Ohjaus: Walter Salles
Pääosissa: Fernanda Torres, Selton Mello,
Valentina Herszage, Bárbara Luz, Guilherme Silveira,
Cora Ramalho, Luiza Kosovski, Pri Helena, Luiz Bertazzo
Genre: Elämäkerta, Draama
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia
Ainda Estou Aqui, eli suomalaisittain Olen yhä täällä, on elokuva, joka kiilasi tähtäimeni eteen hieman yllättäenkin selatessani tulevia nimikkeitä. Sen saamat hurjat suosionosoitukset herättivät heti kiinnostukseni, vaikka tiedostinkin jo siinä vaiheessa, että se ei todennäköisesti tulisi saamaan ensi-iltaansa Suomessa vielä pitkään aikaan. Pidin tuotoksen kuitenkin korvan takana siitä lähtien, jos se vaikka kerkeisikin rantautumaan tänne ennen odotettua Oscar-gaalaa.
Olen yhä täällä, eli ehkä paremmin englantilaisittain tunnettu I'm Still Here on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut elämäkerrallinen draamaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa brasilialainen Walter Salles. Itselleni herra tuli tutuksi ensimmäistä kertaa yhdysvaltalaisesta Dark Water -uusintaversiosta, joka ei kyllä kovinkaan suuria odotuksia herättänyt. Selkeää studioelokuvaa on kuitenkin huono lähteä vertailemaan intohimoiseen projektiin, joten avarsin mieleni täysin positiiviselle yllätykselle.
Vuonna 1971 Rio de Janeiron kaupungissa Rubens Paiva, entinen kongressiedustaja ja Brasilian äskettäin perustetun sotilasdiktatuurin suorapuheinen kriitikko viedään kotoa hallituksen virkamiehien toimesta. Hänen perheensä yllättyneinä tapahtuneesta alkavat huolestumaan tilanteesta, sillä minkäänlaista yhteydenottoa ei ole katoamisen jälkeen kuulunut, eivätkä virkamiehet ole halukkaita kertomaan asiasta enempää.
Vaikka en olekaan suoranaisesti perehtynyt kyseiseen aikakauteen historian puolesta, olen törmännyt siihen muutamankin kerran elämäni aikana. Ikonisimpia brasilialaisia jalkapallopelaajia ja Formula 1 -rata-autourheiluluokasta tunnettua legendaarista Ayrton Sennaa käsittelevät dokumenttielokuvat ovat avartaneet asiaa minulle pääpiirteittäin. Pakko sanoa, että jo niistä pelkästään kumpusi varsin kiehtovia ja sydäntä särkeviä tarinoita kyseiseltä aikakaudelta.
Olin täten todella avoin kuulemaan lisää vastaavanlaisia perspektiivejä asiasta. Kiinnostus vain nousi, kun sain tietää, että elokuva perustuu Rubensin pojan Marcelo Rubens Paivan samannimiseen muistelmakirjaan, joka käsittelee oikean elämän tapahtumia syventävien yksityiskohtien kera. Miten elokuva sitten suoriutuu tarinansa kanssa? Sanotaanko näin, että konsepti alustetaan jopa yllättävän mukaansatempaavasti ja perusteellisesti esitellen näppärästi kaikki tärkeimmät käsiteltävät pelinappulat.
Pääsemme erinomaisesti kiinni Paiva-perheen dynamiikkaan ja taustalla hiljalleen kiehuvaan poliittiseen vastakkainasetteluun, mikä alkaa pikkuhiljaa repimään hyvin ympäristöönsä asettunutta perhettä liitoksistaan. Selton Mellon esittämän Rubensin kritiikit sotilasdiktatuurin suuntaan asettavat perheen kuitenkin uhan alle, minkä vuoksi mies harkitseekin mahdollista maanpakoa ystäviensä kautta. Tämä jää kuitenkin vain ajatukseksi, koska tilanne lähtee lapasesta ja nopeasti.
Tietämättömänä miehensä työasioista tai sen hetkisestä tilanteesta Fernanda Torresin esittämä Eunice joutuu pakon edessä mukautumaan tilanteeseen viiden lapsen äitinä ja pyrkiä pysyä järjissään. Epätietoisuus kasvaa kuitenkin kasvamistaan, kun asioita lakaistaan maton alle kuvaannollisesti suoraan silmien edessä. Elokuva on todella vaativa luonteeltaan, mikä tuo tilanteen vakavuuden väkevästi valkokankaalle katsojan vastaanotettavaksi. Tapahtumat ovat ''raakoja'' ja sen vuoksi uskottavia.
Vaikka tunnelmallisesti tarina onkin todella sydäntä särkevä ja niin sanotusti ''toivottomuutta'' korostava, tarjoaa se yllättävän paljonkin miellyttäviäkin piirteitä pitkin kestoaan. Ensimmäiset kaksi kolmannesta ovat ilmiömäistä seurattavaa kaiken kaikkiaan. Ne onnistuvat kuin onnistuvatkin repäisemään katsojan täysin mukaansa ja pitämään tarinan emotionaalisesti latautuneena loppuun asti. Siihen vahvasti investoituneena tahona on pakko sanoa, että elokuva teki kyllä upean vaikutuksen materiaalillaan.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna Olen yhä täällä on erinomainen taidonnäyte kaikin tavoin. Kuvaus on aistikasta ja miellyttävää seurattavaa. Värimaailma mukailee ja kehittyy upeasti tilanteen edetessä. Lämminsävyiset värivalinnat vaihtuvat kriittisissä tilanteissa astetta kylmemmiksi ja loppua kohden jopa pienimuotoinen haaleus paistaa valkokankaalta rankan yhteisen matkan tuloksena. Roolisuoritukset ovat pääosin loistavia ympäri pöydän, mutta valokeila osuu kyllä ansaitustikin kirkkaimmin Fernanda Torresin ylle.
Elokuva edustaa ihmisen sitkeyttä järkyttävän epäoikeudenmukaisuuden edessä, syviä perhearvoja ja vastuullisuutta. Se korostaa näitä seikkoja välittääkseen katsojalle emotionaalisesti raa'an oikean elämän tarinan, joka kaikesta tapahtuneesta huolimatta voi tuntua myös miellyttävän täyteläiseltä ja inspiroivalta. Vaikka joitakin asioita ei voikaan muuttaa jälkikäteen, voi oikeudenmukaisuudesta ja toivosta taistella hamaan tappiin asti, jos asia on oikeasti lähellä sydäntä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.3.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti