Past Lives (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Celine Song

Pääosissa: Greta Lee, Teo Yoo, John Magaro,

Ji Hye Yoon, Choi Won-young, Min Young Ahn, Seung Ah Moon,

Seung Min Yim, Jojo T. Gibbs, Emily Cass McDonnell

Genre: Draama, Romantiikka

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Past Lives on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut romanttinen draama, jonka ohjauksesta vastaa eteläkorealais-kanadalainen Celine Song. Elokuva on siitä kiehtova tapaus, että sen konsepti pohjautuu osittain todenperäiseen tarinaan. Ohjaaja on nimittäin kertonut monissa haastatteluissaan, että tarinassa hän läpikäy samankaltaisia yllättäviä käänteitä ja painavia teemoja, joihin on itse elämänsä aikana törmännyt vastaavanlaisissa tilanteissa. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat toiveikkaan luottavaiset.

A24-tuotantoyhtiön levittämä Past Lives ottaa nimittäin astetta maanläheisemmän kulman konseptiinsa, mikä herättikin minussa ennakkoon uteliaisuuden. Elokuva on yksi niistä tapauksista, jotka saattavat jäädä monilta näkemättä alkuun. Vaikka vastaanotto onkin ollut poikkeuksellisen positiivista sekä kriittisestä, että kausaalisemmasta näkökulmasta katsottuna, ei se missään nimessä ole mikään valtavirtayleisön kassamagneetti. Onnistuuko debytanttiohjaaja vakuuttamaan esikoistyöllään?

Seuraamme tarinassa kaksitoistavuotiaita Na Youngia ja Hae Sungia, jotka käyvät samaa koulua Soulin kaupungissa. Löytäessään yhteyden toisiinsa he alkavat viettämään aikaa keskenään yhä enemmän ja enemmän. Ajan kanssa lapset onnistuvatkin rakentamaan yllättävän syvällisen ystävyyssuhteen välilleen, jolle vanhemmat päättävät antaa oman siunauksensa. Kaikki muuttuu kuitenkin kertaheitolla, kun Youngin perhe muuttaa yllättäen Torontoon ja Na vaihtaa nimensä siinä yhteydessä.

Kaksitoista vuotta myöhemmin Hae on päättänyt asevelvollisuutensa Etelä-Koreassa, kun taas Noraksi nimensä muuttanut Na on lähtenyt tavoittelemaan unelmiaan New Yorkiin. Eräänä päivänä Nora huomaa ohimennen, että Hae on yrittänyt tavoitella häntä sosiaalisessa mediassa vanhalla nimellä. Hän päättää ottaa yhteyttä lapsuudenystäväänsä, mikä johtaa lopulta pitkiin ja rutiininomaisiin videopuheluihin. Johtaako se kuitenkaan mihinkään vai alkavatko olosuhteet vaikeuttamaan asioita liikaa?

Past Lives on elokuva, joka onnistuu kuin onnistuukin tuomaan näytölle jotain poikkeuksellisen aitoa ja samaistuttavaa syväluotaavan tarinansa kautta. Ei ainoastaan, että se tuntuu aktiivisesti rikkovan lajityyppinsä tavanomaisimpia ja ennalta-arvattavimpia kaavoja, mutta sen maanläheinen ja hahmovetoinen lähestymistapa varmistaa sen, että materiaali välittyy kankaan toiselle puolelle mahdollisimman uskottavalla tavalla. On uskomatonta sisäistää se asia, että kyseessä on Celine Songin esikoisohjaus.

Kädenjälki tuntuu nimittäin välittävän sellaisen kuvan, että tämä tarinankertoja on tässä vaiheessa jo todella kokenut ja tyylinsä miltei täydellisyyteen asti hionut tapaus. Vaikka ohjaaja onkin selkeästi debyyttielokuvansa perusteella hyvin taitava käsikirjoittaja ja ohjaaja, tuntuu sen henkilökohtainen luonne selkeästi nostattavan sitä aivan omiin sfääreihinsä. Yleensä ne vaikuttavimmat tarinat pohjautuvatkin jollain tasolla oikeisiin kokemuksiin ja tapahtumiin.

Niistä nimittäin saa katsojana yleisimmin paljon enemmän mehua irti emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna, sillä pystymme samaistumaan käsiteltäviin hahmoihin henkilökohtaisella tasolla ja sen tarjoamiin teemoihin astetta syvällisemmin. Pääsemme yllättävän hyvin käsiksi päähahmojen ystävyyssuhteeseen, joka tuntuu jo alkumetreistä asti kuin tähtiin kirjoitetulta sadulta. Valitettavasti satua ei elokuvalta kannata odottaa, sillä se leikittelee katsojan tunteilla minkä kerkeää.

Vastaanottavana osapuolena sitä olettaa jatkuvasti, että tarinan kuuluisi tavanomaisesti edetä tietyllä tavalla, mutta ohjaaja kuitenkin karttaa sitä ajatusta rutiininomaisesti. Tämä antaa elokuvalle mahdollisuuden koetella yleisöä emotionaalisesti ja sen se tekeekin todella vaikuttavasti. Toiveikas asenne muuttuu ajan kanssa kiduttavaksi epätoivoksi ja lopulta katkeransuloiseksi päätökseksi, jota elokuva korreloi oikeaan elämään monessa eri asiayhteydessä.

Past Lives käsittelee monia ajatuksia herättäviä teemoja, joihin katsoja kuin katsoja pystyy tavalla tai toisella samaistumaan. Kaiken keskiössä ovat kuitenkin ihmissuhteet, joiden monimutkaista ja arvaamatonta luonnetta ohjaaja lähtee taklaamaan pää edellä. Jokaisella on varmasti hyviä esimerkkejä tilanteesta, jossa pari- tai ystävyyssuhde on loppunut odottamattomasti kuin seinään konsanaan. Vaikka sitä ei välttämättä haluaisikaan itselleen myöntää, jättävät ne aina jonkin sortin jäljen sisimpään tavalla tai toisella.

Jotkut päättävät vain lakaista asian maton alle, kun toiset taas jäävät käsittelemään asiaa mielensä perukoilla pitkäänkin tapahtumien jälkeen. Itse henkilökohtaisesti pystyn samaistumaan vahvasti elokuvan tarinaan, koska se kuvastaa lähes identtisesti samankaltaista tilannetta, jota olen jälkikäteen pähkäillyt kuumeisesti. Mitä jos tilanne olisi kehittynyt eri tavalla? Mitä jos emme olisi luovuttaneet niin helpolla? Mitä jos...? Tämä on se kysymys, johon monet pystyvät samaistumaan niin syvällisesti. Liittyköön se mihin tahansa asiaan.

Past Lives on erinomainen elokuva, joka ei ainoastaan onnistu kertomaan vaikuttavan tarinan kahden ihmisen välisestä keskeneräiseksi jääneestä ihmissuhteesta, kohtalosta ja valintojen tärkeydestä, mutta joka jää elämään mielen perukoille pidemmäksikin aikaa. Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on mieletöntä seurattavaa, eikä sen tekninenkään toteutustapa jätä katsojaa kylmäksi. Tematiikka on samaistuttavaa vastaanotettavaa asiayhteydestä huolimatta, eikä sen vaikutus jää huomaamatta. Roolisuoritukset ovat myös erinomaisia ympäri pöydän.

En rehellisesti pystynyt kirjoittamaan elokuvasta mitään moneen viikkoon, sillä se tuntui raastavan edelleenkin takalistossa kuin tuore, uudelleenavattu haava konsanaan. Sanotaanko näin, että vaikka jotkut asiat saattavatkin vaikuttaa tähtiin kirjoitetulta kohtalolta, ei elämä toimi sillä tavalla. Niin katkeransuloista kuin se onkin. Elämän on jatkuttava ja jokaisen on kirjoitettava oma tarinansa sen aikana. Taaksepäin voi toki aina katsoa aika ajoin, mutta menneisyyteen takertuminen vain rajoittaa mahdollisuuksia tulevaisuutta kohti suunnistaessa. Ottakaa siitä kaikki mahdollinen irti.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.1.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com