Luoja: Hwang Dong-hyuk
Pääosissa: Lee Jung-jae, Lee Byung-hun, Im Si-wan,
Kang Ha-neul, Wi Ha-joon, Park Gyu-young, Lee Jin-wook,
Park Sung-hoon, Yang Dong-geun, Kang Ae-shim, Jo Yu-ri
Genre: Jännitys, Draama
Jaksoja: 7
Netflixin suosittu eteläkorealainen Squid Game on noussut julkaisunsa alla komeetan lailla striimauspalvelunsa katsotuimmaksi sarjaksi koskaan ohittaen jopa poikkeuksellisen suositun Stranger Things -sarjan. Itse odotin sen katsastamista jonkun aikaa, enkä aloittanut sitä kuin vasta silloin, kun myllerrys laantui hieman. Pelkoni sarjaa kohtaan osoittautuivatkin vääriksi ja pääsin nopeasti käsiksi siihen, miksi siitä pidetään niin paljon maailmalla.
Pian ensimmäisen tuotantokauden ilmestymisen jälkeen puhe siirtyikin odotetusti jatkon suuntaan. Siinä ei sitten kauaa mennyt, kunnes sellainen julkistettiin tulevaksi Netflixin toimesta. Vaikka intoni sarjaa kohtaan onkin ollut korkealla, aiheutti toisen tuotantokauden tulo kieltämättä uudemman kerran pelkoa. Ei välttämättä sen puolesta, ettenkö luottaisi tekijöihin, vaan pikemminkin sen, etten luottaisi striimauspalveluun, joka on todistetusti lypsänyt konsepteja kuiviin tienestit silmissään.
Sadat rahattomat ihmiset päättävät ottaa vastaan saamansa kutsun kilpailla erikoislaatuisessa pelissä. Suurissa veloissa rämpiviä kilpailijoita houkuttelee massiivinen palkintosaalis, joka muuttaisi kenen tahansa elämän hetkessä parempaan suuntaan. Pelit koostuvat ikivanhoista lasten leikeistä, joita kilpailijat pääsevät pelaamaan. Valitettavasti peleissä on oma pieni käänteensä. Panokset ovat nimittäin kuolettavat, minkä vuoksi kevyesti vastaanotetut pelit alkavat muuttumaan astetta vaativammiksi ja armottomammiksi.
Edellisen pelin voittaja Seong Gi-hun on päättänyt ottaa omalle kontilleen löytääkseen ja pysäyttääkseen pelin pyörittäjät ja sitä rahoittavat tekijät. Kissa-hiiri -leikiksi muuttuva tilanne aiheuttaa miehelle kuitenkin harmaita hiuksia, sillä hän joutuu pitkän aikaa pitämään matalaa profiilia ja etsimään mahdollisuuttaan iskeä. Kun se mahdollisuus vihdoin avautuu eteen, joutuu Gi-hun pattitilanteessa palaamaan takaisin surrealistisia piirteitä omaavan laitokseen lopettaakseen pelit paikan päällä. Suunnitelma ei mene kuitenkaan odotetun laisesti...
Squid Game -sarjan toinen tuotantokausi on tapaus, joka kaikessa hyvyydessäänkin aiheuttaa hieman närkästymistä katsojissa ja ihan ymmärrettävistä syistä. Kyse ei käytännössä ole yksiselitteisestä seikasta, vaan enemmänkin hyvin keskeisestä periaatteellisesta kysymyksestä, joka aiheuttaa kokoisensa raon muuten toimivassa konseptissa. Seuraamme tilanteen eskaloitumista pidemmälle siitä mihin viimeksi jäätiinkin. Vaikka aika toki kuluu käsiteltävässä maailmassa nopeasti ensimmäisten jaksojen aikana, tuntuu sen suunta ja johdonmukaisuus todella lupaavalta näin katsojan näkökulmasta katsottuna.
Tarinankerronnallisesti toinen tuotantokausi jatkaa varsin koukuttavalla ja mukaansatempaavalla luonteellaan, vaikka ensimmäiset jaksot saattavatkin tuntua joillekin liian kärsivällisiltä. Uusia hahmoja alustetaan varsin lupailevaan sävyyn ja sivussa kulkevat tarinakaaret herättävät kiinnostusta omaperäisillä näkökulmillaan. Saamme myös erinomaisen katsauksen Gong Yoon esittämään ''viestimieheen'', joka niin sanotusti palkkaa ihmisiä pahamaineisen kuolettavaan peliin. Häneen keskittyvä ensimmäisen jakson lopetus toimii koko tuotantokauden yhtenä parhaimmista anneista.
Sitten alkavatkin huvit. Hurjissa veloissaan vellovat ihmiset saavat mahdollisuuden kääntää elämänsä ympäri osallistumalla hyvin sadistiseen peliin, joka taas koostuu monesta pienemmästä yksittäisestä pelistä. Nämä pelit eivät varsinaisesti vaadi osallistujiltaan mitään poikkeuksellisia taitoja, sillä ne koostuvat ulkokuorellisesti vain lapsille suunnatuista leikeistä. Ilmaista rahaa eivät järjestäjät kuitenkaan tarjoa, vaan ottavat vastineeksi haltuunsa osallistujien elämän, josta nämä joutuvatkin taistelemaan kynsin ja hampain armottomissa oloissa.
Alkuun näyttäisi siltä, että pelit seuraavat samankaltaista kaavaa kuin aiemminkin ensimmäisen pelin alkaessa, mutta Gi-hunin yllätykseksi ja katsojien helpotukseksi myöhemmät kierrokset tuovat tarjottimelle uusia pelejä ja ideoita, jotka taas sekoittavat pakkaa entisestään. Konseptin puolestahan toinen tuotantokausi on todella lupaava ja järkeenkäyvä, mutta tekijöillä on suuret suorituspaineet saada materiaali lähellekään aiempaa puhumattakaan sen kehittämisestä. Uskallan väittää, että he onnistuvat siinä varsin hyvin, vaikka se ei tietenkään edeltäjän tasoon yltäisikään.
Sitten sen periaatteellisen kysymyksen pariin, joka on todennäköisesti häirinnyt monia muitakin näin jälkikäteen analysoituna. Ensimmäinen tuotantokausi teki loistavasti sen, mitä sen pitikin tehdä. Se herätti kiehtovan ja puhuttelevan konseptin eloon tehden siitä myös poikkeuksellisen koukuttavan, sekä yllätyksellisen. Vaikka toinen tuotantokausi jatkaakin samoilla raiteilla suurimmilta osin, lävähtää lopetus kuvaannollisesti naamalle jättäen ratkaisun täysin tulevaksi huoleksi. Eikä siinä mitään ongelmaa ole, jos materiaali onnistuisi viemään tarinakaaria kunnolla eteenpäin kohti jonkin sortin ratkaisuja tai oikeita paljastuksia.
Emme valitettavasti saa juuri millekään tarinakaarelle tämänkaltaista resoluutiota, minkä vuoksi tuotantokauden loputtua meidän edessämme roikkuu vain kasa punaisia lankoja. Pelien ulkopuolella tapahtuva alueellinen haravointi antaa toiveita paremmasta tulevasta, mutta sen toiminnan vaikutus laimenee tarinan edetessä rajusti. Pelien rivimiehiä yksilöllistetään keskittymällä yhteen valittuun osapuoleen, jonka taustatekijät kieltämättä kutkuttelevat ja herättävät mysteeriä, mutta jotka jäävät varsin ohuiksi vastaan otettaviksi välittääksemme sen enempää.
Myös pelejä seurailevat ja niiden tuloksista uhkapelaavat maskeeratut rikkaat tahot jäävät täysin unholaan ensimmäisestä tuotantokaudesta, mikä on hieman erikoista. Tämähän kaikki ei tietenkään tekijöiden syytä ole, koska mitä ilmeisimmin Netflix on pyytänyt heitä jakamaan kauden kahtia tienestien ylläpitämiseksi ja maksimoimiseksi, mutta onhan se katsojan näkökulmasta katsottuna hieman turhauttavaa, että sarjan taso kärsii sen toimesta. Tuota norsua lukuun ottamatta toinen tuotantokausi onnistuu pääosin vakuuttamaan varteenotettavuudellaan alkukantaisesta skeptisyydestä huolimatta.
Squid Game on vahvasti matkalla kohti kolmatta kautta, enkä malta ainakaan itse odottaa sitä toivottua ratkaisua ja vastauksia lukuisiin kysymyksiini. Teoriat lentelevät tällä hetkellä puolelta toiselle ja mielenkiinto todellakin pysyttelee korkealla. Harmi vain, että joudumme odottamaan lisää päästäksemme niihin kunnolla käsiksi. Näillä näkymin on vaikea arvioida sellaista kokonaisuutta, joka nojaa niin keskeisesti tulevan tuotantokauden yksityiskohtiin ja resoluutioihin, mutta laiskahkoa lopetusta lukuun ottamatta toinen tuotantokausi seuraa edeltäjäänsä mainiosti.
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti