Carry-On (2024) - arvostelu

 

Ohjaus: Jaume Collet-Serra

Pääosissa: Taron Egerton, Jason Bateman,

Sofia Carson, Danielle Deadwyler, Logan Marshall-Green,

Theo Rossi, Dean Norris, Sinqua Walls, Curtiss Cook

Genre: Toiminta, Rikos, Jännitys

Kesto: 1 tunti 59 minuuttia

Jouluelokuvakausi on jälleen kerran vauhdissa ja Netflix-striimauspalvelu on päättänyt liittyä uudemman kerran siihen mukaan uuden alkuperäisjulkaisunsa myötä. Carry-On on vuonna 2024 julkaisunsa saanut toimintaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa espanjalais-yhdysvaltalainen Jaume Collet-Serra. Herra on tullut minulle tutuksi viimeisimmistä tuotoksista, jotka ovat parhaimmillaan olleet laadultaan keskitasoisia. Onnistuuko mies tarjoamaan nyt vaihteeksi jotain merkittävämpää ruudulle?

Ethan Kopek työskentelee Los Angelesin kansainvälisellä lentokentällä TSA-agenttina, mutta haaveilee poliisin urasta. Hänen raskaana oleva tyttöystävänsä Nora, Northwind-lentoyhtiön operatiivinen johtaja, kehottaa häntä seuraamaan unelmiaan. Ethan päättää kysyä pomoltaan ylennystä ja saa yllättäen siihen mahdollisuuden tarkastuspisteellä kiireisenä jouluaattona. Päivänsä alussa hän saa käsiinsä ''kadotetun'' kuulokkeen, jonka kautta mysteerimies käskee häntä päästämään tietyn matkustajan läpi tarkastuksesta.

Carry-On on elokuva, jolta en odottanut kovinkaan erikoista tarjontaa ennakkoon ajateltuna. Ohimennen siihen Netflix-striimauspalvelussa törmänneenä, onnistui se kuitenkin herättämään markkinointimateriaalillaan kiinnostuksen minussa. Tämän vuoksi se katselulistoille lopulta päätyikin. Onnistuuko se yllättämään varteenotettavuudellaan vai vastaako se ohjaaja Collet-Serran muita teoksia laadussaan? Sanotaanko näin, että elokuvalla on yleisellä tasolla paljon hyviä elementtejä tarjottavanaan.

Tarina alustetaan todella suoraviivaisesti. Pääsemme asiansa ajavasti käsiksi asetelmaan ja käsiteltäviin pelinappuloihin, joiden varaan elokuva tulee nojaamaan enemmän ja enemmän tilanteen eskaloiduttua. Vaikka alkuun tarjonta onkin varsin pinnallista luonteeltaan, alamme pääsemään ensimmäisen tiedostetun juonenkäänteen myötä paremmin päähahmoomme kiinni. Taron Egertonin esittämä Ethan on mies, joka on kadottanut osan elämänilostaan jäätyään rannalle poliisikoulun hakuprosessista.

Arka aihe painaa edelleenkin miehen mielessä ja se tuodaan takaisin esille uuden elämänkäänteen seurauksena. Ethan ja Sofia Carsonin esittämä Nora Parisi ovat nimittäin saamassa lapsen. Nainen haluaa poikaystävänsä tähtäävän unelmiinsa vielä kun siihen olisi mahdollisuus, mutta tämä on hieman vastahakoinen asiasta. Antaakseen enemmän toivoa elämälleen ja suhteelleen, paikoillaan polkeva Ethan päättää tehdä asialle jotain. Ajankohta on kuitenkin ehkä se pahin mahdollinen tarjolla oleva.

Tarkastuspisteellä mies saa nimittäin käsiinsä kuulokkeen, jonka kautta Jason Batemanin esittämä mysteerimies antaa tälle yhden suoraviivaisen tehtävän. Tietyn matkustajan on päästävä seulonnasta läpi ilman, että siitä aiheutuisi ongelmia. Epäonnistuminen tai juonittelu miestä vastaan johtaa kuolettaviin seurauksiin. Yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta elokuva onnistuu liimaamaan katsojansa silmät näyttöön korkeilla panoksillaan. Konsepti herää yllättäen eloon antagonistin liityttyä peliin mukaan.

Ethan joutuu väkisinkin valokeilan alle noudattaessaan mysteerimiehen ohjeita. Tilanne tietenkin kärjistyy ja johtaa ikäviin seurauksiin, minkä vuoksi mahdollisuudet kapinoimiseen alkavat pikkuhiljaa hupenemaan olemattomiin. Tahtomattaan leikkii vedetty mies päättää kuitenkin vaania mahdollisuuttaan päästäkseen kontrolliasemaan tilanteessa. Elokuvan perimmäinen tahditus ja niin sanottu ''virtaus'' yllättää ajoittaisella sulavuudellaan. Se nimittäin pitää mielenkiinnon jopa yllättävän hyvin yllä tarpeen vaatiessa.

Vaikka elokuva ei välttämättä rakenteellisesti kovinkaan suuria harppauksia ota omaperäisyytensä puolesta, onnistuu ohjaaja ottamaan sen mitä tarjolla on ja maksimoimaan konseptin potentiaalin hänelle jaetuilla korteilla. Toki, se vaatii muutamaa uskonhyppyä katsojaltaan toimiakseen, mutta viihteellisesti elementit toimivat näytöllä mainiosti. Siitä huolimatta on pakko mainita, että uskoisin vastaavanlaisissa tilanteissa olevan jonkin sortin turvallisuusprotokolla sen eskaloitumisen välttämiseksi, mutta se on asia erikseen.

Miljöönä lentokenttä onnistuu luomaan painekattilamaisen ilmapiirin, joka kiristyy kiristymistään tarinan edetessä. Matkustajat ovat tuossa ympäristössä muutenkin vaikeita ohjattavia tavallisenakin arkena, koska ongelmatilanteita syntyy päivittäin erinäisistä syistä johtuen. Juhlapyhinä, etenkin joulun alla, ihmiset kuitenkin hermoilevat tavanomaista enemmän, mikä tuo oman lisämausteensa konseptiin. Vaikka toiminnallisuus ylittääkin ajoittain uskottavuuden rajoja, purkaa se jännitystä hyväksyttävästi.

Carry-On on asiansa ajava toimintaelokuva, joka tarjoaa uskottavuutta kyseenalaistavan, mutta koukuttavan kokemuksen katsojan vastaanotettavaksi. Vaikka logiikalla sen voisi repiä riekaleiksi, pystyy se viihdearvollaan ja mukaansatempaavuudellaan paikkaamaan vajavaisuuksia mainiosti. Striimauspalvelun elokuvaksi se on teknisestä näkökulmasta katsottuna sieltä paremmasta päästä mitä toteutukseen tulee, mutta ei sen enempää. Roolisuorituksetkin ajavat asiansa. Kyllähän tämän kerran katsoo, mutta siihen se jääkin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.12.2024

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com