Luoja: Dan Erickson
Pääosissa: Adam Scott, Britt Lower, John Turturro,
Zach Cherry, Tramell Tillman, Jen Tullock, Patricia Arquette,
Dichen Lachman, Michael Chernus, Christopher Walken
Genre: Draama, Scifi, Mysteeri, Jännitys
Jaksoja: 9
''This is the life you've been given. And that's another life and you don't get that one. So do something with this.''
Apple TV+ on alkanut saamaan jo hyvää jalansijaa striimauspalveluiden kilpailullisessa nokitteluasemassa. Toki, matkaa on vielä Netflixin, Maxin ja Amazon Primen suosioon, mutta tulosta alkaa pikkuhiljaa tulemaan pitkäjänteisen ja kärsivällisen rakentamisen kautta. Sarjojen ja elokuvien vastaanotto on etenkin viime aikoina ollut pääosin positiivista, minkä vuoksi kiinnostukseni Apple TV+ -alkuperäisnimikkeitä kohtaan on kytenyt jo jonkun aikaa takaraivossa.
Severance – Erotus on vuonna 2022 julkaisunsa saanut sarja, jonka luomisesta vastaa yhdysvaltalainen Dan Erickson ja ohjaamisesta suureksi yllätyksekseni yhdysvaltalainen Ben Stiller, sekä astetta tuntemattomampi irlantilainen Aoife McArdle. Sarja on saanut osakseen paljon kehuja, vaikka tuntuukin siltä, etteivät monet ole minun tapaani vieläkään sitä katsastaneet. Nyt oli aika kuitenkin korjata tämä vääryys ja katsoa, että mistä tämä suosio kumpuaa.
Entinen historian professori Mark Scout johtaa tätä nykyä makrodataa louhivaa ryhmää Lumon Industries -nimisessä huippusalaisessa korporaatiossa. Työntekijöiden tietoisuus ja muistot on jaettu kirurgisesti erilleen. Toisin sanoen heidän henkilökohtainen arkielämänsä toimii erillään työminästä ja sama toisinpäin. Eräänä päivänä Markia lähestyy työpaikan ulkopuolella mysteerinen mies, joka väittää olevansa tämän entinen kollega. Tämä laukaisee sarjan tapahtumia, mikä saa miehen kyseenalaistamaan korporaation ja sen tarkoitusperän.
En ole pitkään aikaan ollut näin vakuuttunut jostain sarjasta saatika itse konseptin kiehtovasta ideasta. Severance – Erotus on todellakin sellainen sarja, joka ansaitsee kaiken vähäisemmänkin huomion, minkä se saa osakseen. Ei ainoastaan, että itse ''mikä''-kysymys kiinnostaa katsojaa heti kättelyssä, mutta sen ''miksi'' tuo kokonaiskuvaan rutkasti syvyyttä ja variaatioita myöhemmälle eskaloitumiselle. Seuraamme tarinassa Adam Scottin esittämää Mark Scoutia, joka vaikuttaa ainakin alkuun varsin tavanomaiselta ideaaliselta työntekijältä.
Päivittäin ajoissa paikalle ilmestyvä mies hoitaa hommansa kyselemättä turhia ja yrittää parhaansa mukaan suoriutua omista velvoitteistaan kivuten samalla haluamattaankin ylemmäs hierarkiassa. Yllättävä ylennys alkaa kuitenkin herättämään monia kysymyksiä, koska joukosta on poistunut äkillisesti Markin silloinen paras ystävä. Hämmentyneenä mies päättää kuitenkin jatkaa työelämäänsä mukisematta ja hän pääseekin nopeasti käsiksi jopa rekrytointivaiheeseen, jossa hänen on valmistettava uusi tulokas omalle paikalleen makrodatan louhintaosastolle.
Enempää ei tarinaan liittyen kannata asiaa tässä avartaa, koska sen varsinainen vaikutus osuu paremmin maaliinsa tarinakaarien luonnollisen etenemisen kautta. Pitäähän se mysteeri pitää myös mysteerinä tutustuville katsojillekin. Markin louhintaryhmään kuuluvat John Turturron esittämä yrityspolitiikkaan takertuva Irving Bailiff, Zach Cherryn esittämä firman etuuksista paljon nautiskeleva Dylan George, sekä Britt Lowerin esittämä uusi tulokas Helly Riggs. Heidän toimintaansa valvovat kiivaasti Tramell Tillmanin esittämä Seth Milchick, sekä Michael Cumpstyn esittämä turvallisuudesta vastaava Doug Graner.
He vastaavat asioista suoraan toimipisteen johtajan paikalla majailevalle Patricia Arquetten esittämälle Harmony Cobelille, joka taas vie asiat eteenpäin poikkeuksellisen salaperäiselle johtokunnalle. Siinä se hierarkia nyt onkin suurimmilta osin, vaikka muutamia muitakin pelinappuloita tuotantokauden mittaan ilmestyykin sekoittamaan pakkaa. Itse käsiteltävä hierarkia ja sen toimintamalli on kiehtova kaikessa mysteerisyydessään. Kuvaannollisesti pimeydessä työskentelevät osapuolet alkavat luonnollisesti kyseenalaistamaan asioita muutoksien ilmetessä nenän eteen.
Minkä vuoksi ja mihin tarkoitukseen työskentelymme on suuntautunut perimmiltään? Onko se todellakin tärkeää kokonaiskuvassa vai kerrotaanko meille vain niin motivaation ylläpitämiseksi? Entä moraalisuus? Onko ihmisten arki- ja työminän jakaminen todella oikeutettua vastaanottavan osapuolen näkökulmasta katsottuna? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin sarja yrittää ottaa kantaa parhaansa mukaan ja rehellisesti sanottuna se onnistuu kuin onnistuukin erinomaisesti viemään asiaa eteenpäin kohti mitä huikeimpia paljastuksia.
Konseptin lisäksi tekijät todellakin taitavat tarinankerronnan ja selättävät käytännössä jokaisen eteen tulevan dilemman vaivattoman helposti. Ei ainoastaan, että sarjan tahditus on poikkeuksellisen mukaansatempaavaa vastaanotettavaa, mutta se tuntuu jatkuvasti osuvan nappiin myös ajoituksensa puolesta. Paljastukset tukevat toinen toistaan upeasti ja konsepti avartuu entistä enemmän mitä kiehtovimmille teille. Hyvin omaperäisistä ja monella tapaa samaistuttavista hahmoista saa katsojana myös paljon irti - sekä ideologisesti, että persoonallisesti.
Tunnelmallisesti se osaa olla ajoittain veikeän hulvaton, mutta samaan aikaan tarinan vahva mysteeri kantaa hedelmää loppuun asti leikitellen katsojan tunteilla jatkuvalla syötöllä. Toinen toistaan jäätävämmät konseptuaaliset kierrepallot pistävät silmäparit todellisen jännityksen alaisuuteen, mikä taas pitää huolen kyllä siitä, että katsoja kuin katsoja jää koukkuun vähemmästäkin. Tuotannollisesti sarja leikittelee upeasti pitkin kestoaan. Kuvaus on parhaimmillaan pysäyttävän kaunista vastaanotettavaa ja omaperäiset ideat herättävät konseptin säväyttävästi eloon.
Miljöö - etenkin toimistopuoli - pitää sisällään oman klaustrofobisen vivahteensa, mikä edesauttaa jännityksen pitkäjänteisyyttä ja efektiivisyyttä. Monet artistiset ratkaisutkin helpottavat tämän illuusion ylläpitämisen. Severance – Erotus -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on kieltämättä yksi poikkeuksellisimmista taidonnäytteistä televisiosarjojen maailmassa hetkeen. Ei ainoastaan, että itse kädenjälki hakee vertaistaan, mutta sen luikertelevalta tuntuva tarinakaari tuntuu pysyvän laajuudestaan ja hurjasti eskaloituvasta luonteestaan huolimatta erinomaisesti kontrollissa pitkin kestoaan.
Theodore Shapiron sävellykset on nostettava myös jalustalle, sillä se tuo materiaalille valtavasti lisäarvoa etenkin tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna. Tarina jätetään toki roikkumaan kielekkeen reunalle, mutta sen päämäärä tuntuu siltikin selkeältä ja lopulliselta etenkin teemojensa puolesta, jotka ovat tarvittaessa varioitavissa jatkoa ajatellen. Jatkoa seuraa joka tapauksessa, enkä malttaisi odottaa toisen tuotantokauden tuloa. Jos ette ole vielä aloittaneet sarjaa, niin kehottaisin todella tekemään niin. Tämänkaltaisia nimikkeitä ei kovin usein vastaan tule.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.1.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti