Trap (2024) - arvostelu

 

Ohjaus: M. Night Shyamalan

Pääosissa: Josh Hartnett, Saleka Night Shyamalan,

Ariel Donoghue, Alison Pill, Hayley Mills, Jonathan Langdon,

Mark Bacolcol, Scott Mescudi, Russell Vitale

Genre: Jännitys

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Yhdysvaltalainen M. Night Shyamalan on ohjaaja, jonka jokainen elokuvaharrastaja varmasti tietää ja tuntee. Ailahtelevana tapauksena tunnettu herra on jakanut mielipiteitä rajusti töidensä puolesta etenkin viime vuosien aikana. Vaikka pidänkin Shyamalania uniikkina ohjaajana, on filmografia kieltämättä täynnä todellisia sukelluksia. Trap on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut jännityselokuva, jota en itse henkilökohtaisesti odottanut kovinkaan paljoa edellisten ohilyöntien seurauksena. Annoin sille kuitenkin mahdollisuuden yllätykseen. Käyttikö se sen hyväksi?

Philadelphialainen palomies Cooper Abbott vie teini-ikäisen tyttärensä Rileyn tämän lempimusiikkiartistin, Lady Ravenin, konserttiin palkinnoksi erinomaisesta koulumenestyksestä. Siellä Cooper huomaa ohimennen epätavallisen korkean poliisipainotuksen sisästadionin ympärillä ja seinien sisällä, mikä saa miehen odotetustikin uteliaaksi. Aktiivisen nuuskimisen seurauksena hän saa lopulta tietää kojumyyjä Jamieltä, että FBI yrittää saada kiinni ''Teurastaja''-nimellä tunnetun sarjamurhaajan, jonka olisi määre ilmestyä paikalle.

Trap on tapaus, jolla on kieltämättä ihan mielenkiintoinen konsepti takanaan. Vuoden 1985 Flagship-operaatiosta inspiroitunut elokuva päättää ainakin ohjaajan mukaan viedä Uhrilampaat Taylor Swiftin konserttiympäristöön. Rohkeasti sanottu. Ennakkoon tiesin vain tapahtumapaikan ja sen, että sarjamurhaaja yritetään saada siellä nalkkiin. Murhaajan henkilöllisyydestä en ollut ennakkoon tietoinen, vaikka alkukantainen teoriani toteutuikin jo ensiminuuttien aikana. Jos olette elokuvan markkinointimateriaaleja nähneet ennen katsastusta, tiedostatte, että ensimmäinen ''käänne'' paljastetaan jo siinä vaiheessa.

Jos tuo yksityiskohta oltaisiin pidetty visusti mysteerinä ennakkoon, olisi paljastus voinut kieltämättä saada aikaiseksi ihan miellyttävänkin reaktion. Itselleni toki tämä oli mysteeri, koska en traileria katsonut koskaan kymmentä sekuntia pidemmälle, mutta osasin valitettavasti odottaa sitä näkemäni perusteella, koska se tuntui kaikista todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Josh Hartnettin esittämä Cooper on nimittäin tuo etsitty Teurastaja. Tämä ratkaisu yllätti hieman siinä hetkessä, koska odotin ohjaajan tyyliä mukailevaa paljastusta vasta elokuvan loppua kohden.

Seuraamme tarinassa, kuinka mies joutuu kuin rottana konsanaan kaivertamaan tiensä ulos tiukasti vartioidusta areenasta. Päähahmona Cooper on varsin pidettävä ja perhekeskeinen veijari, joka selkeästi välittää perheestään ja ehdollisesti myös muista ihmisistä, mutta hänellä on synkkä kääntöpuoli, joka kontrolloi tätä alitajuntaisesti koko ajan. Rikollisena mies lähtee tietenkin nuuskimaan paikkoja ja selvittämään mahdollisia vaihtoehtoja vääjäämättömän ratsian välttämiseksi, mutta tilanteen kehittyessä nämä ideat valuvat jatkuvasti hukkaan erinäisistä syistä.

Samaan aikaan kun Cooper yrittää selvittää tiensä selville vesille, hänen on pidettävä myös omaa alibiaan yllä muiden silmissä, mikä tuntuu olevan se haastavin dilemma tilanteessa. Idean tasolla elokuva on varsin mehukas ja monesta näkökulmasta katsottuna todella lupaava. Ensimmäisen kolmanneksen aikana uskaltaisin väittää, että se onnistuu olemaan jopa hyväkin monella tapaa kuin myös mukaansatempaava. Ongelmat alkavat kuitenkin kasaantumaan yhä radikaaleimmiksi ja naurettavammiksi, mitä pidemmälle kaninkoloon uppoudumme tilanteen eskaloituessa.

Alibinsa ylläpitämiseksi Cooperin ponnistelu alkaa rakoilemaan rajusti ja kaikki uskottavuus alkaa valumaan nopeasti hukkaan uusien esteiden säestämänä. Mies tuntuu pääsevän jatkuvasti liian helposti pälkähästä, josta voi kiittää vain poikkeuksellisen idioottimaista virkavaltaa. Järkyttävien sattumien ja puhtaan tuurin säestämänä Cooper luikertelee liukkaasti ulos mistä vain umpikujasta, mikä eteen siunautuu. Kyllä, osa näistä aiheuttaa pientä alkeellista jännitystä, koska oikeassa elämässä mies olisi jo raudoissa ties kuinka monta kertaa elokuvan aikana, mutta se tunne vesittyy täysin loppua kohden.

Pitääkseen tarinansa käynnissä Shyamalan päättää keksiä mitä puistattavampia virityksiä, joiden varaan kääntyä tiukan paikan tullen. Huvittavintahan tässä on se, että jo pelkästään viimeisen kolmanneksen aikana tarinan olisi voinut pistää nippuun jo kolmisen kertaa, mutta se jää silti avonaiseksi mahdollisuudeksi lopputekstien rullatessa. Ohjaajalla on tapana tarjota monta loistavaa ideaa, joita hän lähtee sitten viemään yli hilseen mitä naurettavimpien käänteiden ja ratkaisujen myötä. Turhauttavasti nämä yksityiskohdat vetävätkin sitten katsojan ulos toivotusta illuusiosta, joka on alkuun pätevästi onnistuttu rakentamaan.

Trap on ristiriitainen elokuva, joka pitää sisällään paljon mainioita piirteitä, mutta kärsii rajusti maalaisjärjen ja uskottavuuden puutteen vuoksi. Vaikka se mielestäni onnistuukin toimimaan viihdyttävänä kokemuksena, jää siitä käteen vain turhautuminen korttitalon vääjäämättömän romuttumisen takia. Visuaalisesti tuotos miellyttää kyllä silmää, mutta äänimaailma olisi kaivannut kieltämättä vielä hiomista. Josh Hartnett toimii elokuvan ehdottomana vetävänä voimana ylilyövästä luonteestaan huolimatta ja toivoisin, että mies pääsisi johonkin varteenotettavampaan mahdollisuuteen käsiksi näyttämään aidosti osaamisensa.

Kyllä, elokuvan nepovauva-aspektin huomaa kyllä kaukaa, mutta ettekö itse tekisi samoin Shyamalanin saappaissa? Ohjaajan tytär Saleka Night Shyamalan on todella suuressa roolissa asetelmassa ja vaikka hän suoriutuukin hyvin musiikkikohtauksissa, on näyttelemisen puolella vielä työskenneltävää. Jokainen aloittaa kuitenkin jostain. Vaikka ohjaajan filmografia onkin vaipunut etenkin viime aikoina keskinkertaisuuden tasolle, onnistuu Trap ainakin jossain määrin antamaan valoisamman kuvan tulevaisuudesta. Ei kovin kirkkaan, mutta ainakin oikeampaan suuntaan kääntyvän sellaisen. Saa nähdä, mitä mies seuraavaksi keksii, mutta mielipuolista se tulee olemaan joka tapauksessa.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 7.11.2024

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com