Ohjaus: Pat Boonnitipat
Pääosissa: Putthipong Assaratanakul, Usha Seamkhum,
Sarinrat Thomas, Sanya Kunakorn, Pongsatorn Jongwilas,
Tontawan Tantivejakul, Duangporn Oapirat
Genre: Komedia, Draama
Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia
Thaimaalainen Lahn Mah, eli suomalaisittain Isoäidin miljoonat tai englantilaisittain How to Make Millions Before Grandma Dies, on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut komediapainotteinen draamaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa elokuvien puolella debytoiva thaimaalainen Pat Boonnitipat. Tekijät ja näyttelijät ovat itselleni täysin tuntemattomia tahoja, joten kyseessä olisi itselleni pitkästä aikaa todellinen ''sokkokatsastus''.
Nämä katsastukset voivat parhaimmillaan yllättää massiivisesti varteenotettavuudellaan ja täysin vasten odotuksia tai sitten jäädä tavalla tai toisella poikkeuksellisen unohdettaviksi tapauksiksi. Itselläni on ollut toistaiseksi varsin hyvä osumaprosentti tällaisten tapausten kohdalla, joten toivoin luonnollisesti, että putkeni jatkuisi edelleenkin mielekkäänä. Onnistuuko pienimuotoinen Isoäidin miljoonat -elokuva vakuuttamaan?
M on yliopisto-opintonsa keskeyttänyt nuori miehenalku, joka pyrkii lyömään itsensä läpi videopelistriimaajana. Valitettavasti ura on lähtenyt poikkeuksellisen hitaasti käyntiin, minkä vuoksi hänen perheensä arvostelee tätä jatkuvasti vastuuttomasta suhtautumisestaan elämään. Eräänä päivänä hän vie äitinsä Sew'n kanssa Mengju-isoäitinsä sairaalaan tämän loukattua raajaansa. Siellä heille kerrotaan, että isoäidillä on myöhäisen vaiheen kolorektaalisyöpä.
Mengjun perhe päättää kuitenkin pitää diagnoosin omana tietonaan välttääkseen ylimääräistä stressiä. Samaan aikaan perheenjäsenet alkavat yllättäen mielistelemään isoäitiä tiedostaessaan tämän massiivisen omaisuuden. Siinä sivussa M:n varakas isänisä kuolee, suurin osa hänen omaisuudestaan jätetään hänen ensisijaiselle hoitajalleen Muille, M:n serkulle. Tämän kuulleena poika päättää vapaaehtoisesti ruveta isoäitinsä hoitajaksi toivoen perivänsä suuren omaisuuden itselleen.
Isoäidin miljoonat on elokuva, joka on todella pienimuotoinen ja yksinkertainen konseptiltaan, mutta joka sen myötä onnistuu kuitenkin poikkeuksellisen hyvin välittämään lämpimän ja emotionaalisesti latautuneen tunnelmansa näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi. Tuotos nojaa perusteellisesti hahmojensa harteilla, minkä vuoksi onkin erityisen tärkeää, että se puoli onnistuisi kääntämään idean moitteettomasti syvällisemmäksi materiaaliksi.
Vaikka kyseessä onkin todella suoraviivainen ja jossain määrin erinomaista Jäähyväiset-elokuvaa mukaileva konsepti, on sillä omanlainen olemuksensa, joka paistaa hienosti kohtauksista läpi. Ei ainoastaan, että tarina on kerrottu todella kärsivällisellä ja yllättävän vangitsevalla otteella pitkin kestoa, mutta se pistää katsojan pohdiskelemaan monenlaisia asioita. Mitä perheenjäsenet todella merkitsevät? Mistä syystä teemme asioita heidän vuokseen? Ovatko kaikkien motiivit puhtaita perimmiltään?
Vaikka käsiteltävät hahmot ovatkin ajoittain aivan järkyttäviä tapauksia moraalisesta näkökulmasta katsottuna, ovat syyt taustalla yleisimmin inhimillisiä. Vaikka jotkut asiat vaikuttaisivatkin päällepäin paholaisen aikaansaannokselta, ei se meinaa sitä, että syyt olisivat yhtä häiriintyneitä tai sydämettömiä. Seuraamme elokuvassa Putthipong Assaratanakulin esittämää M:ää, joka ei monen muun perheenjäsenensä lailla vietä kovinkaan paljoa aikaa isoäitinsä kanssa.
Kuultuaan tämän tilasta päättää poika itsekkäistä syistään noukkia onneaan. Usha Seamkhumin esittämä isoäiti Mengju taas ihmettelee nousevaa suosiotaan perheenjäsenten keskuudessa. Hän tiedostaa toki, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän hänen omaisuutensa perässä, mutta päättää leikkiä mukana pitääkseen oman mielensä virkeänä ja yksinäisyytensä poissa kuvasta. Ajan kanssa M ja Mengju alkavat kuitenkin löytämään yhteisen sävelen viettäessään aikaa päivittäin keskenään.
Elokuva on perimmiltään todella lämminhenkinen kokemus, johon pystyy monella tapaa samaistumaan. Henkilökohtaisella tasolla tämä toimi enemmän kuitenkin sellaisena ''mitä jos'' -mahdollisuutena. Isoäitini menehtyi viime vuoden puolella, enkä päässyt edes näkemään häntä ennen sitä itärajan välisten komplikaatioiden ja muiden sitä estävien syiden vuoksi. Lapsuudessani hän oli minulle isoisän tapaan yksi tärkeimmistä ihmisistä suvussa, minkä vuoksi tämä elokuva kolahtikin paikoitellen todella kovaa.
Etenkin tarinan lopetus osui ja upposi ytimeen. Visuaalisesti elokuvalla on todellista sielukkuutta, mitä ei suuremman kaliiperin tuotoksissa enää kovinkaan useasti näe. Myös roolisuoritukset ovat erinomaisia ympäri pöydän. Kulttuuria uhkuva Isoäidin miljoonat on loistava elokuva, joka on traagisesta luonteestaan huolimatta onnistuu toden teolla näyttämään niitä elämän parhaimpia miellyttävimpiä puolia. Vaikka ympärillä sataisikin kuinka paljon tahansa, on turva aina läheisten äärellä, eikä sitä rakkautta kannata koskaan aliarvioida.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.2.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti