Ohjaus: Zack Snyder
Pääosissa: Sofia Boutella, Djimon Hounsou, Ed Skrein,
Michiel Huisman, Doona Bae, Anthony Hopkins, Staz Nair, Fra Fee,
Cleopatra Coleman, Stuart Martin, Alfonso Herrera
Genre: Toiminta, Scifi, Seikkailu, Fantasia
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Yhdysvaltalainen Zack Snyder on ollut ehdottomasti yksi 2020-luvun käänteen kohutuimpia elokuvaohjaajia, joka on operoinut niin sanotusti myrskyn silmässä jo pidemmän aikaa. Herran filmografia pitää sisällään paljon tyyliä ja lupaavia piirteitä, mutta kovin vähän sitä tukevaa laatua, minkä vuoksi hänen imagonsa onkin alkanut kieltämättä heikentymään ajan edetessä. Itselleni Snyder on yksi niistä tapauksista, jotka ovat joskus onnistuneet herättämään kiinnostukseni elokuvia kohtaan uudestaan.
Siitä kiitos kuuluu tietenkin hänelle, mutta valitettavasti herra on sittemmin aiheuttanut enemmänkin turhautumista ja hämmennystä omilla alkuperäisillä ideoillaan. Viimeisimpänä ihmetyksenä toimi vuonna 2023 Netflix-striimauspalvelussa julkaistu Rebel Moon - Part One: A Child of Fire -elokuva, joka tuntui vain kiteyttävän ohjaajan työhön kohdistunutta kritiikkiä entisestään. Nyt onkin aika jatkaa jo suunnitellulla tiellä ja edetä elokuvasarjan ensimmäisen jatko-osan, Rebel Moon - Part Two: The Scargiver -elokuvan pariin.
Kora ja muut eloonjääneet iskuryhmäjäsenet palaavat takaisin Veldtin planeetalle uskoen, että armoton amiraali Noble on kuollut. Äitimaailman sotilas Aris, joka on tulonsa jälkeen löytänyt oman paikkansa paikallisesta kylästä, kertoo kuitenkin kaikille asukkaille, että Noble on kuin onkin edelleenkin elossa, ja että hänen pahamaineinen Dreadnought-aluksensa saapuu paikan päälle viidessä päivässä keräämään möyhennetyt viljavarastot sopimuksen mukaisesti. Pakon edessä kylä alkaa valmistautumaan tuliseen mittelöön, joka tulisi vihdoin ja viimein päättämään pitkään jatkuneen sortokauden.
Jokseenkin lupaavan alun jälkeen ensimmäinen osa päätti vajota nopeasti mitä pinnallisemmille ja ennalta-arvattavimmille teille alustaakseen toisen osan tapahtumat. Odotukseni kyseistä jatko-osaa kohtaan olivat lähes olemattomat, sillä toiveet parannuksista tuntuivat liian ylivertaisilta ajatuksilta uskottavaksi. Päätin siitä huolimatta antaa elokuvalle mahdollisuuden yllättää jollain tavalla. Onnistuiko Rebel Moon - Part Two: The Scargiver ottamaan kopin konseptista ja viemään sen vihdoin voittojen tielle? Valitettavaa kuin onkin, niin ei. Ei onnistunut.
Jatko-osa törmää edeltäjänsä tapaan samoihin haasteisiin ja itsestään selviin rakenteellisiin valintoihin, joista se ei meinaa millään päästä eroon kestonsa aikana. Tämä johtuu paljolti siitä, että varsinainen alustus on perimmiltään sen verran laiskasti käsikirjoitettu ja toteutettu keskinkertaisuus, että sitä on vaikeaa enää lähteä korjailemaan kuntoon luonnollisten ratkaisujen kautta. Sitä ohjaaja Zack Snyder yrittää kuitenkin tehdä kohdentaakseen valoa käsiteltävien hahmojen suuntaan, jotka eivät mielenkiintoa tunnu osakseen ansaitsevan.
Valitettavasti nämä korjausliikkeetkin jäävät varsin laimeiksi koettaviksi. Vaikka tiedämmekin muutamia seikkoja käsiteltävistä hahmoista ja heidän menneisyydestään, varsinainen alustus on jäänyt sen verran unohduksiin edellisen osan jäljiltä, että heihin on ollut mahdoton luoda minkäänlaisia siteitä tarinan muovautuessa. Jatko-osassa sitten käydäänkin jokainen hahmo läpi kirjaimellisesti pöydän äärellä, jossa jokainen saa mahdollisuuden kertoa itsestään jotain. Jälleen kerran opimme pelinappuloiden historiasta takaumakohtausten muodossa.
Toki, saamme paremman kuvan heidän taustastaan ja alkuperästään, mutta investoituminen heihin vaatisi kyllä paljon enemmän syventämistä ja alustamista, johon ohjaaja ei halua aikaa kuitenkaan tuhlata. Vaikka idea paperilla kuulostaakin tarpeeksi mielenkiintoiselta, jää se puoli todella ohkaiseksi vastaanotettavaksi kameraan vangittuna. Konsepti tuntuu itsessään pitävän sisällään joitakin lupaavia piirteitä vilpittömästä kierrättävästä luonteestaan huolimatta, mutta omaperäisyyden puute ja kontrollin olemattomuus tekee seuraamisesta parhaimmillaan koomista.
Tämä on sellainen konsepti, joka olisi voinut toimia sarjana huomattavasti paremmin. Ei sen takia, että se olisi tarjonnut välttämättä taattua laatua, vaan koska itse sisältö vaatii enemmän hiomista ja pohjustamistyötä puhjetakseen edes osittain kukkaan. Ohjaajan aiempien töiden tuntien voi myös argumentoida sitä, että lähestymistapa itsessään on ollut väärä alusta asti. Aina kun on kyse jostain ''alkuperäisestä'' ideasta, tuntuvat herran tuotokset laahaavan pohjamudissa syystä tai toisesta. Yleisimmin ne ongelmat nojaavat käsikirjoitukseen ja rakenteellisiin seikkoihin.
Snyderista sanotaankin useasti, että hän tarjoaa enemmän tyyliä kuin sisältöä, eikä se väite ei ole edes kaukaa haettua loppujen lopuksi. Vaikka visio onkin todella kunnianhimoisella tasolla ja tyylikkyys kumpuaa materiaalista, tuntuu sen pinnallisuus vain turruttavan pidemmän päälle, mikä on sääli huomata. Onhan muutamat kuvat ihan komeita katsottavia, mutta eivät ne itsessään tuo valitettavasti mitään lisäarvoa heikolle hahmoille ja sitäkin laiskemmalle käsikirjoitukselle. Se vain toimii ikään kuin häiriötekijänä, jolla luodaan illuusio ''hyvästä'' elokuvasta.
Tämä on elokuva, joka pudottaa pallon hyvin aikaisessa vaiheessa, eikä nosta sitä takaisin käsiinsä juuri milloinkaan. Tilanne lähtee vain hiljalleen eskaloitumaan toinen toistaan järkyttävämpien ratkaisujen tielle, jotka johtavat uudemman kerran puuduttavan ennalta-arvattavaan lopputulokseen. Jos jotain positiivista pitäisi elokuvasta sanoa, niin nostaisin varmaan sellaisen seikan, että laadullisen luovuttamisen jälkeen naurettavuus ylittää kaikki odotukset, mikä jollain tapaa alkaa jopa huvittamaan katsojan näkökulmasta katsottuna. Sen idioottimaisuus osaa siis viihdyttää paikoitellen.
Rebel Moon - Part Two: The Scargiver on jollain ihmeen kaupalla jopa huonompi kuin edeltäjänsä, vaikka kokonaisuus on paperilla paljon yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi. Skaalaa on pienennetty huomattavalla tavalla intensiivisemmän tarinan mahdollistamiseksi. Koska käsikirjoitus sakkaa pahemman kerran, ei pieni asennemuutos tunnu mitäänsanomatonta jatko-osaakaan pelastavan, sillä ohjaaja sortuu samoihin sudenkuoppiin kuin aiemminkin toteuttaessaan ''alkuperäistä'' visiotaan. Yksittäiset hetket osaavat yllättää keskinkertaisella viihdearvollaan, mutta muuten tuotos on varsinainen pannukakku.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 24.4.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti