Civil War (2024) - arvostelu

 
Ohjaus: Alex Garland
Pääosissa: Kirsten Dunst, Wagner Moura, Cailee Spaeny,
Stephen McKinley Henderson, Sonoya Mizuno, Jefferson White,
Jesse Plemons, Nelson Lee, Karl Glusman, Jin Ha
Genre: Draama, Toiminta, Jännitys
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Alex Garland on brittiläinen elokuvaohjaaja, joka on onnistunut ponnauttamaan itsensä näyttävästi elokuvien rakastajien yleiseen tietoisuuteen. Vaikka mielipiteet herrasta ovatkin olleet vaihtelevia vuosien mittaan, ovat suurin osa katsojista olleet tyytyväisiä hänen filmografiaansa tähän mennessä. Itsekin pidän Garlandia todella lupaavana tapauksena ja odotukset hänen tulevia projekteja kohtaan ovat kädenjäljen tapaan tasaisen korkealla tasolla.

A24-tuotantoyhtiön Civil War on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut dystooppinen draamaelokuva, jonka ympärillä kuohui räikeästi julkaisun alla. Johtuen teoksen poliittisesta latauksesta, ovat katsojat puoleen ja toiseenkin vääntäneet keskenään kättä sen pätevyydestä ja toimivuudesta. Sehän on tietenkin ihan ymmärrettävää, koska käsiteltävä aihe herättää paljon ajatuksia ja tuntemuksia ihmisissä. Johtuuko tämä niin sanottu ''empiminen'' poliittisesta sanomasta vai jostain ihan muusta?


Sisällissota on ahmaissut Yhdysvallat. Autoritaarinen liittovaltiohallitus, jota johtaa kolmannen kauden presidentti, on separatistiliikkeiden tiukassa tähtäimessä. Vaikka presidentti väittääkin voiton olevan jo varmaa, on odotettua, että Teksasin ja Kalifornian johtamat ''länsijoukot'' saavuttavat pian Washingtonin viimeistelläkseen tehtävänsä loppuun. Selvittyään itsemurhapommituksesta New Yorkissa, kaiken nähnyt sotavalokuvaaja Lee Smith ja toimittajakollega Joel lähtevät mentorinsa Sammyn ja nuoren valokuvaajanalun Jessien kanssa matkaan haastatellaakseen eristettyä presidenttiä.

Civil War on elokuva, joka jakaa mielipiteitä jonkin verran, mutta ei välttämättä sen poliittisen suuntauksensa vuoksi, vaan enemmänkin lähestymistapansa. Elokuva ei nimittäin varsinaisesti valitse puolia, vaan kertoo pienimuotoisen tarinan keskellä sekasortoa, jonka on määrä toimia ikään kuin kommentaarina sodan keskellä asuvien kokemuksista ja olosuhteista, jotka vaativat oman ikävän taakkansa tavalla tai toisella. Vaikka konsepti onkin paperilla varsin laaja idealtaan, on toteutus paljon maltillisemmalla tavalla kontrolloitu.


Seuraamme tarinassa Kirsten Dunstin esittämää urallaan paljon kokenutta Lee Smithiä, sotavalokuvaajaa, joka on turtunut ajan mittaan toinen toistaan hirveimmistä näyistä. Nainen työskentelee läheisesti kollegansa Wagner Mouran esittämän Reutersin toimittajan Joelin kanssa. Eräänä päivänä he suunnittelevat matkaavansa pääkaupunkiin haastatellakseen presidenttiä ennen mahdollista vallankaappausta. Stephen McKinley Hendersonin esittämä The New York Timesin toimittaja Sammy saa kuulla suunnitelmasta ja pitää sitä itsemurhatehtävänä.

Ankaran kritisoimisen jälkeen mies kuitenkin päättää liittyä mukaan, koska ajattelee kaksikon olevan hyvällä asialla liikenteessä. Toimittajaryhmän täydentää nuori ja kokematon valokuvaajanalku Cailee Spaenyn esittämä Jessie Collin, joka pitää Leetä esikuvanaan ja haluaa näyttää taitonsa maailmalle. Tapahtumarikas matka pitää sisällään paljon pysäyttäviä hetkiä ja käänteitä, jotka muovaavat tarinasta varsin intiimin ja ajatuksia herättävän vastaanotettavan. Vaikka pinnallisesti elokuva ei näyttäisi olevan kovinkaan erikoinen, pitää se hienovaraisesti sisällään paljon asiaa ja sanomaa, minkä taakse asettua.


Jos ollaan rehellisiä, en ole politiikan suurin ystävä - tai oikeastaan siitä puhumisen. Aihe on yleisimmin kuin tulikuumilla kivillä kävelyä konsanaan, eikä sekään kuulosta kovinkaan nautinnolliselta. Politiikka herättää tunteita moneen suuntaan, eikä siitä puhuminen tavallisten kaduntallaajien kanssa ole kovinkaan palkitsevaa. Keskustelut nimittäin kääntyvät melkein aina mittelöiksi, joita kukaan ei toivo etsiessään yhteisymmärrystä. Civil War antaa hyvän katsauksen tilanteeseen, jossa maa on jakautunut moneen ideologiaan ja uskomukseen sisällissodan alla.

Ohjaaja Garland lähestyy asiaa kuin puolueettomana sivusta katsojana. Näemme kaikkien osapuolten näkökannat asiaan ja motivaatiot toimia tietyllä tavalla, vaikka emme olisikaan samaa mieltä heidän kanssaan. Tässä meneekin se elokuvan mielenkiintoisin raja. Kuka on oikeasti hyvä ja kuka paha? Me näemme asiat tietyllä tavalla ja vastapuoli näkee ne omalla tavallaan. Toki, suuntaa-antavia merkkejä varmasti löytyy puolelta, jos toiseltakin, mutta totuus on aika radikaali käsite etenkin politiikassa. Sitä käsiteltävät hahmot yrittävät kuitenkin ikuistaa.


Elokuva tuo erinomaisesti esille sodan ajan pahaenteisen ilmapiirin ja tunnelman, joka ilmenee vaaran verukkeella jokaisen kulman takana. Sivulliset ihmiset ovat käytännössä aina sellaisia tapauksia, jotka kärsivät asetelmassa eniten - etenkin he, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Toimittajaryhmä ikuistaa näitä sydäntä riipaisevia ja häiritseviä hetkiä lähietäisyydeltä tuodakseen valon olennaiseen. Vaikka hahmot eivät välttämättä olisikaan suuremmassa mittakaavassa kovinkaan isossa roolissa sodan kulkuun, tuovat he maanläheisellä luonteellaan oman intiimin näkemyksensä sen keskellä elämiselle.

Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva vakuuttaa varteenotettavuudellaan. Sinemaattisempi lähestymistapa visuaalisiin aspekteihin pitää sisällään myös paljon dokumentaarisia piirteitä, mikä tuo sodan tuoman kauhut ja jäljet uskottavammin esille. Niitä yhdistellään varsin luontevalla tavalla, eikä yksikään kuva tunnu olevan ylimääräinen tai pakotettu. Musiikkivalinnat osaavat olla ajoittain hieman erikoisia, mikä hieman niissä hetkissä yllätti, mutta onneksi vain tietyissä kohtauksissa. Muuten tuotannollinen arvo on korkealla tasolla.


Civil War on loistava lähitulevaisuuteen sijoittuva dystooppinen draamaelokuva, joka pelottavaa kyllä, ei tunnu edes kaukaa haetulta mahdollisuudelta. Dokumentaariset visuaaliset lisäykset tuovat käsiteltävään tematiikkaan myös valtavasti uskottavuutta ja painoarvoa. Roolisuoritukset ovat erinomaisia ympäri pöydän. Näyttelijät käytännössä katoavat täysin hahmojensa helmaan ja hyvä niin. Vaikka lopetus ehkä kiiruhtaakin läpi sisältönsä, onnistuu elokuva jäämään vakuuttavasti mielen päälle roikkumaan. Garlandin tulevia projekteja innokkaasti odotellessa.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.10.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com

Kommentit