Ohjaus: Fede Álvarez
Pääosissa: Cailee Spaeny, David Jonsson,
Archie Renaux, Isabela Merced, Spike Fearn, Aileen Wu
Genre: Kauhu, Scifi, Jännitys
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Neljäkymmentäviisi vuotta sitten pääsimme sukeltamaan ensimmäistä kertaa Alien-elokuvasarjan kutkuttavaan ja monimuotoiseen tarjontaan, joka on sittemmin pitänyt sisällään paljon huikeita hetkiä ja ikäviä ohilyöntejä. Konsepti on vuosien mittaan koskettanut korkeimpia huippuja ja madellut pohjamudissa, mutta sen suosio on pysynyt siitä huolimatta koholla. Elokuvasarja kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini kaikkine vajaavaisuuksineen, joten uusien osien myötä odotusarvot tuntuvat aina nousevan pilviin julkaisun lähestyessä.
Alien: Romulus on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa myös mielipuolisesta Evil Dead -uudelleenfilmatisoinnista ja loistavasta Don't Breathe -elokuvasta vastannut uruguaylainen Fede Álvarez. Alkuun suoraan Hulu-striimauspalvelun valikoimaan suunniteltu tuotos alkoi pikkuhiljaa muovautumaan ja muuttumaan, mikä käänsi suuntauksen lopulta elokuvateatterijulkaisuun. Tämä tietenkin vain nosti kannattajien odotusarvoja entisestään. Onnistuuko Alien: Romulus viemään elokuvasarjan takaisin parrasvaloihin toteutuksensa puolesta?
Rain Carradine toimii yhtenä siirtokuntansa maanviljelijöistä, jotka tekevät pakon edessä töitä päästäkseen pois planeetalta. Ikävien käänteiden seurauksena nainen kääntyy kuitenkin vanhojen ystäviensä puoleen, jotka suunnittelevat kiertoradalla leijuvan hylätyn avaruusaseman anastamista tarvikkeiden ja muun myytävän materiaalin perässä. Epäileväinen Rain päättää liittyä lopulta mukaan operaatioon androidiystävänsä Andyn kanssa, mutta paikan päällä he huomaavat kuitenkin joutuneensa kasvotusten maailmankaikkeuden kauhistuttavimman elämänmuodon kanssa.
Alien: Romulus on elokuva, joka päättää palata takaisin juurilleen monessa eri asiayhteydessä. Se sijoittuu elokuvasarjan aikajanalla kahden ensimmäisen osan väliin, mikä nostaa automaattisesti kysymyksiä osien välisistä yhteyksistä. Vaikka elokuva keskittyykin pääpainotteisesti omaan pienimuotoiseen ja intiimiin tarinaansa, yhdistyy se yllättävän luontevalla tavalla edeltäjiinsä. Ensimmäiset kaksi kolmannesta rakentavat sitä varsin mukaansatempaavalla ja huolellisella tavalla, mikä tuntuu vain nostattavan innostusta entisestään.
Pääsemme helposti käsiksi käsiteltäviin hahmoihin ja heidän perimmäisiin funktioihin kokonaiskuvassa. Vaikka nuoren miehistön dynamiikka ei ehkä vastaakaan syvällisyydeltään ensimmäisen elokuvan realistiselta tuntuvaa ryhmädynamiikkaa, tuntuvat muutamat yksittäiset hahmot säkenöivän joukosta selkeästi osakseen. Cailee Spaenyn esittämä Rain ja David Jonssonin esittämä Andy-androidi toimivat elokuvan ehdottomina valopilkkuina. Rain tuskailee planeetalla hulmuavaa epäreilua byrokraatiaa, mikä evää hänen ulospääsynsä planeetalta viime hetkellä.
Andy taas on erityistarpeita vaativa androidi, josta nainen pitää omasta tahdostaan huolta veljenään. Kaksikko lyöttäytyy yhteen Rainin vanhan ystäväporukan kanssa, jolla on oikukas tehtävä edessään. Ryhmään kuuluvat entinen poikaystävä Archie Renauxin esittämä Tyler, onnellista elämää hamuileva Isabela Mercedin esittämä Kay, traumojensa kovettama Spike Fearnin esittämä Bjorn ja tämän etäiseltä vaikuttava tyttöystävä Aileen Wun esittämä Navarro. Miehistö lähtee matkaan ja tilanne alkaa paikan päällä mutkistumaan varsin kutkuttavaksi kissa-hiiri -leikiksi.
Ohjaaja Fede Álvarez pitää tunnetusti Alien-elokuvasarjaa lähellä sydäntään ja se näkyy kaikessa hänen tekemisessään. Ei ainoastaan, että mies onnistuu väkevästi tuomaan sen vahvimpia elementtejä osaksi elokuvaa, mutta hän ei myöskään kaihda suuria riskejä - ilmeisesti ollenkaan. Kahden väkevän ensimmäisen kolmanneksen jälkeen mies päättää nimittäin iskeä kaikki korttinsa pöytään. Tämä on se hetki jolloin osa katsojista saattaa mahdollisesti kääntyä elokuvaa vastaan. Näiden artististen ratkaisujen toimiminen vaatii katsojaltaan todellista uskon hyppyä tyhjyyteen, joka joko palkitsee tai rokottaa.
Tunnelmallisesti elokuva onnistuu pitämään kutkuttavan ja mysteerisen ilmapiirin väkevästi yllä, vaikka olemmekin katsojina hyvin tietoisia konseptista ja sen tavanomaisiksi muuttuneista toimintamalleista. Vaikka olemmekin nähneet kyseiset täydelliset elämänmuodot näytöllä jo monen vuosikymmenen ajan, onnistuvat ne edelleenkin aiheuttamaan selkäpiitä riipaisevia hetkiä oikein tilanteeseen aseteltuna. Luonteensa puolesta elokuva muistuttaa kovasti Alien - kahdeksas matkustaja -elokuvaa ja tilanteen kärjistyessä se alkaa kääntymään lähemmäs Aliens - Paluu -jatko-osaa, mikä on kieltämättä oikea ratkaisu.
Tämä kauhun ja toiminnan välinen symbioosi toimii lopulta yllättävän hyvin, eikä lähestymistavan käännekohta tunnu kulmikkaalta missään vaiheessa. Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on pääosin erinomaista vastaanotettavaa. Ei ainoastaan, että kuvaus ja visuaaliset ratkaisut miellyttävät silmää, mutta efektityöskentely on pätevää perusteiltaan. Vaikka yksittäiset visuaaliset efektit hyppäävätkin tietyissä kohdissa silmille ylilyövyydessään, tuntuvat säkenöivät käytännön ratkaisut antavan paljon anteeksi.
Benjamin Wallfichin sävellykset ammentavat nostalgisesti aiempien osien nuotteja osaksi omaperäistä kappalekirjoa, jolla on omiakin miellyttäviä ässiä hihassaan. Ne tuovat paljon tunnelmallista lisäarvoa kohtaukseen kuin kohtaukseen, mikä on hieno nähdä. Alien: Romulus on loistava juuriaan kunnioittava kauhuelokuva, joka hurjalla mahtipontisuudellaan kokeilee konseptinsa rajoja sekä mytologiansa, että avaran biologian käsityksensä puolesta. Vaikka monet ratkaisut eivät välttämättä jokaisen teekuppiin uppoaisikaan, toimii elokuva kokonaisuutena varsin vahvana näyttönä elokuvasarjan tulevaisuutta ajatellen.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.8.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti