Ohjaus: Danny Cannon
Pääosissa: Jennifer Love Hewitt, Freddie Prinze Jr,
Brandy, Mekhi Phifer, Muse Watson, Bill Cobbs, Matthew Settle,
Jeffrey Combs, Jennifer Esposito, John Hawkes
Genre: Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Tiedän yhä mitä teit viime kesänä, tai englantilaisittain I Still Know What You Did Last Summer, on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut mysteeripainotteinen slasher-elokuva, jonka ohjauksesta vastaa brittiläinen Danny Cannon. Vuotta aiemmin Tiedän mitä teit viime kesänä -elokuva menestyi upeasti lippuluukuilla, minkä jälkeen studio päätti luonnollisesti lyödä jatko-osan saman tien lukkoon. Taustalle palkattiin uudet tekijät, näytölle taas muutamia tuttuja naamoja edellisestä osasta.
Ensimmäisen osan tapaan jatko-osa menestyi maailmalla arvostettavasti, vaikka vastaanotto olikin astetta ailahtelevampi. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat maltilliset yleisesti siitäkin syystä, että kauhun genren jatko-osat tuntuvat osuvan heikommin maaliinsa - etenkin silloin, kun ne hoputetaan valkokankaalle tällä tavalla. Annoin kuitenkin sille reilun mahdollisuuden yllättää positiivisesti ja kahteen otteeseen varmistuakseni asiasta.
Kokonainen vuosi on ehtinyt kulua Southport-nimisen pikkukaupungin brutaaleista murhista, jossa Helen Shivers ja Barry Cox saivat ennenaikaiset surmansa. Selvinneiden listalle päätynyt Julie James osallistuu parhaillaan kesäkursseihin Bostonissa päästäkseen irti menneisyyden haamuista, jotka kuitenkin seuraavat häntä jatkuvien painajaisten muodossa. Naisen huonetoveri Karla Wilson saa yllättäen puhelun paikalliselta radioasemalta ja voittaa loman neljälle Bahamasaarille.
Karla antaa Julielle mahdollisuuden kutsua mukaansa poikaystävä Ray Bronsonin, joka kuitenkin päättää alkuun olla tulematta. Tämä päättää sitten oman poikaystävänsä Tyrell Martinin lisäksi kutsua omatoimisesti Julien luokkatoverin Will Bensonin. Nelikko matkustaa määränpäähän ja saa kuulla, että siellä on alkamassa vuoden myrskyisin ajankohta. Ryhmä ei anna asian kuitenkaan vaikuttaa, vaan nauttii olostaan täysillä, kunnes menneisyyden haamut alkavat riivaamaan Julieta uudemman kerran.
Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on elokuva, joka flirttailee jatkuvasti epäloogisuuden ja -uskottavuuden kanssa, vaikka muutamia ihan lupaaviakin piirteitä pitääkin samalla sisällään. Ei sillä, etteikö edeltäjä olisi nojannut samaiseen kastiin teoriassa, mutta se tuntui kuitenkin perusteiltaan paljon maanläheisemmältä ja uskottavammalta asetelmalta kuin mitä jatko-osassa kyhäillään käsikirjoituksen ja muiden konseptuaalisten ratkaisujen parissa.
Elokuva alustaa asetelmansa yllättävän toimivasti ottamalla menneet traumaattiset tapahtumat takaisin tarjottimelle. Jennifer Love Hewittin esittämä Julie potee omassa syyllisyydessään traumaperäistä stressihäiriötä ja tämän vuoksi tuntuukin elävän jatkuvasti varpaillaan päivästä toiseen. Vaikka hän onkin vaihtanut seutua päästäkseen irti vaanivista ajatuksistaan, seuraavat ne häntä kuin iilimadot takaraivossa konsanaan. Hänen ja Freddie Prinze Jr:n esittämän Rayn suhde on sen myötä alkanut myös rakoilemaan.
Tutustumme siinä sivussa sivuhahmoihimme, jotka ajavat karikatyyrimäisistä luonteistaan huolimatta asiansa kokonaiskuvassa. Tarina etenee Bahamasaarille ja siellä tilanne eskaloituu vaaralliseksi. Sanotaanko näin, että paperilla maisemanvaihdos tekee kyllä ihan hyvää kyseiselle konseptille. Vaikka mysteeripuolta yritetäänkin kehittää sen kautta, tuntuu se jo kättelyssä todella itsestään selvältä ja laiskalta koukulta. Kun otetaan huomioon kaikki yksityiskohdat, on asetelma poikkeuksellisen lattea.
On pakko mainita, että vaikka monella tapaa jatko-osa sortuukin kliseisiin ratkaisuihin tarinansa puolesta, välittyy näytölle aika ajoin myös jonkin verran yritystäkin. Julien ja Rayn tarinakaaret pitävät sisällään mielenkiintoisia vivahteita, jota ilman elokuva kyllä vajoaisi hetkessä luokattoman puolelle. Uudet hahmot tuovat konseptiin erilaisia näkökulmia tilanteisiin ja monesti puhuvat niin sanotusti katsojan puolesta, vaikka kaikkia näitä lisäyksiä ei välttämättä fanfaareilla huudattaisikaan parvekkeelta.
Budjetti on saanut selkeän korotuksen jatko-osaan ja sen kyllä näkee lavasteista ja audiovisuaalisesta esillepanosta. Teknisesti elokuva ajaa mainiosti asiansa, vaikka tunnelmallisesti se ajoittain jääkin hieman lepsuksi vastaanotettavaksi. Tappokohtaukset ovat tällä kertaa astetta ärhäkkäämpiä, mikä on kieltämättä hienoa nähdä. Vaikka ideat ovatkin ajoittain ylilyöviä paperilla, tuovat ne elokuvaan sitä kaivattua lisämaustetta viihdearvon muodossa, joita ilman katsastuksesta tulisi todella haastavaa.
Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on tyypillinen slasher-jatko-osa, joka väläyttelee paikoitellen lupaavia piirteitään, mutta sortuu usein miten kulkemaan aidan matalimmasta päästä. Vaikka mysteeripuoli onkin suhteellisen lattea, tuntuvat tappokohtaukset hieman avittavan sen vajavaisuutta viihdearvon nimissä. Odotukseni olivat suhteellisen matalat ja siihen nähden elokuva menettelee. Tosin voiko vuodessa kiireessä kyhätystä kauhuelokuvasta oikeasti saada aikaiseksi mitään poikkeuksellista? Ei yleensä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 4.4.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti