Ohjaus: Parker Finn
Pääosissa: Naomi Scott, Rosemarie DeWitt,
Kyle Gallner, Lukas Cage, Miles Gutierrez-Riley, Peter Jacobson,
Raúl Castillo, Dylan Gelula, Ray Nicholson
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia
Kauhuelokuvien ulottuvassa maailmassa tapahtuu yleensä paljon ja hyvin tiheään tahtiin. Monesti nämä kyseiset julkaisut ilmestyvät myös kaikkien tietoisuuteen poikkeuksellisen näyttävin metodein. Yksi viimeisimmistä esimerkeistä tapahtui vuonna 2022, jolloin katsojat saivat vastaansa lopulta viraaliksi nousseen Smile-elokuvan, joka toden teolla jätti oman jälkensä liikkuvien kuvien täyttämään yhteiskuntaan tavalla tai toisella. Vaikka elokuvasta voikin olla montaa mieltä, oli jatko-osa enemmän kuin taattu voittoisan elokuvateatterikierroksen jälkeen.
Smile 2 on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa edellisenkin osan nikkaroinut yhdysvaltalainen Parker Finn. Odotukseni jatko-osaa kohtaan olivat todella varautuneet ja epäileväiset, koska yleisimmin tämänkaltaisten elokuvien jatko-osat osaavat ampua ohi maalin ja näyttävästi. Vastapainona on pakko mainita, että ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaava Finn ei selkeästikään halunnut ideansa joutuvan pelkäksi rahanpainokoneen uhriksi, vaan halusi syventyä sen moninaisiin mahdollisuuksiin.
Traumaattisesta autokolarista selvinnyt pop-sensaatio Skye Riley valmistautuu uudelle maailmankiertueelleen ja alkaa kohdata toinen toistaan kammottavimmiksi muuttuvia selittämättömiä tapahtumia, jotka koettelevat tätä kaksin käsin. Paisuvan kauhun ja massiivisen kuuluisuuden paineen musertama nainen joutuu uudemman kerran kohtaamaan synkkääkin synkemmän menneisyytensä saadakseen takaisin kontrollin elämästään ennen kuin se luisuu lopullisesti hänen käsistään. Voiko kuoleman täyttämää janaa edes pysäyttää?
Ensinnäkin on mainittava, että pidempi taukoilu elokuvista on ollut turhauttavaa koettavaa syistä, jotka ovat liian tulkinnanvaraisia jopa minulle tekstimuotoon selitettäväksi. Tämä selkeä aukko elämässä oli johtanut kuitenkin siihen, että olin enemmän kuin innoissani palatessani takaisin valkokankaan äärelle, vaikka odotukset itse elokuvaa kohtaan olivatkin pessimistiset ennakkoon. Smile 2 aloittaa tarinansa yhdistämällä edellisen elokuvan tapahtumat yhdeksi luontevaksi jatkumoksi viedäkseen edellisen elokuvan roikkuvia tarinalankoja selvemmille vesille.
Tämän jälkeen hyppäämmekin suoraan käsiteltävien hahmojemme esittelyjen pariin ja niin sanotusti itse asiaan. On hienoa nähdä, että tekijät ottavat hieman takapakkia konseptistaan löytääkseen täysin uudenlaisen perspektiivin käsiteltävästä asiasta. Edellisessä elokuvassa seurasimme tavanomaista kansalaista muistuttavaa psykiatria, jonka arki kääntyy päälaelleen ikävän yhteensattuman seurauksena, kun taas jatko-osa ottaa samaisen kaavan syöttäen sen julkisuuden henkilön elämään ja häntä jo valmiiksi ympäröivään hektiseen ympäristöön.
On kieltämättä kiehtovaa seurata, kuinka hymy ja sen merkitys muuntautuu kyseisessä konseptissa. Yhdistämme hymyn yleensä iloon ja ystävällisyyteen, kun taas tässä elokuvassa sen todellista merkitystä ei välttämättä erota päähahmon näkökulmasta katsottuna. Ensimmäisessä osassa hymy tuntui ikään kuin epäluonnolliselta ja alleviivatulta vaaran merkiltä etenkin kaikkien ongelmien ja traumojen täyttämässä ympäristössä, kun taas jatko-osassa julkisuuden henkilöiden ympärillä vellova mediapeli antaa sen luonteelle jopa uskottavan alibin.
Skye yrittää parhaansa mukaan pitää pikkuhiljaa tieltään erkaantuvan todellisuudentajunsa raiteilla, mutta se osoittautuukin varsin haastavaksi ja jossain määrin jopa toivottomaksi tehtäväksi. Jatko-osa on yllätyksekseni astetta syvällisempi sukellus traumojen täyttämään tematiikkaan ja sen metaforisiin yksityiskohtiin kuin edeltäjänsä, mikä saa elokuvan tuntumaan astetta merkityksellisemmältä ja niin sanotusti keskittyneemmältä kokonaisuudelta. Toki, elokuva edelleen ratsastaa monella laiskalla säikäyttely-yrityksellään, mutta joukossa on myös monta kuumottavaakin ideaa, jotka yllättävät hienovaraisuudellaan.
Jatko-osa on budjetin nousun myötä myös astetta graafisempi materiaaliltaan, mikä tuo oman koukuttavan adrenaliinipiikkinsä kokonaiskuvaan. Vaikka muutamat visuaaliset efektit hyppäävätkin silmille ikävästi viimeistelemättömyydellään, on laatu yleisesti ottaen yllättävän korkealla tasolla. Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva onnistuu myös tarjoamaan todella miellyttävän esitystavan, joka aika ajoin jopa vangitsee katsojan vastustamattomasti lumoonsa. Sävellykset ja musiikki tuo oman mausteensa painostavaan tunnelmaan, jota yritetään kiristää jatkuvasti äärirajoilleen.
Skye Rileytä esittävä Naomi Scott säkenöi etualalla ja kannattelee elokuvan illuusiota yllä varsin vaikuttavalla tavalla. Vaikka muutamat ympärillä operoivat näyttelijät vaakkuvatkin suorituksensa uskottavuutensa puolesta, ajavat he asiansa kokonaiskuvassa haavoittamatta sitä liikaa pidemmässä juoksussa. Vaikka kaikki vaaran merkit olivatkin ilmassa, onnistuu Smile 2 yllättämään pätevällä kädenjäljellään. Se tulee varmasti jakamaan mielipiteitä puoleen, jos toiseenkin, mutta uskallan siitä huolimatta sanoa, että elokuva tulee menestymään erinomaisesti lippuluukuilla edellisen osan tapaan.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti