Ohjaus: Anthony Russo, Joe Russo
Pääosissa: Millie Bobby Brown, Chris Pratt,
Anthony Mackie, Stanley Tucci, Giancarlo Esposito, Ke Huy Quan,
Woody Norman, Woody Harrelson, Jenny Slate
Genre: Scifi, Toiminta, Seikkailu
Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia
Striimauspalvelujätti Netflix ilmoitti vuoden vaihteessa panostavansa jälleen kerran alkuperäistuotantoihinsa entistä suuremmalla rahoituksella. Materiaalin laatu on ailahdellut kuitenkin sen verran rajulla otteella vuosien mittaan, että on vaikea uskoa idean olevan kovin hyvä perusteiltaan. The Electric State, eli suomalaisittain Liittymiä-nimellä tunnettu elokuva on yksi niistä tapauksista, johon on upotettu rahaa kovalla kädellä.
Suuria odotuksia täten itseensä vetänyt julkaisu on kovan suorituspaineen edessä saadakseen toivomansa vaikutuksen katsojiin. Elokuva perustuu löyhästi vuonna 2018 ruotsalaisartisti Simon Stålenhagin samannimiseen kuvitettuun romaaniin, joka käsittelee uskottavaa dystooppista teknologiaan uppoutunutta rinnakkaismaailmaa ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Odotukseni olivat maltilliset, vaikka konsepti kuulostikin paperilla varsin kiehtovalta käsiteltävältä.
Vuonna 1990 ihmisten ja robottien välinen sota on pistänyt maailmankirjat uuteen uskoon. kehittyneeseen teknologiaan keskittyvän Sentre-yhtiön toimitusjohtaja Ethan Skate kehitti neurologisen laitteen, jonka avulla ihmiset pystyvät lataamaan mielensä erilaisiin robotteihin. Tämä läpimurto antaa ihmiskunnalle mahdollisuuden voittaa sodan ja karkottaa omillaan toimivat robotit poissulkemisvyöhykkeelle. Sittemmin teknologiaa on käytetty koulutukseen ja arkiaskareihin.
Vuonna 1994 teini-ikäinen Michelle asuu väkivaltaisen sijaisisä Tedin kanssa. Vuosia aiemmin hän joutui perheensä kanssa auto-onnettomuuteen, jossa hänen vanhempansa ja pikkuveljensä kerrottiin saaneen surmansa. Vakaan kodin perässä jatkuvasti muuttanut Michelle törmää yllättäen Cosmo-animaatiosarjan päähahmoa mukailevaan robottiin, joka viittoo olevansa hänen menehtynyt pikkuveljensä. Yllättävä tapaaminen johtaa seikkailuun, jolla on vallankumouksellinen määränpää.
Liittymiä-elokuva on tapaus, jonka ympärillä kuohuu suuresti ja ihan hyvästä syystä. Yksi syy on tietenkin sen megalomaaninen budjetti, jonka käyttöaste tuntuu hieman ylivertaiselta lopulliseen työhön verrattuna. Toinen syy taas nojaa lopullisen työn laadukkuuteen tai pikemminkin ponnettomuuteen, joka pistää kyllä silmään ja kaukaa. Ei sillä, etteikö elokuvalla olisi taustalla ihan pätevä idea, josta lähteä rakentamaan kokonaisuutta. Valitettavasti ohjaajakaksikko ei onnistu kunnolla viemään asiaa maaliinsa.
Tarina alustetaan todella nopeasti ja pääpiirteittäin, mikä toki antaa alkeellisen kuvan käsiteltävästä maailmasta ja sen nykyisestä tilasta. Ymmärrämme konseptin idean ja Millie Bobby Brownin esittämän Michellen ongelmallisen elämäntilanteen. Nuori naisenalku on perhetragedian myötä ajautunut loputtomaan oravanpyörään, joka ei tunnu näyttävän valoisaa tulevaisuutta. Michelle karkailee perheestä toiseen löytämättä koskaan sopivaa paikkaa asettua aloillensa.
Yllättävä törmääminen Cosmo-robotin kanssa kääntää kuitenkin tilanteen täysin päälaelleen ja hän saa valonpilkahduksen tunnelin päähän yliajavan surunsa vastapainoksi. Elokuva etenee omalla nojallaan vailla minkäänlaisia suuria harppauksia, minkä vuoksi on vaikea päästä kunnolla käsiksi käsiteltävään materiaaliin. Ei sillä, etteikö tarinassa olisi sanomaa tai tarkoitusperää, vaan pikemminkin sen takia, että se tuntuu liiankin yksinkertaiselta ja ennalta-arvattavalta luonteensa puolesta.
Käsiteltävät pelinappulat ovat karikatyyrimäisiä perusteiltaan, eikä heistä meinaa saada mitään omaperäistä irti erottuakseen joukosta kunnolla. Vaikka ympäristö onkin kiehtova ajatuksen tasolla, olemme nähneet nämä samaiset asetelmat jo monta kertaa aiemmin. Konsepti sekoittaa Ready Player One- ja The Matrix -elokuvien ideaa yhteen ja ympäristö taas jossain määrin Borderlands-elokuvaa ja Fallout-sarjaa. Viittaukset ovat hyvin alleviivaavia, minkä vuoksi uniikkius loistaa poissaolollaan.
Kuten mainitsinkin aiemmin, tarinallisesti elokuva tuntuu harovan tyhjää suurimman osan ajasta. Se ei tunnu tarjoavan mitään tavanomaisesta poikkeavaa, vaikka yrittääkin parhaansa mukaan yhdistellä monia jo entuudestaan tuttuja elementtejä toisiinsa. Käänteet ovat lähes olemattomat, minkä vuoksi viihdearvokin sakkaa pitkin kestoa. Mysteeri jää yhtälailla lähes yhdentekeväksi, sillä tarina tuntuu etenevän sitä odotetuinta tietä eteenpäin vailla sen suurempia yllätyksiä.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on laittanut selkeästi rahaa likoon, vaikka se ei nyt välttämättä vastaisikaan ilmoitettuja summia käytännössä. Efektityöskentely on pääosin vakuuttavaa seurattavaa, eikä kuvauskaan luokatonta missään nimessä ole. Alan Silvestrin sävellykset tuntuvat kuitenkin istuvan materiaaliin kehnosti, vaikka herra onkin yleisimmin tunnettu erinomaisista töistään. Ne hukkuvat muutenkin turhan usein väkinäisten ''neulan pudotus'' -hetkien alle, joista suurin osa lyö yhtälailla tyhjää.
Liittymiä on valitettavan keskinkertainen ja sieluton adaptaatio konseptista, jolla olisi varmasti paljon enemmän annettavanaan. Massiivinen budjetti ei korreloi materiaalin kanssa paljoakaan, minkä vuoksi sitä väkisinkin jää miettimään, että mihin kaikki rahat ovat loppujen lopuksi uponneet. Raha ei koskaan vastaa taattua laatua, vaikka se antaisikin paremmat työkalut sen mahdollistamiseksi. Ponnettomuutta ei voi korvata hienoilla efekteillä ja suurilla näyttelijöillä, etenkin jos materiaalista uhkuu sitä liikaa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.3.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti