Conclave (2024) - arvostelu

 

Ohjaus: Edward Berger

Pääosissa: Ralph Fiennes, Stanley Tucci, John Lithgow,

Lucian Msamati, Brian F. O'Byrne, Carlos Diehz, Merab Ninidze,

Thomas Loibl, Sergio Castellitto, Isabella Rossellini

Genre: Draama, Jännitys

Kesto: 2 tuntia

Itävaltalais-sveitsiläinen Edward Berger on elokuvaohjaaja, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen ennen kuin törmäsin varta vasten herran viimeisimpään nimikkeeseen. Conclave on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut poliittinen jännityselokuva, joka perustuu brittiläisen kirjailija Robert Harrisin vuonna 2016 kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Vaikka jälkimmäinen nimi onkin joskus tullut vastaan, en osannut odottaa elokuvalta mitään ennakkoon.

Paavin kuoltua sydänkohtaukseen hänen nimittämänsä konklaavin kardinaalit kokoontuvat dekaaninsa brittiläisen Thomas Lawrencen johdolla valitsemaan uutta paavia. Neljänä johtavana ehdokkaana toimivat yhdysvaltalainen kardinaali Aldo Bellini, nigerialainen kardinaali Joshua Adeyemi, kanadalainen kardinaali Joseph Tremblay, sekä italialainen kardinaali Goffredo Tedesco. Valintaprosessi kärjistyy, kun haudatut salaisuudet ehdokkaiden menneisyydestä alkavat nousemaan pinnalle.

Conclave kuuluu sellaisiin elokuviin, jotka eivät välttämättä kontekstuaalisesti nojaa niihin suurimpiin kiinnostuksen kohteisiini ennakkoon ajateltuna, mutta jotka silti tarraavat efektiivisesti kurkusta kiinni kaksin käsin alustuksen asettuessa aloilleen. Se on luonteeltaan astetta kärsivällisempää sorttia, vaikka kontekstiltaan pysytteleekin varsin jännittävänä pitkin kestoaan. Jo ensiminuuteilta asti pääsemme todella hyvin käsiksi käsiteltävään asetelmaan ja sen tarjoamiin pelinappuloihin.

Seuraamme tarinaa suurimmilta osin Ralph Fiennesin esittämän kardinaali Thomas Lawrencen näkökulmasta katsottuna. Kyseinen hahmo on siitä kiehtova tapaus, että hän joutuu pakon edessä poikkeuksellisen vaativan haasteen eteen johtamaan äänestystä katolisen kirkon tulevaisuuden suunnasta samalla, kun hän itse kyseenalaistaa omaa uskomustaan ja tulevaisuuttaan sen sisällä. Omatuntonsa riivaamana mies päättää kääntää kaikki menneisyyden kivet päälaelleen löytääkseen oikean seuraajan.

Uuden paavin valitseminen on aina ollut massiivinen asia myös katolisen yhteisön ulkopuolella. Asiasta uutisoidaan isoin elkein ja sanoin, mikä vain korostaa sen merkitystä ihmisille yleiselläkin tasolla. Ainakaan itse henkilökohtaisesti en ole koskaan perehtynyt tähän asiaan sen kummemmin, minkä vuoksi kaikki nämä elokuvassa nähdyt toimitavat kirkon sisällä tulevat suhteellisen uutena informaationa. Valitsemisprosessin esiripun takainen vyyhti kiehtoo ajatuksenkin tasolla, vaikka en itse välttämättä uskokaan sen autenttisuuteen.

Ohjaaja Edward Berger ottaakin tästä ajatuksesta näyttävän kopin nitoessaan mysteeristä ja painostavaa tarinaansa valkokankaalle. Jos pitäisi elokuvaa kuvailla jonkin vertailun kautta, niin sanoisin, että Conclave on kuin Game of Thrones -sarjan valtaistuinpeli katolisen kirkon asetelman keskellä. Ei tietenkään yhtä brutaalilla toimeenpanolla, mutta hahmojen petollisuus muistuttaa kovasti kyseistä sarjaa. Seuraamme kuumeisesti, kuinka käsiteltävät pelinappulat juonittelevat toisiaan vastaan hyötyäkseen valitsemisprosessissa joko lyhyemmän tai pidemmän kaavan kautta.

Kardinaali Lawrence on ottanut tehtäväkseen antaa kansalle tittelinsä ansaitsevan paavin, joka ohjaisi kirkkoa pois sen kiistanalaisesta ja skandaaleja uhkuneesta lähihistoriasta. Tarinallisesti elokuva yllättää toden teolla yksinkertaisuudellaan ja mukaansatempaavuudellaan. Ei ainoastaan, että tapahtumat ovat vangitsevaa seurattavaa, mutta pystymme katsojina oikeasti investoitumaan pintaa syvemmälle materiaaliin. Lopetus saattaa aiheuttaa hieman eripuraa katsojissa ja hyvästä syystä, mutta muuten kokonaisuus on varsin tasokas.

Elokuva nojaa vahvasti käsikirjoitukseensa ja dialogiinsa, joista molemmat säkenöivät upeasti kokonaiskuvassa. Näyttelijäkaarti on nimekäs, mutta niin se on myös sen veroinenkin. Roolisuoritukset vakuuttavat ympäri pöydän, eikä ihme, että he ovat saaneet osakseen paljon rakkautta kuluvalla gaalakaudella. Rakenteellisten seikkojen ja näyttelijöiden lisäksi elokuva lyö täydellä teholla audiovisuaaliseen esillepanoonsa. Se on komea ilmestys kaiken kaikkiaan.

Ei ainoastaan, että se onnistuu visuaalisesti lyömään katsojan kuin katsojan ällikällä, mutta lähes jokainen ratkaisu tuntuu perimmiltään tarkoituksenmukaiselta ja merkitykselliseltä. Näyttävät ja niin sanotusti ''suureelliset'' kuvakulmat välittävät ikään kuin maalauksia mukailevia piirteitä, ja näitä hetkiä on tarjolla jatkuvalla syötöllä pitkin elokuvaa. Vaikka Volker Bertlmannin sävellykset ovatkin ajoittain itseään toistavia luonteeltaan, värittävät ne tunnelman varsin upealla tavalla.

Conclave on loistava elokuva, joka pyrkii hahmovetoisella käsikirjoituksellaan paljastamaan kyntensä mahdollisimman efektiivisellä ja mieleenpainuvalla tavalla. Vaikka lopetus meneekin ehkä hieman yli hilseen, on siinäkin oma merkittävä sanomansa. Vaikka elokuva ei välttämättä kaikkien kuppi teetä ole sisältönsä ja aihealueensa puolesta, kannattaa se vilkaista ainakin kerran elämänsä aikana. Tarjoaa se kuitenkin sen verran huikeita aspekteja sekä teknisestä, että tarinallisesta näkökulmasta katsottuna.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.2.2025

Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com