Ohjaus: Todd Phillips
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Lady Gaga,
Brendan Gleeson, Catherine Keener, Zazie Beets,
Steve Coogan, Harry Lawtey, Bill Smitrovich
Genre: Draama, Musikaali, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 18 minuuttia
Vuonna 2019 ensi-iltansa sai ennakkoon suurta epäluuloa ja kohua aiheuttanut Joker-elokuva, joka toimi kuin toimikin ikään kuin pulloon vangittuna salamana. Kaikki eivät tietenkään olleet mielissään lopputuloksesta, mutta suurimmaksi osaksi katsojat kuitenkin pitivät elokuvaa positiivisena muuttujana täyteläisessä sarjakuvahahmoihin perustuvien sovitusten kirjossa. Itselleni henkilökohtaisesti se kolahti yllättävänkin kovaa, koska epäilykset olivat yhtälailla läsnä ja massiivisia.
Mielettömän menestyksekkään elokuvateatterikierroksen jälkeen Warner Bros. Pictures -tuotantoyhtiö päätti puskea jatko-osan agendaa eteenpäin. He tietenkin päättelivät lopputulemasta, että tästä konseptista olisi revittävissä lisää tienestiä. Yhdysvaltalainen ohjaaja Todd Phillips oli kuitenkin vastahakoinen jatko-osan mahdollisuudesta ja toivoi elokuvan jäävän omaksi itsenäiseksi teokseksi. Nimikkohahmoa esittävä Joaquin Phoenix toi esille idean jatko-osalle ja loput olikin sitten historiaa.
Joker: Folie à Deux jatkaa tarinassa suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Kaksoisidentiteettinsä kanssa kamppaileva epäonnistunut koomikko Arthur Fleck tapaa elämänsä rakkauden, Leen, ollessaan vankina Arkham-mielisairaalassa ja sen myötä mies löytää uuden palon musiikista. Sanotaanko alkuun vaikka näin, että en pitänyt jatko-osan ideasta alkuunkaan. Ottaen huomioon ensimmäisen elokuvan luonteen ja sanoman, se tuntui suoraan sanottuna liian kaukaa haetulta mahdollisuudelta.
Näin jälkikäteen ajateltuna on pakko valitettavasti todeta, että vaikka ohjaajalla onkin muutamia kiehtovia ideoita tarjottavanaan, jää kokonaiskuva turhauttavan kaksijakoiseksi vastaanotettavaksi. Elokuvan suurimmat ongelmat eivät synny välttämättä suoranaisesti sen epätavanomaisesta musikaaliaspektista, vaan sen ja edellistä osaa mukailevan draaman sekoituksesta, jotka eivät pidemmän päälle kulje kovinkaan hyvin käsi kädessä keskenään.
Seuraamme tarinassa Joaquin Phoenixin esittämää Arthur Fleckiä, joka on joutunut Arkham-mielisairaalan kaltereiden taakse murhattuaan Jokerina televisiojuontaja Murray Franklinin suorassa lähetyksessä ja viisi muuta ihmistä sen ulkopuolella. Siellä hänestä on tullut ajan mittaan ikään kuin vartijoiden maskotti - hyväksikäytetty naurun kohde. Häntä lahjotaan tupakalla päivittäistä vitsiä vastaan ajoittain myös kiusoitellen tätä epämiellyttäviin tilanteisiin oman viihteensä varmistamiseksi.
Arthur on jo kuitenkin täysin turtunut hupenevaan elämäniloonsa, eikä valoa tunnu juurikaan näkyvän tunnelin päässä enää. Eräänä päivänä hänet ilmoitetaan Arkham-mielisairaalan naapurisiivessä järjestettävään musiikki-istuntoon Brendan Gleesonin esittämän vartija Jackie Sullivanin toimesta, jossa hoidettavat osapuolet pääsevät purkamaan energiaansa esimerkiksi laulamisen kautta. Siellä hän tapaa Lady Gagan esittämän Lee-lempinimellä tunnetun Harleen Quinzellin.
Rakkaus kaksikon välillä roihahtaa salaman lailla liekkeihin ja Arthurin elämä alkaa vihdoin hymyilemään takaisin vastaukseksi. Elokuvan tarina on primitiivisiltä peruspilareiltaan ihan järkeenkäyvä ja mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Pääsemme katsojina hieman epäröiden sisään sen poukkoilevaan luonteeseen, joka tosiaan hyppii draaman ja musikaalin välillä enemmän kuin odotettua. Vaikka tasapaino vaatiikin totuttelua edeltäjän pohjalta, antaa tarinan armoille heittäytyminen sille omanlaista voimaa.
Valitettavasti investoitumisyritys ei sitten lopulta ikinä maksa itseään kunnolla takaisin, mikä on sääli huomata. Vaikka elokuva antaakin viitteitä siitä, että rivien välissä sillä voisi olla jotain merkityksellistäkin sanottavanaan, tuntuu se hukkuvan täysin siihen haparoivasti kuvaan istuvaan musikaalisumuun, mikä vetää pidemmän päälle katsojan vain pois käsiteltävän maailman illuusiosta. Eikä se johdu siitä, etteivät kohtaukset sopisi temaattisesti läpikäytäviin asioihin.
Pikemminkin sen vuoksi, että merkittävälle tematiikkaa eteenpäin puskevalle dialogille ja hahmojen kasvuille ei anneta juuri ollenkaan tilaa hengittää rauhassa omalla nojallaan. Asioita alleviivataan todella konkreettisesti, mikä tuntuu tarpeettomalta pidemmässä juoksussa. Hienovaraiset yksityiskohdat ja harhaanjohtamiset, jotka tekivät edeltäjästä sen verran koukuttavan, loistavat poissaolollaan. Vaikka muutama kohtaus alkuun saattaakin herättää vastaavanlaisia tunteita, lykätään katsojan teoriat nopeasti ikkunasta ulos.
Elokuva tuntuu muutenkin turhauttavan ponnettomalta. Ei jokaisella hetkellä, mutta pääosin. Se tuntuu vain leijuvan hitaasti eteenpäin vailla selkeää suuntaa, mikä eliminoi lukuisia vaihtoehtoja lopputuleman suhteen. Matkalla siihen pisteeseen elokuva kadottaa myös monta todella mielenkiintoista suuntausta, joihin ohjaaja olisi voinut viedä tarinaa syventäessään sitä entisestään. Näille ideoille ei kuitenkaan antauduta ollenkaan vaan toimitaan ikään kuin niiden välimaastossa kiusoitellen hieman sieltä sun täältä, mikä vain turhauttaa pidemmän päälle.
Jos jotain elokuva onnistuu tekemään erinomaisesti edeltäjänsä tapaan on esillepano. Se on tälläkin kertaa kieltämättä upeaa seurattavaa kaiken kaikkiaan. Maailma tuntuu edelleenkin inhorealistiselta ja karulta luonteeltaan, mutta se on saanut musikaaliaspektinsa kautta myös hieman valaistunutta toivoa Arthurin mielen syövereissä vellovien harhakuvitelmien kautta. Kahden hulluudeksi tai joukkoharhaksi nimetty jatko-osa ei nerokkaasta otsikostaan huolimatta juurikaan maksimoi potentiaaliaan sillä saralla, vaikka kaikki mahdollisuudet siihen ovatkin tarjolla.
Etenkään näyttelijöiltä mitään pois ottamatta Joker: Folie à Deux on valitettavan keskitasoinen elokuva, joka jättää ikävästi toivomisen varaan. Turhauttavinta tässä on se, että katsojana ne ennakkoepäilyt osoittautuivatkin lopulta todeksi, vaikka ohjaajalla onkin käsissään ne tarvittavat langat jonkin merkityksellisen punomiseksi. Jatkuva perääntyminen riskeistä ja niiden ajoittainen poissaolo pistävät todellakin silmään, eikä hyvällä tavalla. Warner Bros. Pictures ahneudessaan päätti yrittää onneaan toistamiseen ja Jokerin sanoja lainaten sen myötä ''te saatte mitä te helvetti ansaitsette''.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.12.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti