsikirjoitus pohjautuu vuonna 2002 julkaistuun Rosalind Wisemanin kirjoittamaan ''Queen Bees and Wannabes'' -nimiseen romaaniin, joka nostaa väkevästi esille lukiossa esiintyvää koulukiusaamista ja sen vahingollista vaikutusta teini-ikäisiin opiskelijoihin. Ohjaaja ei ole minulle entuudestaan tuttu tapaus, minkä vuoksi oli vaikeaa valmistautua tulevaan millään tavalla.

On olemassa elokuvia, joita syystä tai toisesta välttelee tiedostaen, mutta on olemassa myös niitä, joiden ei vaan usko sopivan omaan elokuvamakuun ennakkoon ajateltuna. Mean Girls nojaa minulla juuri siihen jälkimmäiseen kategoriaan, enkä edes osaa nostaa varsinaista syytä sille, että miksi asia on näin. Nyt on kuitenkin aika korjata asia ja antaa elokuvan viedä mennessään vailla sen suurempia ennakko-odotuksia tai olettamuksia. Onnistuiko se yllättämään minut varteenotettavuudestaan?

Kuusitoistavuotias kotiopetettu Cady Heron ja hänen vanhempansa palaavat takaisin Yhdysvaltoihin asuttuaan noin kaksitoista vuotta Afrikan mantereella. Perhe asettuu Illinoisin osavaltiossa sijaitsevaan Evanston-kaupunkiin ja tyttö lähetetään ensimmäistä kertaa julkiseen kouluun suorittamaan opintojaan eteenpäin. Ensimmäisen päivän aikana Cady ystävystyy ulkopuolisiksi leimattujen Janis Ianin ja Damian Leigh'n kanssa, jotka avartavat keltanokalle hieman käytännön asioita koulustaan.

Kaksikko päättää varoittaa tyttöä ennakkoon ''feikeistä'' neitokaisista, johon kuuluvat kauniimpina ja suosituimpina opiskelijoina itseään pitävät lukiolaistytöt. Ryhmään kuuluu varakas, mutta itsetuntonsa kanssa painiva Gretchen Wieners; suloinen, mutta hieman hitaalla käyvä Karen Smith; sekä kuningatarmehiläisenä itseään pitävä Regina George. Eräänä päivänä Cady pääsee puhumaan pahamaineisille tytöille, minkä jälkeen Janis suostuttelee hänet soluttautumaan heihin vakoilumielessä.

Mean Girls on elokuva, joka ei ainoastaan onnistu yllättämään mukaansatempaavalla luonteellaan, mutta se löytää myös paljon merkityksellistä sanottavaa ihmisistä ja heidän välisistä ristiriitaisista suhteistaan. On hienoa huomata, kuinka saumattoman sulavasti tarinankerronta lainehtii eteenpäin keskellä leikkisää ja uskottavuuden rajoilla hyppivää asetelmaa, joka osittaisesta ylilyövyydestään huolimatta löytää realistisia piirteitä ja yksityiskohtia nostettavakseen.

Seuraamme elokuvassa Lindsay Lohanin esittämää Cady Heronia, joka joutuu niin sanotusti kalan lailla etsimään omaa paikkaansa kuivalla maalla. Eräänä päivänä ulkopuolisiksi itsensä leimanneet Lizzy Caplanin esittämä Janis ja Daniel Franzesen esittämä Damian päättävät ottaa Cadyn siipensä alle avartaakseen hänelle toistaiseksi tuntematonta länsimaalaista koulukulttuuria ja sosiaalisia ''klikkejä'', joiden avulla opiskelijoita luokitellaan erilaisiin ryhmiin.

Vaikka omakohtainen kokemukseni kouluajoilta ei välttämättä vastaisikaan yksi yhteen tämänkaltaista konseptia, pystyn siitä huolimatta sanomaan sen, että tällaista toimintaa kuitenkin esiintyy pienemmissä määrin etenkin teini-ikäisenä, jolloin kaikki yrittävät kuulua johonkin ryhmään ja löytää paikkaansa maailmasta. Siihen ajatukseen pystyy varmasti jokainen katsoja samaistumaan riippumatta siitä, että mitä etnistä taustaa, seksuaalista suuntautumista tai kiinnostuksen kohteita edustaa perimmiltään.

Vaikka päällepäin tarina ei vaikuttaisikaan kovinkaan erikoiselta, on se materialisoitu poikkeuksellisen moniulotteiseen ja tulkinnalliseen sävyyn katsojan vastaanotettavaksi. Itsetietoisesti melodramaattista juonittelua pursuava käsikirjoitus yllättää nokkeluudellaan, eikä dialogikaan ylilyövyydestään huolimatta jätä kylmäksi. Ohjaaja tuo nimittäin sekä hienovaraisesti, että konkreettisesti esille muutamia vastakkainasetteluja, jotka alkavat muovautumaan ajan kanssa kuin hahmotutkielmiksi konsanaan.

Vaikka pidämmekin alkuun Rachel McAdamsin esittämää Regina Georgea tarinan ainoana selkeänä antagonistina, alkaa tuo olettamus hämärtymään tapahtumien edetessä, kun tilanne eskaloituu astetta pidemmälle. Kolikolla on nimittäin aina kaksi puolta. Vaikka Regina onkin elokuvan aikana todistetusti todella arvaamaton ja petollinen tapaus, eroavatko esimerkiksi protagonistin puolella toimivan Janisin toimet yhtään Reginan juonitteluista, kun asiaa analysoi pintaa syvemmälle? Ei minunkaan mielestäni.

Tässä tuleekin ehkä ainoa iso kritiikkini muuten erinomaista elokuvaa kohtaan. Kaikki muut käsiteltävät hahmot läpikäyvät jonkin sortin tarinakaaren, joka muuttaa heitä ihmisinä matkan varrella omien opetuksiensa äärelle. Janisin tapauksessa se opetus lakaistaan vain hienovaraisesti maton alle, mikä jättää hieman ristiriitaisen kuvan hahmosta jälkikäteen. Toki, hänellä on syynsä olla vihainen asioista, mutta se ei oikeuta kuitenkaan suoranaiseen kostoon, jos ihan rehellisiä ollaan. 

Mean Girls on elokuva, jota lähdin katsomaan avoimin mielin ja tietämättä juuri mitään sen konseptista ennakkoon. Yllätyksekseni se osoittautuikin poikkeuksellisen viihdyttäväksi ja yllättävän syvälliseksi kokonaisuudeksi, johon pystyy jopa valkoisena heteromiehenä jollain tasolla samaistumaan. Ei ainoastaan, että tarinallisesti se säväyttää nokkeluudellaan ja viihdyttävällä luonteellaan, mutta se osaa myös välittää sen miellyttävällä tavalla näytölle katsojan koettavaksi.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.1.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com