Ohjaus: Osgood Perkins
Pääosissa: Maika Monroe, Nicolas Cage,
Blair Underwood, Alicia Witt, Michelle Choi-Lee, Dakota Daulby,
Kiernan Shipka, Lauren Acala, Jason Day, Lisa Chandler
Genre: Rikos, Jännitys, Kauhu
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
''Oh! There she is! The almost-birthday girl!''
Ajoittain eteen ilmaantuu sellaisia elokuvatapauksia, jotka onnistuvat lyömään itsensä niin sanotusti läpi jo ennen varsinaista julkaisua. Nykyään ei ole helppoa herättää ihmisten mielenkiintoa näinkin hektisessä ja jatkuvasti mullistuvassa maailmassa, mutta joissain tapauksissa kaikki tuntuu kuitenkin loksahtavan täydellisesti paikoilleen. Neon-tuotantoyhtiön levittämä Longlegs on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut kauhupainotteinen rikoselokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Osgood Perkins.
Elokuvan nerokas ja määrätietoinen markkinointistrategia on lähtenyt liikkeelle pienen pienistä leivän murusista, joita on pudoteltu ajan mittaan tarkoituksella katsojan ulottuville tämän uteliaisuuden herättämiseksi. Kyseinen mainoskampanja on tarjonnut kutkuttavaa mysteeriä, palavia kysymyksiä ja omistautunutta tekemisen meininkiä. Ratkottavista symboliviesteistä uskottaviin hätäpuheluihin tekijät ovat selkeästi tienneet miten lähestyä projektia ja sen levittämistä. Vastaako elokuva kuitenkin korkeita odotuksia vai jääkö tarjonta ohkaiseksi?
1990-luvulla nuori FBI-agentti Lee Harker on edennyt urallaan poikkeuksellisen nopeasti osuvien aistimaisten aavistuksiensa myötä. Nainen saa seuraavaksi tehtäväkseen selvittää yhtenevien perhesurmien taustoja ja niiden takana kapellimestarina toimivaa Longlegs-nimimerkillä varustautunutta sarjamurhaajaa, joka on pysytellyt toistaiseksi onnistuneesti anonyyminä. Tilanne alkaa kuitenkin keikahtelemaan astetta intensiivisemmin, kun Lee pääsee asian ytimeen käsiksi.
Osgood Perkinsin ohjaama Longlegs on elokuva, jota olen itse henkilökohtaisesti odottanut kuin kuuta nousevaa. Vaikka en ihan alusta asti päässytkään seuraamaan sen menestyksekästä markkinointikampanjaa, hyppäsin kelkkaan mukaan silti kuitenkin pari kuukautta ennen julkaisua sukeltamalla sen ulottuvaan kaninkoloon. Onnistuiko elokuva lopulta vastaamaan huutoon? Sanotaanko näin, että pääosin kyllä, mutta se ei ehkä painunut ihan niin muistettavasti kalloon kuin mitä olisin siltä toivonut ennakkoon. Lähdetään puimaan sitä nyt läpi.
Seuraamme tarinassa Maika Monroen esittämää Lee Harkeria, joka pääsee onnekkaan ja kutakuinkin onnistuneen kiinnioton jälkeen käsiksi astetta vaativampaan tutkintaan. Nainen on luonteeltaan etäinen ja pidättäytynyt, mutta kaikessa tyyneydessään hän on myös yllättävänkin tehokas työssään erikoisen osuvan aavistuksensa vuoksi. Edessä on jo vuosia kestänyt murhasarja, jossa lapsiperheet ovat joutuneet uhreiksi. Yhtenevänä seikkana tuntuu olevan se, että perheen isä on päättänyt yllättäen tappaa koko perheensä ja sen jälkeen itsensä siinä sivussa.
Jäljelle jää vain kryptinen viesti Longlegs-aliasta ylläpitävältä taholta, jonka henkilöllisyys on täydellinen mysteeri virkavallalle. Purkaessaan todistusaineistoa Lee huomaa monia yhteneviä seikkoja, jotka tuntuvat toistuvan kerta toisensa jälkeen. Nämä yksityiskohdat viittaavat myös vahvasti pakanalliseen uskomukseen, jota Longlegs aktiivisesti tuntuu ylläpitävän. Tilanne alkaa mutkistumaan yhä kierommaksi ja kierommaksi, kun nainen huomaa olevansa enemmän kietoutunut tapauksessa kuin osasi edes alkuun odottaakaan.
Sanotaanko näin, että elokuvan tarinalla on paljon lupaavia piirteitä. Etenkin ensimmäisellä puoliskolla mysteeriä uhkuva asetelma ja vangitseva tarinankerronta häikäisee vilpittömyydellään ja monitasoisuudellaan. Tarinaa rakennetaan kärsivällisesti ja määrätietoisesti eteenpäin, eikä siihen investoituminen jää ainakaan materiaalista kiinni. Pääsemme moitteettomasti käsiksi päähahmon vuoristoratamaiseen matkaan, joka pitää mielenkiinnon vakuuttavasti yllä pitkin kestoaan. Mikä tärkeintä, pystymme kuvittelemaan itsemme Leen saappaisiin, mikä korostaa painostavuutta entisestään.
Mitä pidemmälle kuitenkin etenemme tutkinnassa, sitä erikoisemmaksi konsepti alkaa muuttumaan. Elokuva nimittäin keskittyy paljon enemmän ''henkimaailmaan'' ja vaikeammin uskottaviin paranormaaleihin yksityiskohtiin kuin oletettua. Vaikka tämä puoli onkin jo tiedossa hyvissä ajoin, tuntuu se rokottavan sitä kauan ylläpidettyä uskottavuutta etenkin viimeisellä kolmanneksella. Elokuvan antagonistina toimiva Nicolas Cagen esittämä Longlegs-aliasta ylläpitävä mies on kieltämättä hämärä kaveri kaikin tavoin. Mies harjoittaa okkultismia ja sen avulla pystyy toimimaan jälkiä jättämättä.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva hipoo täydellisyyttä. Ottaen huomioon, että kyseessä on pienen budjetin indie-elokuva, on jälki poikkeuksellisen pysäyttävää seurattavaa. Ei ainoastaan, että kuvaus on upeaa kaiken kaikkiaan, mutta kuvasuhteilla ja -kulmilla leikittelyt todellakin osuvat maaliin efektiivisyytensä puolesta. Oletetusti 1990- ja menneisyyttä peilaava 1970-luku herää vaikuttavasti henkiin yksityiskohtiensa ja visuaalisten ratkaisujensa avustuksella. Myös lavastukset ja puvustukset tuntuvat sopivan ympäristöön moitteettoman oloisesti.
Teknisen puolen lisäksi elokuvan tunnelma on parhaimmillaan esimerkillistä koettavaa. Jo avauskohtauksesta huomaamme sen, että jännitys ja sen hallinnointi voi tehdä kaiken eron materiaalin vastaanotossa. Longlegs on kuin onkin yllättävän painostava ja selkäpiitä kutkuttava kokemus, joka jää roikkumaan takaraivoon jälkikäteen analysoituna. Vaikka sisällöstä voikin olla montaa mieltä, onnistuu elokuva ehdottomasti jättämään vähintäänkin hetkittäin epämiellyttävän tunteen katsojalle kuin katsojalle. Taustalla soi ohjaaja Perkinsin veljen Elviksen, eli Zilgin, sävellyksiä, jotka tuovat paljon tunnelmallista lisäarvoa materiaalille.
Longlegs on loistava rikostrilleri, joka uhkuu vangitsevaa mysteeriä ja häiritsevää tunnelmaa. Vaikka Seitsemän- ja Zodiac-elokuvat toimivatkin selkeästi ohjaajan inspiraation lähteinä, tuntuu se seisovan väkevästi myös omilla tukevahkoilla jaloillaan. Vaikka elokuvan suunta onkin hieman ennalta-arvattava yliselittelemisen takia ja tahti kiristyykin turhan nopeaksi tilanteen eskaloituessa loppua kohden, ovat sen rakenteelliset tukipilarit pääpiirteittäin kunnossa. Lopuksi - vaikka pidinkin kokemuksesta todella paljon, olisi pienellä hienosäädöllä voinut teoksesta muovata jopa mestarillisen klassikon tulevien sukupolvien koettavaksi.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 5.8.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti