Taso 2 | El Hoyo 2 (2024) - arvostelu

 
Ohjaus: Galder Gaztelu-Urrutia
Pääosissa: Milena Smit, Hovik Keuchkerian, Natalia Tena,
Óscar Jaenada, Iván Massagué, Zorion Eguileor, Antonia San Juan
Genre: Kauhu, Jännitys, Scifi
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Vuonna 2019 Netflix-striimauspalvelu julkaisi espanjalaisen Galder Gaztely-Urrutian säestyksellä puhuttelevan Taso-elokuvan, joka nousi nopeasti katsojalukujen kärkeen. Tämä suosio ilmeisesti välitti viestin tekijöille siitä, että teokselle pitää saada aikaiseksi jatko-osa. Vaikka mielestäni se ei tarkoittaisikaan sitä suoranaisesti, se logiikka tuntuu vain toimivan sillä tavalla nykyaikana. Vuonna 2024 julkaisunsa saanut Taso 2 on kauhupainotteinen scifielokuva, jonka katsomista odotin pidättäytyneellä optimistisuudella. Tarvitsiko se jatkoa vai tarjosiko yksi osa kaiken oleellisen ideasta?


Dystooppisella pystysuuntaisella vankilalla on ainutlaatuinen rakenne, joka pistää ihmisten itsekurin todelliseen testiin. Kolmesataakolmekymmentäkolme kerrosta asuttavat vapaaehtoisesti mukaan osallistuneet tahot ja niiden keskellä kulkee iso aukko, joka yhdistää kaikki tasot toisiinsa. Joka päivä ruoalla - osallistujien toiveiden mukaisesti - ladattu alusta laskeutuu tämän aukon läpi kerros kerrallaan pysähtyen kahdeksi minuutiksi. Ylemmissä kerroksissa olevat osallistujat pääsevät ruokaan ensiksi käsiksi, kun taas alemmilla tasoilla olevat taistelevat tähteiden perään.

Jokaisen kuukauden lopussa osallistujat jaetaan satunnaisesti uusiin kerroksiin vailla sen suurempia lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä. Perempuan ja Zamiatin ovat herätessään sellitovereita, jotka pääsevät varsin nopeasti kiinni paikan todelliseen luonteeseen. Heille ilmoitetaan yhteisistä säännöistä ylempien syöppöjen osalta ja nämä ohjeistavat kaksikkoa pitämään itsehillintänsä syödessään toivomiaan ruokia. Yhteistyötä kannattelevan liikkeen takana toimii kuitenkin barbaariksi luonnehdittu mies, joka käyttää seuraajiaan väkevästi hyväksi manipuloidakseen ruokaketjua hyödykseen.


On olemassa elokuvia, jotka saavat jatko-osia ja onnistuvat sitä kautta avartamaan entisestään kiehtovaa konseptia tai maailmaa. Valitettavasti on myös olemassa sellaisiakin elokuvia, jotka eivät välttämättä tarvitsisi jatkoa pitääkseen oman mysteerisyytensä ja puhuttelevuutensa pidempään yllä. Nykymaailmassa liikkuvia kuvia tuotetaan yhä enemmän ja enemmän vain tienestin verukkeella. En sano missään nimessä, etteikö tilanne ollut aiemmin samanlainen, mutta entisaikaan elokuviin pistettiin sentään aikaa ja oikeaa ajatusta, minkä vuoksi niitä muistellaan lämmöllä.

Nykyaikana yhä enemmän ja enemmän jopa suurimmista julkaisuista tuntuvat poikkeuksellisen mitäänsanomattomilta ja turhilta perusteiltaan, minkä vuoksi koko elokuvateollisuuden tulevaisuus tuntuu olevan vaakalaudalla. Asiaa voisi analysoida loputtomiin, mutta pointti on kuitenkin siinä, että jotkut jatko-osista ovat ajatuksenkin tasolla tarpeettomia. Taso 2 on yksi niistä elokuvista, joita lypsetään kuin avutonta karjaa konsanaan ja katsojien kustannuksella. On epäreilua sanoa, etteikö konseptilla olisi ollut mahdollisuuksia päteväänkin jatko-osaan, mutta näin jälkiviisaana se on ihan oikeutettua todeta.


Seuraamme tarinassa Milena Smitin esittämää Perempuania, joka osallistuu vapaaehtoisesti kyseiseen vankiohjelmaan. Nainen ja hänen sellitoverinsa Hovik Keuchkerianin esittämä Zamiatin vaikuttavat ainakin alkuun ihan lupaavilta päähahmoilta paperilla, mutta ajan kanssa se potentiaali tuntuu vain valuvan hukkaan. Vaikka mitään aiemmasta poikkeavaa ei asetelmassa tunnukaan olevan alkuun, alkaa se muovautumaan rajusti tilanteen kehittyessä yhä väkivaltaisemmille teille. Luonteeltaan ja sanomaltaan elokuva on varsin yksitoikkoinen edeltäjäänsä verrattuna, mikä on jossain määrin jopa odotettuakin.

Samaa luokkaerottelun kritiikkiä sovelletaan monessa eri skenaariossa, mutta jokin siinä tuntuu olevan siltikin vinossa. Jatko-osa lähtee kokeilemaan konseptin kestävyyttä varsin erikoisella tavalla. Yksityiskohtia muutetaan tietoisesti rajoitteellisemmiksi, jotta se onnistuisi pitämään ''jännityksen'' niin sanotusti yllä. Vaikka samat arvot ja säännöt pätevätkin kuin ennenkin, ovat ne nyt poikkeuksellisen kirjaimellisia seurattavia kaiken kaikkiaan. Edellisessä osassa nojattiin vahvasti hahmojen inhimillisyyteen ja moraalisuuden tajuun, kun taas jatko-osassa siitä on tehty laki ja taakka osallistujille.


Tietenkään kaikki vapaaehtoisvangit eivät näitä sääntöjä seuraa, mikä aiheuttaa luonnollisesti eripuraa ja kilpailua heidän välillään. Valitettavasti sen kaiken näkee tällä kertaa jo ennen kuin elokuva edes alkaa saamaan lisää kierroksia moottoriinsa, minkä vuoksi sen seuraaminen muuttuu varsin turruttavaksi ja monotoniseksi koettavaksi. Emme juurikaan välitä käsiteltävistä hahmoista tai heidän kohtaloistaan, minkä vuoksi toinen toistaan erikoisemmat motiivimuutokset eivät aiheuta muita merkittäviä tunteita kuin ihmetystä katsojassaan.

Vahvoja teologisia vivahteita sisältävä tarina mässäilee kunnolla viittailevilla yksityiskohdillaan, jotka tuntuvat pidemmän päälle tungettelevilta luonteeltaan. Varsinainen mysteerihän kohdistuu tässä vaiheessa kuilun luojaan ja sen perimmäiseen tarkoitukseen, jota ei missään muodossa ihmetellä tarinan aikana. Esiripun takana sadistisella kokeilulla olisi varmasti enemmänkin kiehtovia palasia konseptiin lisättäväksi, mutta ne jätetään täysin huomioimatta jo tutuksi tulleen kaavan uudelleenkierrättämiseksi, mikä on sääli huomata. Suunnattomuus nimittäin paistaa selkeästi rivien välistä.


Kaikesta tekemisestä tuntuukin uhkuvan se, että tätä lehmää aiotaan lypsätä niin kauan, kunnes joku pistää vastaan. Vaikka Taso 2 voisi mahdollisesti toimia toisesta näkökulmasta katsottuna tai uusien paljastusten myötä, päättää se jatkaa urakkaansa kierrättäen samoja tuttuja ratkaisuja ja ideoita, joista ei saa edes mitään merkityksellistä irti myöhempää pohdintaa varten. Vaikka näyttelijät suoriutuvatkin työstään arvostettavasti ja tekninen puoli osaa olla paikoitellen näyttävääkin vastaanotettavaa, tuntuvat panokset loppuneen jo ensimmäisen elokuvan myötä. 


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.11.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com

Kommentit