Ohjaus: David F. Sandberg
Pääosissa: Ella Rubin, Michael Cimino,
Odessa A'zion, Ji-young Yoo, Belmont Cameli,
Maia Mitchell, Peter Stormare
Genre: Kauhu
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Videopeleihin perustuvat elokuvat ja sarjat ovat alkaneet toden teolla saamaan uutta tuulta alleen viime vuosien aikana. Yksi syy siihen on se, että tekijät ovat joissain harvinaisissa tapauksissa onnistuneet vihdoin löytämään toimivan tavan adaptoida rakastettuja tarinoita laadukkaasti valkokankaille ja näytöille. Näiden parin yllättäjän ympärillä velloo kuitenkin yhä enemmän ja enemmän jo tuttuja ei-toivottuja hutilaukauksia, jotka saavat toiveikkaat katsojat kääntämään selkänsä tulevilta projekteilta.
Until Dawn on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut selviytymiskauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa ruotsalainen David F. Sandberg. Se pohjautuu vuonna 2015 julkaistusta samannimisestä interaktiivisesta videopelistä, joka julkaisunsa alla osui ja upposi pelaajiin kuin kuuma veitsi voihin konsanaan. Siitä noin yhdeksän vuotta myöhemmin huhut videopelin elokuva-adaptaatiosta alkoivat kiertämään sosiaalisissa medioissa. Screen Gems- ja PlayStation Productions -tuotantoyhtiöt virallistivat tiedon todeksi pian sen jälkeen.
Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat ennakkoon varsin toiveikkaat ennen ensimmäisiä markkinointimateriaaleja. Silloin ei vielä ollut paljoakaan tietoa tuotannosta tai sen kulusta, joten toiveissa oli, että tekijät yrittäisivät adaptoida tarinan mahdollisimman luontevasti valkokankaalle. Kun ensimmäinen traileri vihdoin julkaistiin, oli vastaanotto todella ristiriitainen ja hyvästä syystä. Elokuva ei nimittäin seuraisi videopelin tarinaa ollenkaan, vaan muovaisi koko konseptin ''uuden'' idean ympärille. Kaikki katastrofin ainekset olivat siis tarjolla, mutta onnistuiko elokuva yllättämään?
Clover, hänen entinen poikaystävänsä Max, hänen ystävänsä Megan ja Nina, sekä jälkimmäisen poikaystävä Abe jäljittävät nuoren naisen kadonneen sisaren Melanien olinpaikkaa. Ryhmä pysähtyy huoltoasemalla, josta Melanie lähetti sisarelleen viimeisen videon itsestään ennen katoamistaan. Siellä Clover saa kuulla, että ihmiset katoavat jatkuvasti matkallaan Glore Valley -nimiseen kaivoskaupunkiin. Ystävykset matkaavat paikan päälle ja huomaavat pian jääneensä kuolettavan oravanpyörän armoille, joka pitää heitä vankinaan.
Olen puhunut aiemminkin siitä, että videopeliadaptaatioiden suurimmaksi ongelmaksi koituu usein miten se, että tekijät joko eivät kunnioita alkuperäismateriaalia ollenkaan tuodakseen oman uniikin visionsa näytille tai sitten materiaali kaatuu vain muihin tavanomaisempiin elokuvallisiin aspekteihin, jotka eivät sitten syystä tai toisesta yllä vaaditulle tasolle. Vaikka Until Dawn -elokuva tekijöiden sanojen mukaan yrittääkin toimia rakkaudenosoituksena videopeliyhteisölle, tuntuu se kiertävän alkuperäismateriaalinsa poikkeuksellisen kaukaa tehdäkseen niin.
Adaptaatioksi elokuva on rehellisesti todella köykäinen, eivätkä videopelistä pitävät tahot tule todennäköisesti pitämään suunnasta, jonka se päättää ottaa konseptuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Ei ainoastaan, että videopelin tarinalla tai hahmoilla ei ole juuri mitään tekemistä elokuvan kanssa, myöskään sen luoma maailma ei tunnu vastaavan vastapuolta paljoakaan - jos ollenkaan. Until Dawn ottaa Päiväni murmelina -elokuvan itseään toistavan päivän konseptin haltuunsa ja päättää rakentaa tarinan sen pohjalta viitaten alkuperäismateriaaliin vain pienien yksityiskohtiensa muodossa.
Seuraamme tarinassa viisipäistä kaveriporukkaa, jotka lähtevät etsimään Ella Rubinin esittämän Cloverin kadonnutta sisarta vuosi tämän katoamisen jälkeen. Vaikka hahmot viittaavatkin alkumetreillä etsineensä tätä jo jonkin aikaa tuloksetta, on kieltämättä erikoista, että he eivät sitten aloittaneet etsintöjään heti paikasta, josta heillä on edes jonkin sortin todisteita tarjolla. Kun he vihdoin pääsevät vihille katoamisten sumasta aiheuttavasta Glore Valley -kaupungista, suuntaavat he pikimmiten paikan päälle nuuskimaan paikkoja.
Autiolta tuntuvassa kaupungissa ystävykset joutuvat kuitenkin nopeasti verilöylyn keskelle. Kun kohtalo saa viimeisenkin hahmon kynsiinsä, kääntyvät viisarit ajassa taaksepäin hetkeen jolloin Odessa A'zionin esittämä Nina merkkaa itsensä asukaslistaan. Elokuvan mysteeri nojaakin siihen, miksi näin tapahtuu ja miten oravanpyörästä pääsee lopulta pois. Annan elokuvalle kyllä positiivista palautetta siitä, että se on onnistunut toteuttamaan monien lineaaristen videopelien mekaanisen puolen todella hyvin. Jokaisella valinnalla on oma seurauksensa ja pelaaja oppii edetessään välttää näitä sudenkuoppia.
Valitettavasti tämä onkin vain yleisellä videopelien mekaniikkaa, eikä niinkään itse nimikkopelin. Until Dawnissa valinnoilla on seurauksensa, mutta ne seuraavat pelaajaa pitkin tarinaa, eikä niitä voi muuttaa kuin vasta uudella läpivedolla. Ongelmat nojaavatkin enemmän lähestymistapaan kuin mihinkään muuhun. Tarinallisesti elokuva ei pröystäile turhaan ideoillaan, minkä vuoksi materiaali jääkin varsin heppoiseksi ja kädenlämpöiseksi vastaanotettavaksi. Käsiteltäviltä hahmoilta puuttuu karismaa ja vaadittavaa vetovoimaa, minkä avulla tapahtumiin voisi parhaimmassa tapauksessa jopa investoitua syvällisemmin. Emme nimittäin välitä heidän kohtaloistaan ollenkaan tässä elokuvassa.
Ohjaaja Sandberg tuo konseptiin valtavasti elementtejä kaikennäköisistä kauhun genren alle putoavista alatyyleistä, mikä on ihan mielenkiintoinen idea perimmiltään. Jokainen ''läpivienti'' tuo mukaan jotain uutta koettavaa ja hahmoille pähkäiltävää. Juonenkäänteet näkee valitettavan kauas, mutta se tosin johtuu todennäköisesti siitä, että Peter Stormaren läsnäolo paljastaa sen pelin pelanneille tahoille. Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva toimii oivasti oman maailmansa sisällä. Efektit ovat näyttäviä ja suurimmaksi osaksi ne ajavat mainiosti asiansa.
Until Dawn on elokuva, joka olisi voinut toimia varsin mainiosti omana ideanaan. Otsikon luoma paine möyhentää materiaalin varsin hämmentäväksi ja vaikeaksi sulateltavaksi. Arvostan toki tekijöiden halua hakea jotain uutta, mutta jos käsiteltävä maailma ei edes toimi alkuperäismateriaalin sisällä kontekstinsakaan puolesta, niin miksi lähteä turhaan keksimään pyörää uudelleen. Videopelin pelanneille katsojille elokuva saattaa jäädä nihkeäksi kokemukseksi, mutta uusille tuttavuuksille se ajaa varmasti asiansa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.4.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti