Ohjaus: Juan Carlos Fresnadillo
Pääosissa: Robert Carlyle, Rose Byrne,
Jeremy Renner, Harold Perrineau, Catherine McCormack,
Mackintosh Muggleton, Imogen Poots, Idris Elba
Genre: Kauhu, Scifi
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Vuonna 2002 valkokankaille ilmestyi mainio 28 päivää myöhemmin -elokuva, joka edelleenkin tänäkin päivänä yllättää katsojia varteenotettavuudellaan ja käsinkosketeltavalla inhorealistisuudellaan. Vaikka teknisestä näkökulmasta katsottuna materiaalin alkukantaisuus voikin häiritä joitakin katsojia, onnistuu se siitä huolimatta toimimaan varsin efektiivisenä ja uskottavana konseptina, jonka äärelle voi palata kerta toisensa jälkeen ihan luottavaisin mielin.
Menestyksekkään elokuvateatterikierroksen jälkeen huhut jatko-osasta alkoivat kaikumaan äänekkäämpinä. Ensimmäisen elokuvan äärellä toimineet brittiläiset Danny Boyle ja Alex Garland alkoivat työstämään uutta osaa pikimmiten hiljalleen kasvavalle elokuvasarjalle. Parin vuoden sisään Boyle joutui kuitenkin siirtymään sivuun ohjaajan pallilta toisen tulevan projektinsa vuoksi. Hän lupautui kuitenkin pysyä päätuottajan roolissa ja löytää uuden ohjaajan tilalleen.
Mies palkkasi tilalleen espanjalaisen Juan Carlos Fresnadillon, jonka hän uskoi tuovan konseptille täysin uudenlaisen perspektiivin. Kyseinen herra ei ole ainakaan itselleni kovinkaan tuttu kaveri edes pinnallisesti, minkä vuoksi odotuksia oli vaikea määrittää sen selkeämmin. Toivoin 28 viikkoa myöhemmin -elokuvan kuitenkin toimivan samalla aaltopituudella edeltäjänsä kanssa, jotta sen jatkuvuus ei järkkyisi liikaa tyylillisten seikkojen vuoksi.
Aggressiivinen raivotauti alkaa tehdä Britanniasta entistä, minkä vuoksi se päätetäänkin eristää muusta maailmasta mahdollisimman nopeasti. Rajojen sulkeminen johtaa siihen, että taudin saaneet alkavat pikkuhiljaa nääntymään saarella nälkään selviytyneiden tahojen vähentyessä kovaa tahtia. Pari viikkoa taudin puhkeamisen jälkeen yhdysvaltalaiset Nato-joukot lähtevät varmistamaan Britannian turvallisuutta ja uudelleenasuttamisen mahdollisuutta.
Kaksikymmentäkahdeksan viikkoa myöhemmin joukot tuovat prikaatinkenraali Stonen johdolla maahan uudisasukkaita, joiden on määre saada maa takaisin jaloilleen. Uusien tulokkaiden joukossa ovat oman piirinsä valvojana toimivan Donin lapset, Tammy ja Andy, jotka olivat taudin puhkeamisen aikaan kouluretkellä ulkomailla. Tiukasti vartioitu piiri saa kuitenkin yllättäen ongelmia niskaansa, kun raivotauti löytää tiensä takaisin ihmisten ilmoille.
28 viikkoa myöhemmin -elokuva on monella tapaa lupaava jatko-osa, jolla olisi kaikki mahdollisuudet toimia varsin loistavanakin jatkona mainiolle edeltäjälleen. Valitettavasti sen muutamat negatiiviset rakenteelliset ratkaisut varmistavat sen, että sen uskottavuus kärsii ikävällä tavalla, minkä vuoksi tapahtumat alkavat nojaamaan yhä enemmän ja enemmän satunnaisiin käänteisiin kuin konkreettisiin dilemmoihin. Elokuvan alustus povaa kieltämättä varsin kiehtovaa asetelmaa.
Kaaoksen keskellä brutaalia selviytymistarinaansa kirjoittava Robert Carlylen esittämä Don tekee todella moraalittoman, mutta inhimillisen valinnan tiukan paikan edessä, mikä johtaa taas pienen turvapaikan joukkion totaaliseen romahtamiseen. Mies selviää hengissä, mutta millä hinnalla? Seuraamme tämän jälkeen vain ajan kulumista ja tilanteen kehittymistä maan puhdistautuessa hitaasti, mutta varmasti hektisestä raivotaudista. Pahin on kuitenkin vasta edessä...
Sanotaanko näin, että vaikka elokuva onkin yleisellä tasolla varsin kiehtova ja hyvin tahditettu kokonaisuus, tuntuu se sortuvan ajoittain liikaakin laiskoihin ratkaisuihin viedäkseen tarinaansa eteenpäin. Käänteet pakotetaan aluilleen itse aiheutettujen väkinäisten toimien kautta, jotka pistävät katsojan hieromaan päätään epäuskossa. Monet näistä tilanteista nimittäin puhkeavat kukkaan ihmisten epäpätevyydestä ja ylimalkaisuudesta, joita elokuva kritisoikin hyvin alleviivaavasti pitkin kestoaan.
Tähän on kuitenkin ajoittain vaikea uskoa, koska nuo käänteentekevimmät tilanteet tarvitsevat varsin suurtakin uskon hyppyä katsojalta pitääkseen illuusionsa maailman realistisuudesta yllä. Tiukasti vartioitua maata ei voi ylläpitää tuolla tavalla ja odottaa asioiden menevän hyvin. Siinä on alusta asti kaikki ainekset katastrofille. ''Niin makaa kuin petaa'' -sanonta sopii varmasti enemmän kuin paremmin kyseiseen konseptiin ja sen voi peilata helposti myös oikeaan elämään - etenkin nykyiseen tilanteeseen.
On myös kiehtovaa myös huomata, kuinka päähahmon titteli vaihtelee elokuvassa tarinan edetessä ja kehittyessä kohti ultimaattista kliimaksia. Ohjaaja Juan Carlos Fresnadillo leikittelee katsojan tunteilla, mutta ei välttämättä ihan niin osuvasti kuin edellisessä osassa, jossa menetykset tuntuivat merkittävämmiltä. Tämä johtuukin siitä, että hahmot vaikka pitävätkin samaistuttavia elementtejä, eivät koskaan oikein lyö itseään läpi katsojan sydämiin.
Teknisesti elokuva on selkeästi parantanut osakkeitaan materiaalinsa suhteen, mutta enimmäkseen vain laatunsa puolesta, eikä niinkään vaikuttavuutensa. Kyllästetyllä väripaletilla elokuva mukailee edeltäjänsä rosoisuutta ja likaista luonnetta. Kuvaus itsessään tuntuu ajoittain kontrolloimattoman hektiseltä, mikä toki välittää sen hetken tunteen näyttävästi katsojan vastaanotettavaksi, mutta aiheuttaa samalla seuraamista vaikeuttavaa hämmennystä tietyissä kohtauksissa.
28 viikkoa myöhemmin on selkeistä vajavaisuuksistaan huolimatta suhteellisen toimiva jatko-osa, joka antaa aivan uudenlaisen perspektiivin konseptille ja lähtee avartamaan maailmaansa pidemmälle kiehtovan alkuasetelmansa kautta. Vaikka efektiivisyytensä puolesta se ei välttämättä ylläkään edeltäjänsä tasolle, on sillä yllättävän paljon sanottavaa etenkin ihmisen ylimalkaisuutta vastaan. Rakenteellisesti alimpia aitoja ylittävä tarina osaa siltikin paikoitellen yllättää kiehtovuudellaan.
Avauskohtaus on erinomainen ja jännitystä osataan kylvää pitkin elokuvaa ihan asiansa ajavalla tavalla, vaikka tilanteeseen sopiva heiluva kuvaus onkin ajoittain hämmentävää vastaanotettavaa. Sävellykset lainailevat osia aiemmasta elokuvasta, jotka osuvat vieläkin täydellisesti nappiin ja tuo samalla omia lisäyksiään ikävästi kehittyvään ympäristöön. Näyttelijäkaarti pitää sisällään varsin kovaluokkaisia nimiä, jotka tuohon aikaan eivät olleet vielä kovinkaan tunnettuja maailmalla. Asiansa ajava jatko-osa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.1.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti