Ohjaus: Jeff Wadlow
Pääosissa: DeWanda Wise, Tom Payne, Taegen Burns,
Pyper Braun, Matthew Sato, Samuel Salary, Verónica Falcón,
Betty Buckley, Dane DiLiegro, Michael Bekemeier
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 44 minuuttia
Kauhun genren suurimpiin tuotantoyhtiöihin kuuluva Blumhouse on ollut aikamoinen anomalia jo yli kokonaisen vuosikymmenen ajan. Kyseessä on yhtiö, joka löysi erinomaisen tavan tienata hurjia määriä rahaa ''alirahoitetuilla'' kauhuelokuvillaan. Vaikka materiaalin laatu onkin poukkoillut rajusti mittarilla, ovat tienestit ovat olleet kuitenkin suurimmilta osin varsin vaikuttavaa seurattavaa. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan anna katsojan näkökulmasta katsottuna kovin luotettavaa kuvaa yhtiöstä, mutta sehän on toissijaista vastapuolelle.
Imaginary on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut yliluonnollinen kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Jeff Wadlow. Herra on vastannut aiemmin esimerkiksi Kick Ass 2-, Truth or Dare-, sekä Fantasy Island -elokuvista. Oli täten reilua sanoa, etteivät odotukset uutta elokuvaa kohtaan olleet kovinkaan korkealla. Muistan katsoneeni traileria muutaman kymmentä sekuntia ja naurahtaen lopetin sen kesken, koska elokuva tuntui jo siinä vaiheessa perimmiltään läpinäkyvältä rahastukselta. Skeptisyydestäni huolimatta lähdin katsomaan elokuvaa ''avoimin mielin''.
Kun Jessica muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa nelihenkisen uusperheensä kanssa, hänen nuorin tytärpuolensa Alice löytää kellarista vanhan pehmonallen nimeltään Chauncey. Alicen äkkinäisen käytöksen muuttumisen johdosta Jessica päättää puuttua asiaan ymmärtääkseen, että mistä tässä on perimmiltään kyse. Nopeasti naiselle ilmenee kuitenkin se, että Chauncey pitää sisällään paljon enemmän yllätyksiä kuin mitä kukaan osasi alkujaan odottaa sukeltaen samalla omaan oikukkaaseen menneisyyteensä tapahtumien selvittämiseksi.
Imaginary on elokuva, jonka ympärillä ei kuhissut tavanomaista enempää mediaintoa. Toki, vastaanotto on ollut käytännössä kokonaisuudessaan negatiivista ja siitä on kyllä informoitu äänekkäästi julkaisuaikoihin, mutta se on ollut enemmän tai vähemmän odotettua ottaen huomioon kaikki ennakkotiedot esiripun takaa. Onko elokuva tosissaan niin huono, mitä siitä annetaan ymmärtää? Sanotaanko näin alkuun, että hyvin varhaisessa vaiheessa katsojalle tulee ilmi se, että elokuvan ongelmat ovat suuria ja jatkuvasti läsnä.
Toiveita ei nostata myös sekään, että se astuu jatkuvasti jokaiseen kauhun genren sudenkuoppaan ja kliseeseen, minkä se voi edestään vaan löytää. Seuraamme tarinan muovautumista nopealla tahdilla, eikä jälki tunnu todellakaan vakuuttavan. Lastenkirjojen kirjoittajana ja kuvittajana elantonsa tekevä DeWanda Wisen esittämä Jessica on naimisissa eronneen muusikon Tom Paynen esittämän Maxin kanssa. Maxilla on edellisestä avioliitostaan kaksi tyttöä: Taegen Burnsin esittämä teini-ikäinen tytär Taylor, sekä puolet tätä nuorempi Pyper Braunin esittämä Alice.
Hahmot jäävät vähäisistä yrityksistä huolimatta todella yksiulotteisiksi ja väljiksi vastaanotettaviksi. Yksikään heistä ei onnistu herättämään minkäänlaisia tuntemuksia tai merkityksellistä ajateltavaa elokuvan suhteellisen mielenkiintoiseen ideaan peilatessa. Turhauttava ennalta-arvattavuuskin aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä tuntuu ihan kuin tekijöillä ei ollut edes alkukantaista haluakaan yrittää täysillä. En tiedä johtuuko se vain käsikirjoittajista vai liian monen kokin yhteispelistä, mutta yksi asia on kuitenkin varmaa: elokuva ei näytä omaavan mitään omaperäistä vyöllään.
Kliseistä puhumattakaan tuotos tuntuu vain matelevan nopeatahtisuudestaan huolimatta läpi tylsän tarinansa. Muista elokuvista hyvin selkeästi lainaileva Imaginary ei edes yritä keksiä omia ideoita tai nokkelia yhdistelmiä tehdäkseen konseptistaan edes jollain tasolla uniikimman. Ei sillä, etteikö sillä olisi mahdollisuutta siihen. Itse henkilökohtaisesti odotin elokuvalta ainakin alkukantaista jännitystä - olkoot se kuinka vähäistä tahansa. Valitettavasti se ei pakota katsojaa purra hammasta ollenkaan. Ne harvinaiset hetket, jolloin hyppysäikäytyksiä esiintyy näytöllä, pilataan ne joko laiskojen artististen ratkaisujen johdosta tai yleisen ponnettomuutensa takia.
Visuaalisesti elokuva on selkeästi inspiroitunut lukuisista hiljattain julkaistuista teoksista, minkä vuoksi sen oma visio jää täysin jyrän alle kokonaiskuvassa. Se yrittää parhaansa mukaan peitellä pimeydellä vajavaista toteutustaan efektipuolella, mutta se illuusio on rikki ennen kuin se ehtii edes muovautua alkutekijöihinsä. Sävellykset jäävät täysin taka-alalle, eivätkä ne tuo kokonaiskuvaan juuri mitään lisäarvoa kohtauksesta riippumatta. Tunnelmallisestikin elokuva jää todella vaisuksi, mikä sinetöikin sen kohtalon näyttävästi. Eli kyllä se on kritiikkinsä toden teolla ansainnut. En vain uskonut sen olevan näin ponneton.
On kieltämättä ikävä parjata elokuvaa kaikesta, mitä näytölle on ikuistettu, mutta jos laatu on tätä tasoa ja halu näyttää näin matalalla, niin miten kritiikkiä voisi edes rehellisesti pyörtää? Suhteellisen lupaavasta konseptista huolimatta juuri mikään ratkaisu ei tunnu tarjoavan mitään tavanomaisesta poikkeavaa muistettavaa jälkikäteen puhumattakaan toimivuudesta. Konseptista voisi saada aikaiseksi ihan pätevänkin elokuvan nojaten psykologiaan syvemmin, mutta näillä eväillä ei yksinään pitkälle pötkitä ilman selkeää suuntaa. Imaginary vain matelee nopeasti läpi tylsän ja mitäänsanomattoman tarinansa, joka sääli kyllä aiheuttaa enemmän turhautumista kuin mitään muuta.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti