Ohjaus: Michael Sarnoski
Pääosissa: Lupita Nyong'o, Joseph Quinn, Alex Wolff,
Djimon Hounsou, Eliane Umuhire
Genre: Draama, Kauhu, Scifi
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia
Vuonna 2018 komediataustastaan tunnettu yhdysvaltalainen näyttelijä John Krasinski yllätti koko elokuvamaailman loistavalla draamapainoitteisella kauhuelokuvallaan Hiljainen paikka, joka onnistui vakuuttamaan katsojat ja kriitikot siitä, että miehellä voisi olla hyvin lupaava ura myös kameran takana. Ensimmäisen osan herättämän hurjan suosion ja massiivisen tuoton tuloksena ensimmäinen jatko-osa elokuvalle oli jo vireillä vasta muutaman viikon kestäneen teatterikierroksen jälkeen.
Hiljainen paikka Osa kaksi menestyi edeltäjänsä tapaan mainiosti, vaikka tienestit ottivatkin hieman takapakkia maailmalla vireellä olleesta koronaviruspandemiasta. Elokuvasarjan kolmatta elokuvaa lähdettiinkin lopulta työstämään samaisena vuonna. Yhdysvaltalainen Jeff Nichols julkistettiin ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi, mutta noin vuoden kestäneen työn jälkeen mies astui sivuun roolistaan. Tilalle astui Pig-nimisestä elokuvasta tuttu yhdysvaltalainen Michael Sarnoski.
Hiljainen paikka: Päivä yksi on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut esiosa, joka nimensä mukaan keskittyy tutuksi tulleen post-apokalyptisen maailman kaoottiseen ensimmäiseen päivään. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat myönnettävästi maltilliset, koska aiemmat osat ohjannut John Krasinski ei vastannut enää samalla tavalla narujen vetelemisestä. Siitä huolimatta takaraivossa paloi toivon kipinä, joka voisi parhaimmillaan nostaa elokuvan edeltäjiensä tasolle.
Parantumatonta syöpää sairastava Samira asuu New Yorkin ulkopuolella sijaitsevassa saattokodissa Frodo-kissansa kanssa. Siellä työskentelevä sairaanhoitaja Reuben onnistuu vakuuttamaan vastahakoisen naisen lähtemään ryhmämatkalle Manhattaniin katsomaan marionettiesitystä, jonka jälkeen he lähtisivät syömään pizzaa paikalliseen ravintolaan. Kaupungissa ollessaan tilanne alkaa nopeasti eskaloitumaan raiteiltaan, kun mysteerinen meteorisade yllättää ihmiset ja vihamieliset muukalaiset tekevät läsnäolonsa selkeäksi.
Mainittakoon alkuun, että Hiljainen paikka -elokuvat ovat onnistuneet todellakin vakuuttamaan minut omaperäisellä konseptillaan ja toinen toistaan kiehtovimmilla yksityiskohdillaan. Vaikka nimikkeet eivät olekaan välttämättä lajityyppinsä klassikkostatusta hamuilevia tapauksia, ovat ne tasalaatuisuudellaan ja loistavalla toteutuksellaan löytäneet vankan paikkansa suosituksien listoilta. Nyt on aika kuitenkin jatkaa käsiteltävän maailman pohjustamista ja avartamista esiosan voimin, jolla on kieltämättä isot saappaat täytettävänään. Onnistuiko se siinä?
Elokuva alustaa asetelmansa verkkaisella, mutta jouhevalla tahdilla. Pääsemme hyvin sisään käsiteltävään maailmaan ja sen tarjoamiin hahmoihin, jotka lähtisivät viemään tarinaa eteenpäin. Vaikka huomionarvoisia hahmoja onkin suhteellisen vähän käytettävissä, onnistuu käsikirjoituksen kirjoittanut ohjaaja repimään tarpeeksi syvyyttä heistä tehdäkseen tarinasta astetta merkittävämmän. Seuraamme elokuvassa Lupita Nyong'on esittämää Samiraa, joka elää hyvin melankolisissa tunnelmissa.
Kuten mainitsinkin aiemmin, nainen sairastaa parantumatonta syöpää, minkä vuoksi hän on menettänyt kaiken ilon ja toivon elämänsä suhteen. Samira ei tunnu innostuvan mistään, eikä välittävän muiden ihmisten mielipiteistä tai tunteista. Tähän asenteeseen tulee kuitenkin pian muutos. Eräänä päivänä näkymätön raja elämän ja kuoleman välillä sumenee, kun maapallo kokee yllättävän muukalaisten hyökkäyksen. Tämä raju käänne herättää konseptin vaikuttavasti eloon nostaen jännitystä ja vaaran tunnetta hetkessä korkeuksiin.
Pääsemme katsojina intiimisti käsiksi tilanteen aiheuttamaan pakokauhuun ja kontrolloimattomuuteen, joka tuntuu jatkuvasti kasvavan tilanteen edetessä. Vahvoista äänivirtauksistaan tunnettu New York toimii hienosti miljöönä, sillä kaupungin luonne itsessään pelaa oman tärkeän roolinsa kokonaiskuvassa. Kaupunkiasetelma tuo tapetille monia mahdollisuuksia ja riskejä, joihin voi tarpeen tullen tarttua, ja joita voi myös hyödyntää. Kun tarina vihdoin lähtee eskaloitumaan ja hyökkäys karkaa käsistä, tuntuvat ihmiset olevan todellisen helvetin armoilla.
Ei ainoastaan, että suuremmat ihmisjoukot aiheuttavat paljon riskitekijöitä tämänkaltaisessa konseptissa, mutta vaikka sääntöjä noudatettaisiinkin ovat lopputulokset vääjäämättömiä kohtalokkuutensa puolesta. Massiivisissa joukoissa on vaikea pysytellä hiljaa, äänien kasaantuessa muuten tyhjillään olevien katujen varrelle. Katsojan näkökulmasta katsottuna se herättää mielenkiintoisia ajatuksia etenkin konseptuaalisesti, kun sitä automaattisesti alkaa peilaamaan itseään käsiteltävän maailman uumeniin.
Tarinallisesti elokuva onnistuu pääosin tarjoamaan varsin jouhevan ja merkityksellisen aikajanan. Investoidumme käsiteltäviin hahmoihin moitteettomasti ja alamme loppua kohden jopa välittämään heistä, mitä en ehkä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen osannut odottaa. Vaikka muutamat yksityiskohdat jäävätkin hieman ihmetyttämään epäuskottavuudellaan, jäävät ne tarpeeksi taka-alalle häiritäkseen kokonaisvaltaista kokemusta. Samiran Frodo-kissa pitää kuitenkin mainita, koska tällaisessa tilanteessa kissa olisi automaattinen kuolema omistajalle. Yllättävästi, se ei tällä kertaa ollut.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on selkeästi saanut enemmän rahoitusta vyölleen. Kuvaus on aikalailla kokonaisuudessaan todella miellyttävää seurattavaa kaikkine pienine lisukkeineen ja kamera-ajoineen. Äänimaailma taas on jälleen kerran monella tapaa etunenässä, sillä koko elokuvasarjan konseptin pointti nojaa siihen koko painollaan. Vaikka efektikokonaisuudet eivät sellaisenaan erotu aiemmista osista väkevyydellään, ajavat ne vallan mainiosti asiansa.
Hiljainen paikka: Päivä yksi on yllätyksekseni oikein mainio esiosa kahdelle loistavalle elokuvalle, jotka tekivät elokuvasarjasta tähänkin asti niin miellyttävän seurattavan. Vaikka ennakkoon hieman kyseenalaistinkin sen tarpeellisuuden, onnistui se vakuuttamaan minut omaperäisyydellään. Vaikka konseptuaalisesti se ei ehkä tarjoilekaan mitään erityisen uutta yksityiskohtiensa puolesta, tekee maisemanvaihdos todellakin terää näin jälkikäteen pohdiskeltuna.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.7.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti