Ohjaus: McG
Pääosissa: Joey King, Brianne Tju,
Keith Powers, Chase Stokes, Laverne Cox, Charmin Lee,
Jay DeVon Johnson, Jan Luis Castellanos
Genre: Scifi, Seikkailu, Draama
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Hamassa tulevaisuudessa maailma on vaipunut kaaoksen partaalle, koska kaikki luonnonvarat on käytetty loppuun. Pitääkseen ihmiskunnan elossa tutkijat luovat ensinnäkin geneettisesti muunneltuja orkideoita, jotka toimivat uutena energialähteenä, sekä toiseksi kirurgisen toimenpiteen, joka parantaa ihmisten ulkonäköä ennakkoluulojen ja syrjinnän estämiseksi. Leikkaus suoritetaan ''rumille'', kun he ovat täyttäneet kuusitoista vuotta ja sen jälkeen he pääsevät liittymään muiden ''kauniiden'' seuraan.
Oikukas Tally ja hänen paras ystävänsä Peris kuuluvat toistaiseksi ''rumiin''. Kolme kuukautta vanhempi Peris pääsee kuitenkin vihdoin leikkaukseensa ja lupaa Tallylle odottavansa tämän tuloa glamourin täytteisessä kaupungissa. Kun aika vihdoin osuu naisenalun kohdalle, jää leikkaus kuitenkin toistaiseksi haaveeksi ikävien käänteiden vuoksi. Koko ihmiskunnan infrastruktuuria ja järjestystä ylläpitävä tohtori Cable nimittäin antaa Tallylle tehtävän, jonka suorittaminen palkitaan toivotulla leikkauksella.
Alkuun on todettava, että katsojana en kuulu välttämättä elokuvan kohderyhmään ja se on ihan sanomattakin selvää. Päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden yllättää, jos vaikka sillä olisi jotain merkittävämpääkin sanottavaa. Konseptin puolesta elokuva vaikuttaa nimittäin todella puhuttelevalta ja ajankohtaiselta. Vaikka maailma onkin radikalisoitunut dystooppisen maailmankuvansa puolesta, on siitä nostettavissa paljon samaistuttavia elementtejä oikeaan elämään verrattavaksi.
Seuraamme elokuvassa Joey Kingin esittämää Tally Youngbloodia, joka on koko ikänsä elänyt ''rumien'' keskuudessa ja odottanut kuumeisesti pääsyään ''kauniiden'' seuraan. Sinä aikana hän on oppinut elämään tiettyjen periaatteiden ja ajattelumaailman kautta, mitkä näyttävät kollektiivisesti vain yhden puoliskon kolikosta kokonaiskuvaa ajatellessa. Tätä totuuden illuusiota lähdetään kuitenkin särkemään pikkuhiljaa tarinan eskaloituessa yhä pidemmälle ja pidemmälle.
Näin jälkikäteen analysoituna käsiteltävällä alkuperäismateriaalilla on kieltämättä paljonkin sanottavanaan sekä yhteiskunnallisesta, että individualistisesta näkökulmasta katsottuna. Yleistä ihmisyyttäkin mitataan nokkelasti takaiskujen edessä ja lukijoiden maailmankuvaa avarretaan mielenkiintoisella tavalla. Onnistuuko elokuva tekemään saman tempun? Jos rehellisiä ollaan, niin ei se kyllä onnistu siinä alkuunkaan. Tämä tosin johtuu enemmän lähestymistavasta kuin mistään muusta.
Uglies on tuotos, joka tuntuu karikatyyrimäisimmältä versiolta itsestään vastaavanlaisiin elokuviin verratessa. Ei ainoastaan, että se osuu miltei uskonnollisesti joka ikiseen laiskaan kliseeseen ja pinnalliseen ratkaisuun, mihin sen on mahdollista osua, mutta konseptin varsinainen taka-ajatus tuntuu jäävän täysin toissijaiseksi muun materiaalin rinnalla. Toki, pieniä vivahteita kiehtovuudesta on materiaalissa helposti nostettavissa, mutta näille hetkille ja ideoille ei anneta juurikaan mahdollisuuksia.
Tarinan alustuksesta sen eskaloimiseen asti elokuva juoksee kuin sitä ajettaisiin takaa jatkuvasti. Tämä tarpeeton eteenpäin lentäminen tekee vain sen, ettemme pääse oikein missään vaiheessa käsiksi käsiteltäviin hahmoihin tai heitä ympäröivään maailmaan, joilla olisi kieltämättä paljon enemmän tarjottavanaan. Investoitumisen puute aiheuttaa myös sen, ettei mikään myöskään tartu matkan varrella. Seuraamme vain tilanteen ''kehittymistä'' ja sen vääjäämätöntä loppua, joka sekään ei tarjoa resoluutiota.
Hahmojen välinen dialogi on kuin tekoälyn tuotosta konsanaan. Hahmot ovat itsessäänkin kuin ulkokuori konsanaan. Ei sisältöä, eikä mitään muutakaan uniikkiutta tarjottavaksi. Tämän vuoksi materiaali tuntuu kokonaisuudessaan niin pinnalliselta ja jo moneen kertaan nähdyltä ilmestykseltä. Asiaa ei helpota myöskään se, että varsinaiset tapahtumat eivät herätä minkäänlaista kiintymystä suuntaan tai toiseenkaan. Vellomme vain keskellä tyhjiötä vailla suuntaa tai tarkoitusta.
Elokuvan näyttelijät ovat aiheuttaneet myös jonkin verran keskustelua katsojien keskuudessa. Ottaen huomioon, että kyseessä ovat ''kauniit'' ja ''rumat'', niin miksi ihmeessä suurin osa jälkimmäisistä voisivat helposti kuulua edeltäjiin jo ennen minkään sortin leikkausta? Ja nyt siis puhutaan tästä kuvitteellisesta maailmasta, eikä oikeasta. On vaikea antaa elokuvan illuusiolle minkäänlaista mahdollisuutta, kun se itse tietoisesti tuntuu jatkuvasti sotivan omaa oikeasti lupaavaa kritiikkiään vastaan.
Netflixin Uglies on naurettavan sieluton ja ponneton elokuva kaiken kaikkiaan. Itseironisesti sen vaikutus vastaa ikään kuin lobotomiaa konsanaan. Kaikkien rakenteellisten vajavaisuuksien lisäksi elokuvan tekninen puoli tuntuu jääneen 2010-luvun väärälle puolelle. Visuaaliset efektit - johon se nojaa niin vahvasti koko painollaan - erottuvat kyllä puolekseen, mutta ei toivotulla tavalla kuitenkaan. Vaikka odotukseni olivatkin todella varautuneet ennakkoon, en odottanut elokuvan kyykkäävän näin teatraalisesti toteutuksellaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.12.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti